Käsijäätelöä ja muuta mukavaa

 Syksyn ensimmäinen matka Helsinkiin pikku Prinsessan seuraksi on nyt takana.

Oli taas tosi mukavaa olla siellä.  Prinsessasta on kehkeytynyt todella hyvä keskustelija.

Hän pohtii asioita ja kyselee, mutta myös tarkkeilee ympäristöään ja kommentoi herkästi.

Mummokin oppii paljon uusia sanoja, kuten käsijäätelö.

Kauppareissulla ei ostettu tötterö- eikä tikkujäätelöä vaan käsijäätelöt eli puffetit.

Pihalta ja poluilta keräsimme pikku Prinsessan kanssa värikkäitä lehtiä, 

laitoimme ne kirjan väliin prässäytymään

ja teimme niistä tauluja; äidille, isälle, Prinsessalle ja mummolle.

Paljon lehtiä jäi vielä käyttämättäkin.

Prinsessaa kyllä arvelutti, kun mummo leikkasi äidin antaman liimapurkin kahtia, 

jotta saatiin viimeisetkin erikeepperit kaivettua. 

 Hän totesi, että äiti kyllä huomaa tuon!

Pojan perhe on käynyt katsomassa uutta asuntoa.

Siellä olisi kuulemma huone, jossa on komeroita, mummollekin, näin pikku Prinsessa tuumasi.

Kysyi sitten vielä illalla, että muutatko sinäkin sitten sinne.

 

Parilla kertaa olemme jo yrittäneet päästä syömään kuuluisaan lähiöpitseriaan, aina täyttä.

Nyt Poika oli tehnyt pöytävarauksen jo pari kuukautta sitten.

Pitsat olivat todella hyviä ja palvelu ystävällistä.

 Kannatti odottaa, onneksi sieltä saa myös take away-pitsoja.

Uusitussa Mäkitorpan leikkipuistossa piti vierailla useasti.   

Ryhmä Hau on vieläkin se ykkösjuttu, vaatteissa ja leluissa.

En ole mitenkään kummoinen ruuanlaittaja.

Tein nyt vasta eka kertaa tzatzikia ihan itse.

Yllättävän hyvää ja maistui falafel-pullien kanssa.

Paluumatka vierähti taas kirjan parissa, tällä kertaa Antti Eskolan Vanhuus.

Jälleen yksi uusi näkökulma tulevaisuuteen.

Kotona odottikin sitten suklainen yllätys.  Olin voittanut Koivikon katveessa blogin

arvonnassa suklaisen paketin. Ihana, kiitos!

Kotona ripustin pikku Prinsessan tekemän taulun työpöytäni viereen.

Niin ja muistin kerätä mummolankin värikkäitä lehtiä syyslomavierailua varten!