Neulominen on terapeuttista, kun siinä voi ajatusten antaa kulkea omia polkujaan tai voi hyvällä omalla tunnolla katsoa telkkaria, kun kuitenkin samalla saa jotain aikaiseksi. Pari-kolme vuotta sitten, kun elämäni tuntui olevan umpisolmussa, neuloin vain aina oikeaa pitkiä kaistaleita, lopulta niistä syntyi torkkupeitto. Silloiset mustat väritkin ovat vaihtuneet ja elämäkin heitti täysin kuperkeikkaa kaupungin vilskeestä erämaan hiljaisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti