Tutkimusmatkalla kirjastossa

Mies sai autoni eilen kuntoon tai ainakin se nyt käynnistyy ja kulkee, joten pääsin tänään käymään kirjastossa ja muutenkin ihmisten ilmoilla.

Löysin remontoidusta kirjastostamme kotiseutuhuoneen, jossa on ei lainattavia materiaaleja.  Harmi vaan, kun omat sukuni eivät ole täältäpäin kotoisin.  Mutta mielenkiintoista luettavaa ja katseltavaa sieltä löysin muutenkin.  Huone on aivan erilainen muuhun kirjastoon verrattuna, arvokas ja hillitty. Tutkin vanhoja tilakirjoja ja valokuvakirjoja.  Haluan tietää enemmän siitä ajasta, kun pappani ja isopappani elivät.  Ymmärtää heitä, jotka jättivät kotiseutunsa ja lähtivät eri puolelle Suomea vapaaehtoisesti hakemaan uutta asuinpaikkaa.  Miksi juuri isopappani ja miksi hän halusi lisäksi muuttaa sukunimensä?  Halusiko uuden elämän ja unohtaa entisen?

Kirja vuodelta 1842, jossa käsittääkseni oli selvitetty  pappilan saamat taksvärkit ja tavarat torppareiltaan.  Lisäksi, että ymmärtäisi sen ajan historiaa, pitää ymmärtää vanhoillista ruotsin kieltä sekä käsinkirjoitettuja dokumentteja, jotka ovat todella vaikealukuisia.

Opeteltavaa siis riittää.  Kun löysin paikallisesta kirjastosta paljon mielenkiintoisia kirjoja kotiseutuun liittyen, mietin, josko minun pitäisi tehdä tutustumismatka oman synnyinseutuni kirjastoon.  Siellä on nettitietojen mukaan myös omat kotiseutukokoelmat, joita pääsee siellä tutkimaan.  Samallahan tulisi taas vierailtua siskon luona. 

Sukututkimuskursseja yritin etsiä lähiseudulta, mutta en ainakaan eilen niitä löytänyt.  Lainasin siksi kirjastosta muutamia kirjoja, joiden avulla pääsen jonkinlaiseen alkuun.

Alkuun pitäisi myös haastatella omia vanhempia siitä, mitä he muistavat omien vanhempiensa kertoneen.  Isäni oli kyllä vasta 20-vuotias, kun pappani kuoli, joten voi olla ettei sen ikäisenä kovin paljoa kuunnellut sukukertomuksia.  Itsekin muistan epämääräisiä asioita sukuni historiasta, mutta harmi, kun ei silloin aikanaan tuntenut niin paljoa kiinnostusta omiin juuriin, että olisi enemmän jututtanut isovanhempia.  Nyt se on jo myöhäistä.