Eilen oli taas mitä ihanin ilta. Järvi tyyni eikä itikoitakaan ollut. Käytiin päivällä Miehen kanssa läheiseltä suolta lakkoja poimimassa, oli varmaankin viimeiset tältä kesältä. Illalla sitten formuloitten ja Kalevan Kisojen jälkeen lähdettiin vielä järvelle.
Matoja ei ollut tällä kertaa, joten minun kalastaminen ei sitten onnistunut. En ole hankkinut erilaisia kalastuslupia muita kalastuvälineitä varten, mato-onki riittää minulle. Lupasin kuitenkin lähteä mukaan seuraksi.
Varustin mukaani pieneen muovipussiin vesipullon, kännykän ja virkkuutyöni.
Hyvin minulla niinkin aika kului.
Mies sai kolme ihan hyvän kokoista ahventa ja yhden yli kiloisen hauen. Kivahan niitä on pyytää, mutta sitten aina kotiin tultua ei millään enää viitsisi niitä perata. Koska minä en syö kalaa, niin en myöskään sitä perkaa. Tässä meillä on selvä työn jako. Mies perkaa ja valmistaa kalat.
Kyllä tuo peilityyni järven pinta on uskomattoman kaunis ja ihmeellinen.
Asumme tosiaankin koskireitin ylävirralla, mutta on täälläkin jo melkoiset pyörteet ja täytyy tietää mistä veneellä kannattaa ajaa.
Mieskin ennätti kalastuksen välissä napata kuvan minusta. Kuvassa näkyy hyvin paukkuliivit, jotka pari vuotta sitten ostin ja olen tyytyväinen. Ne perinteiset oranssit pelastusliivit ahdisti ja olivat aina tiellä, nämä ovat helpot pukea ja niissä on helppo olla. Nämä eivät kuitenkaan onnettomuuden sattuessa kannata tajutonta kasvot ylöspäin, joten ainakaan lapsille niitä ei suositella.
Kotilaiturille tullessamme alkoi jo hieman hämärtää ja auringon laskiessa viilentyäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti