Purnausta

Ei pitäis valittaa, mutta valitan silti.  Nimittäin tätä epätasa-arvoisuutta.

Kaikkiallahan sitä on, toisilla on asiat paremmin kuin toisilla.

Onhan itselläni paljon asioita hyvin, tosi paljon.

Enkä varmasti ole sairauksieni kanssa edes sieltä pahimmasta,

kalliimmasta, vakavammasta tai  huonoimmasta päästä.

Purnaankin kaikkien meidän puolesta, joilla kuluu rahaa

terveydenhoitoon todella paljon.

Itselläni sitä kuluu lääkkeisiin, myös niihin pakollisiin, joita Kela ei korvaa sekä

hammashuoltoon ja silmälaseihin.

Joskus nuorempana silmälääkäri lohdutti, että kyllä se näön huononeminen

tasoittuu vanhemmiten, ei ole. Puolitoista vuotta sitten uusin silmälasit

ja nyt en enää näe näillä kunnolla.  Ei ole varaa uusia, jo pelkät linssit maksavat yli 700 euroa.

Hammaslääkäriin, siihen kunnalliseen, kun täällä ei pääse,

menee vuosittain 2-300 euroa, vaikka vain tarkastus ja suuhygienisti,

nekin on pakko käydä vuosittain diabeteksen ja suussa olevan punajäkälän takia.

Entäs sitten nämä lääkekorvausten muutokset tänä vuonna.

Itselläni lääkekatto eli se 50 euron omavastuun lisäksi reilun 600 euron lääkekatto täyttyivät viiteen kuukauteen.  Monella varmasti paljon nopeammin.

Sata euroa kuussa lääkkeisiin eläkkeestä on paljon.

Eikä se edes tule niin tasaisesti.  Yksi lääkehaku apteekista  maksaa jo monta sataa kerralla.

Helpottaahan se nyt loppuvuodesta, mutta eikö nykytekniikoilla saataisi sitä

tasoitettua vuoden ajalle tasaisemmin.

Toimin paikallisessa diabetesyhdistyksessä, jonka kokoontumisissa myös diabeteshoitajat käyvät ja he ovat huolestuneita siitä, että osa joutuu jättämään kalliit lääkkeet ostamatta,

koska ei ole varaa laittaa isoja summia kerralla niihin.

Itselläni etsittiin sopivaa lääkeyhdistelmää pitkään, jotta saatiin verensokeri kohtuu lukemiin.

Nyt tarvitsen kahta tablettilääkettä ja yhtä pistettävää.

Näistä kaksi on todella kallista.

Oma vika, toteaa moni jopa terveydenhoitohenkilöstöstä kakkostyypin diabeetikoista.

Pitääkö siitä silti rangaista, eikö ennaltaehkäisyyn pitäisi panostaa enemmän.

Sitä paitsi diabetesyhdistyksemmekin kokoontumisissa olen nähnyt vain 

normaalipainoisia, ihan tavallisia ihmisiä.

Kyllä siihen kakkostyypin diabeteksenkin puhkeamiseen vaikuttaa niin 

monet asiat.  Itselläni perimän lisäksi myös mm. stressi vaikutti siihen.

 Kallista oli silloinkin kolmen lapsen kanssa, kun kaikilla on silmälasit.

Tai Poikahan sitten aikuisena kävi leikkauksessa eikä enää laseja tarvitse, 

mutta aikoinaan tarvitsi.  Lisäksi piti olla piilolinssit urheiluharrastusten vuoksi.

Kun perheessä oli siis aikuiset mukaan lukien viisi, jotka joutuivat

uusimaan silmälaseja, lapset kasvuaikana useastikin,

niin kyllä niihin rahaa kului. Olihan sitä lisäksi muitakin sairausmenoja.

No niin, nyt sitten moni pahoittaa mielensä, että purnaan turhasta.

Onhan niitä vakavampiakin sairauksia, joita ei edes kalliit hoidot paranna.

Tottakai on, en yhtään vähättele niitä, päin vastoin.

Kun viimeksi taas jaoin lääkkeitä lääkeannostelijoihin,

niin taas kerran mietin sitä jätteen määrää, joka kertyy yksittäispakatuista lääkkeistä.

Mihin on hävinneet vanhat kunnon muovipurkit, johon yhteen purkkiin mahtuisi

koko kolmen kuukauden lääkemäärä.

Kun joka paikassa nykyisin yritetään välttää turhaa jätettä, 

niin milloinkahan tähän puututaan. 

Anteeksi kaikille lukijoilleni tästä purkauksesta.

En vain enää jaksa kuunnella sitä, että

itsehän olet sairautesi hankkinut ja kyllä eläkeläisillä on niin 

hyvät tulot, että niillä saa lääkkeet ostettua.  Ei ole kaikilla.