Eilen käytiin siskoni ja hänen miehensä 60-vuotiskahveilla. Vaikka ajomatkaa oli lähes neljä tuntia suuntaansa, niin oli tosi kiva käydä. Pitkästä aikaa rauhassa jutella. Kyllä se vaan niin on, että vaikka siskoa näkee harvemmin, niin silti se sisaruussuhde säilyy vakaana ja on helppo jutella ja ymmärtää toista. Olen nyt viime aikoina ollut muutenkin kiinnostunut selvittäämään tai selventämään muutamia sukulaissuhteita. Lapsena ja nuorena sitä puhuteltiin vanhempia naisia tädeiksi ja miehiä sediksi. Vasta nyt viime vuosina olen oivaltanut Jenny ja Alma tätien olleen oikeasti äitini isän siskoja. Isänisän sukua on selvitetty ihan kirjaksi asti. Joskus 1980-luvulla kaukainen Amerikan sukulainen oli teettänyt sukututkimuksen, jonka juuret johti meidänkin isän sukuuun. Lainasin siskoltani sukukirjan tutkittavakseni. Mielenkiintoista luettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti