maanantai 27. helmikuuta 2017

Muumit aamukahvilla ja muita kuulumisia



Kaksi viikkoa on vierähtänyt edellisestä blogipostauksestani.  Olen kahden vaiheilla, lopetanko bloggaamisen kokonaan vai kirjottelenko silloin tällöin kuulumisiani ja aikaansaannoksiani käsitöiden rintamalla.  Vielä en osaa sanoa, miten käy.
Kahteen viikkoon mahtuu paljon tapahtumia.  Olen käynyt pikku Prinsessan luona, koska oli kova ikävä, olen viettänyt aikaani pikku Prinssin kanssan tutustuen toisiimme.  
Olen ommellut, virkannut ja neulonut.


Helsingissä käydessäni yllätti taas kerran, miten erilaisissa olosuhteissa elämme.
Meillä lunta on riittänyt, sitä on tullut koko ajan lisääkin, kun taas eteläisessä Suomessa pihat ovat kuin meillä vappuna.  Onneksi silti pääsimme käymään ulkojäillä ja näin pikku Prinsessan opettelevan luistelemaan.


Koiran kanssa olemme tehneet päivittäin useampia lenkkejä, aurinkoiset pakkassäät ovat ihanan raikkaita ja talvinen luonto kaunis.


Pikku Prinssikin on vieraillut jo pariin otteeseen mummolassa ja mummo yökyläillyt heillä.
Koira ja kissat ovat olleet ihmeissään, että mikä toi tuhiseva käärö oikein on.  Pikkukissa totesi kuitenkin, aikansa katseltuaan, että viereen uskaltaa nukahtaa.


Kun aikaa bloggaamiselta on jäänyt, olen katsellut kotiakin erilailla.
Uusia suunnitelmia sisutuksen suhteen on jo tehty ja lisää suunnitellaan.  Kävin kirjastosta sisustuslehtiä ja -kirjoja ja niitä olen ahkerasti selaillut.
Olen nyt jo toiseen kertaan käynyt käsityö-, vaate- ja astiavarastoni läpi, nyt entistä 
enemmän varastoja karsien ja kaappitilaa vapauttaen.
Entistä vähempi tavaramäärä tuntuu helpottavalta ja tilan tuntu lisääntyy.
Haluan kodistamme avaran ja selkeämmän.  Kun muutimme pysyvästi tänne entiselle mökillemme, niin päivitystä sisustuksen suhteenkin tarvitaan.
Se on vaan jäänyt muiden asioiden jalkoihin.


Olen myös kamppaillut suurempaan kaupunkiin paluumuuton kanssa.  Kovasti houkuttaisi asuminen lähempänä lapsiani ja lapsen lapsiani, sieltä olisi myös helpompi lähteä Helsinkiinkin suoraan junalla, ilman, että ensin ajaa lähes kaksi tuntia autolla. 
 Entisessä kotikaupungissani olisi myös tutut paikat ja ihmiset lähellä.
Muuttaminen takaisin tietäisi kuitenkin paluuta taas edestakaiseen reissaamiseen Miehen kanssa, hänen töiden olleessaan täällä.  Silti ajatus kiehtoo.
Vaikka yleensä teen päätökset tunteella, niin silti teen myös taloudellisia laskelmia.
Kun täällä on mahdollisuus asua pienessä omakotitalossa, järven rannalla, omalla tontilla, niin samalla rahalla kaupungista saisi yksiön tai todella pienen kaksion.  Mahdollisuutta erilliseen kaupunkiasuntoon ei ole, vuokrat ovat sen verran suuria, ettei eläkkeelläni niitä maksella.
Töissä käydessäni pystyin pitämään kaupungissakin isoa asuntoa (lue asuntolainaa), 
sama ei onnistu eläkkeellä.


Niinpä taas kerran joudun toteamaan, että voin vain haaveilla muutosta. 
Käytännön syistä on pakko yrittää sopeutua tänne.
Diabetesyhdistyksen toimintaan olen lähtenyt mukaan, kokoontumiset kerran kuukaudessa.  Marttojen toiminnnastakin otin selkoa, mutta valitettavasti olen ollut reissussa heidän harvojen tapaamisten aikaan, kuten tulen olemaan taas seuraavallakin kerralla.


Sain nimittäin kutsun isovanhempien päivään pikku Prinsessan päiväkodille.
Viime vuonna olin mukana, enkä halua jättää tapahtumaa tälläkään kertaa väliin.
On niin ihana nähdä lasten antaumuksellisia esityksiä sekä heidän touhujaan päiväkodilla.
Kutsu pikku Prinssin ristiäisiinkin on jo tullut ja juhlat ovat ensi viikonloppuna.
Kahteen viikkoon mahtuu paljon, myös ikäviäkin asioita.  Veljeni perheen toinen koira menehtyi kasvaimen poistoleikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin ja suru on suuri.
Kahteen viikkoon mahtuu siis paljon, iloa ja surua, kuten elämään yleensäkin.

41 kommenttia:

  1. Osanottoni koiraystävän poismenon johdosta.
    Blogiahan voi päivitellä harvakseltaankin jos siltä tuntuu, ei ole pakko päivittää joka päivä :) Itsekin olen nyt päivitellyt vähän harvemmin, kun on ollut kiireitä ja sitten taas toisaalta ei ole ollut asiaa blogiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä kyllä "kultainen keskitie" varmaankin löytyy vähitellen bloginkin suhteen.

      Poista
  2. Itselläkin ajoittain on mietteitä miksi oikeastaan bloggaan..mutta sitten taas jatkan. Kun pitää pausseja ja ei ota tätä hommaa niin orjuuttavana hyvin menee. On kivaa saada lukea erilaisia blogeja kuin omani on, sinunkin on mielenkiintoinen ja raikas. Toivottavasti jatkat.
    Kauniit kuvat jälleen ja ikävää koiran poismeno, kyllä se vaan tuntuu pahalle vaikka miten niitä järkeistäisikin, on ne niin läheisiä kavereita,perheenjäseniä.

    VastaaPoista
  3. Ihania päiviä olet viettänyt lastenlasten kanssa! Ne on niin parhaita.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  4. Meillä prinssi saa nimen sunnuntaina...kovasti jo jännittää mikä nimi lie. No toisen nimen saa isältään, sen olen saanut urkittua..:)
    Älä nyt kokonaan tätä lopeta. Kirjoittelet vaikka harvemmin..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, pitänee yrittää löytää itselle sopiva tapa tähänkin.

      Poista
  5. Moro, jo ihmettelin missä oikeen oot!Instassa vahingossa huomasin Pikkuprinssin kuvan. Hyvä se on välillä hengähtää, minäkin tein niin. Kyllä Sinulla on nyt tuota miettimistä asumisen suhteen kun sen olet ajatuksiisi päästänyt. Harkintaa, harkintaa, sanon minä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kyllä tässä olen yrittänyt pohtia ja pohtia. Puolensa kummallakin tavalla.

      Poista
  6. Muumit on nyt todella kova juttu pikku Prinsessalla.

    VastaaPoista
  7. Voihan sitä päivitellä vaikka kerran kuussa, harrastushan tämä on :) Tsemppiä pohdintoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Pitää vaan opetella uusi itselle sopiva tahti.

      Poista
  8. Minulla oli samansuuntaisia ajatuksia bloggaamisen suhteen,mutta sitten päätin, että päivitän ja kirjoitan silloin kun sille tuntuu enkä ota liikaa paineita.Tuntuu että joka tuutista kerrotaan miten lisäät lukijoiden määrää ja saat enemmän näkyvyyttä blogillesi jne.Minä muistutin mieleeni miksi alunperin lähdin perustamaan blogin eikä sillä ollut näkyvyyden ym kanssa mitään tekemistä.Välillä on hyvä pysähtyä miettimään:)
    Voi miten ihana on tuo kuva Prinssistä ja kisusta<3.Meidän kissat on suuria lasten ystäviä ja oikeastaan kaikkien ihmisten.Ulkona eivät mene esim naapurien lähelle vaikka kutsuisivat,mutta kaikki sisällä olevat vieraat otetaan vastaan sydämellisesti.Varsinkin serkkuni ja veljeni jotka eivät hirveästi välitä kissoista ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiaa kirjoitit eli olen ehkä ottanut liikaa paineita saada blogi "menestymään" vaikka alkuperäinen tavoite oli vain oppia uutta.

      Poista
  9. Osanotot koiraystävästä. Suru on varmasti suuri! Tiedän niin tuon tunteen.
    Olisin samoilla linjoilla, että ehkei kannata kokonaan bloggaamista lopettaa, kirjoittelee silloin kun siltä tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nähtiin vielä pari viikkoa sitten koirat ja siks tuntuukin niin surulliselta.

      Poista
  10. Älä ihmeessä lopeta, sinun juttujasi on niin kiva lueskella. Kirjoittelet tänne kun on aikaa, ilman paineita.
    Ihanaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta ja ihanaa viikkoa sinullekin.

      Poista
  11. Älä vaan lopeta kirjoittamistasi tänne blogiin. On niin kiva seurata sinun kuulumisiasi ja ihania kuvia oot laittanut.
    Se on totta maalla talot ovat suht halpoja vaikka ostaa, mutta jos haluais ostaa keskikaupungilta osakkeen, hyvä kun sais 2h+keittiön omakotitalon hinnalla.
    Meillä on juuri sama tilanne.
    Teillä on kyllä niin ihana paikka, vaikka sitä autoakin tarvitsee, ja on pitkä matka lastenlasten luo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikka on ihana mutta niin kaukana kaikesta. Mukava kun ymmärrät.

      Poista
  12. Hauska harrastushan tämä bloggaaminen on, joten sitä voi tehdä omien fiiliksien mukaan. Mukavaa viikkoa! :)

    VastaaPoista
  13. Hei! Älä nyt ihan kokonaan lopeta....täyttele blogia kun aikaa ja mielenkiintoa on. <3 Oikein mukavaa alkanutta uutta viikkoa!

    VastaaPoista
  14. Lemmikin poismeno on kova paikka. Sinulla on tapahtunut vaikka mitä! Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  15. Mukavasti oluut sinulla puuhastelua.Suloisesti nukkuvat vaavi ja kissa rinnatusten. :)
    Voi, koirakaverin poismeno on niin sydäntäsärkevää.Minä vieläkin välillä kyynelehdin muistaen omaani...
    Toivottavasti nyt jaksaisit edes silloin tällöin bloggaillakkin? :)
    Itselläni ihan toiseen suuntaan ne muuttohaaveet, eli enemmän maaseudulle kaupungista. Mutta ymmärrän toki tuon lapsenlapsi pointin.
    Mukavia isovanhempain päiviä ja ristiäisiä!

    VastaaPoista
  16. Kyllä lemmikin pois meno on surullista Minäkin olen sen kokenut Blokkaaminen on kiva harrastus Täytyy tehdä silloin kun kerkiä ja jaksaa:)

    VastaaPoista
  17. Isoja mietteitä ja suuria kysymyksiä sulla mielessä pyörii. Itekkin olen ajatellut bloggaustahtia hiljentää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä kaipaa vähän irrottautumista tästäkin maailmasta.

      Poista
  18. Ehdin jo kaivata kuulumisiasi. Niiden lukemisesta, kun oli tullut osa päivieni ohjelmaa. Elämässä on laitettava asiat tärkeysjärjestykseen. On helppo ymmärtää, vaikka et joka päivä kirjoittaisi blogia. Isoja ratkaisuja joutuu ihminen tekemään, kun miettii, missä olisi paras paikka kodille. Meillä suomalaisilla on sentään mahdollisuus pohtia eri vaihtoehtoja, kaikilla ei ole sitäkään. Elämä eletään siellä, mihin on synnytty. Siunausta kaikkiin päiviisi, niihin iloisiin ja vähemmän iloisiin.

    VastaaPoista
  19. Eipä ihme kun tuollaiset pikkuvarpaat ja kahdetkin vetää puoleensa sinne etelään :) täältä lumihangesta. Vaakakupissa on molemmilla puolin sulla monta asiaa varmasti. Kesällähän se on hienoa olla maalla.
    Tavaroiden hävittämisbuumi on täälläkin, olo(huone) on kuin osuuskaupassa, mietin mitkä kelpais Torille ja mitä vien Fidaan.
    Olen jo päättänyt luopua ok-talosta, jos vaan menis kaupaksi. Yksin en tarvi 3a makuuhuonetta, tavaramääräkin näyttää loputtomalta.
    Tuota olen minäkin miettinyt, että pitääkö elää siellä aina mihin on synnytty, vaikka syntymäseutu onkin aina sydämessä jollainlailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet jo hyvässä vauhdissa kun olet saanut tehtyä myyntipäätöksen. Eiköhän talo mene kaupaksi kun hinta kohdallaan. Ihania muutoksia sinulle tulossa.

      Poista
  20. Miten suloinen kahvihetki ja aurinkoa viikoon toivottaa toinen Muumihöperö <3

    VastaaPoista
  21. Ei puhettakaan, että lopettaisit bloggaamisen. Päivittelet silloin, kun hyvältä tuntuu. Minä asuin aikoinaan Helsingissä, enkä enää haikaile sinne. Muutin kotiseudulleni ja en täältä muuttaisi pois. Ymmärrän tietysti, että sinulla on siellä suunnalla lapsia, mutta ei se kaukosuhdekaan ole pidemmän päälle mukavaa. Liisa

    VastaaPoista