My day - Kissa

Kissa, lauman johtaja ja sen vanhin jäsen. 

Kesällä täytän 9 vuotta ja tulin perheeseen alunperin Kuopuksen lemmikiksi.

Sanovat, että minulla on pöllön korvat, tiedä sitä, 

ehkä ne ovat vähän suhteettoman isot päähäni nähden.

Ensimmäiset lähes kuusi vuotta elin täysin sisäkissana kaupungissa 

ja sitten nuo toivat minut tänne maalle.

Muistan ikuisesti sen matkan.  Se kesti ja kesti.  Koira istui häkkini vieressä, mutta pääasiassa näytti siltä, ettei halunnut minua mukaan ja katseli vain ulos ikkunasta.  Minä mau'uin niin kovasti kuin vain pystyin ja kun mikään muu ei auttanut, tein haisevan vastalauseeni.  Emäntä laittoi sitten tuuletuksen täysille ja loppumatka ajettiin kiusallisen hiljaisuuden vallitessa.

Niin tulin tänne maalle.  Ensimmäisenä kesänä opin ulkoilemaan, mutta vain lämpimällä säällä.  Opin myös pyydystämään hiiriä ja toinkin niitä parhaimmillaan parikymmentä terassin rappusille yhdessä yössä.  Vajaat pari vuotta sitten tuli tuo rääpäle, se kiusaa minua ulkona ja siksi pysyttelen pääasiassa sisätiloissa näin talvella ainakin.  Tuo Koira on ihan ok, se antaa minun syödä ruokakupistaankin eikä komentele minua niinkuin Pikkukissalle tekee.  Joskus Koira kyllä kielii emännälle, jos hyppään tiskipöydälle.

Yöni nukun yleensä sohvalla tai sen selkänojalla.  Hyvin harvoin kapuan sänkyyn, viihdyn parhaiten omissa oloissani rauhassa.

Heti kun joku ihminen herää, niin olen haukkana ruokapaikan luona.  Ylennsä päivystänkin melko lähellä, koska haluan olla ensimmäisenä paikalla, kun märkäruokaa jaetaan.

Märkäruoka on herkkuani ja jos syön oman kuppini tyhjäksi hyvin nopeasti, niin ennätän myös Pikkukissan kupille ennen sitä.  Se, kun ei ole ollenkaan niin kiinnostunut ruuasta, syökin mielummin raksuja.

Aamuni alkaa siis ruokailulla, sen jälkeen katselen ulos ikkunasta, odottelen, josko toinen noista ihmisistä ei tietäisi toisen jo antaneen ruokaa ja saisin tupla-aamiaisen.

En ymmärrä miksi tuo Pikkukissa haluaa ulos koko ajan.  Itse viihdyn lämpimässä ja täältä näkee hyvin lintujen ruokintapaikalle.

Pidän itseni hyvin siistinä ja turkkini kiiltääkin kauniisti.

Joskus kaipaan huomiota ja silityksiä ja niitä saa parhaiten, kun menee sinne missä tapahtuu.
Osaan myös keskustella, vastaan, kun kysytään ja osaan myös pyytää ruokaa.  Pikku Prinsessakin oppi täällä käydessään juttelemaan kanssani.

Tuo läppärin päällys on myös mukava löhöömispaikka.  Emäntä ei vaan aina tykkää siitä.

Päiväni kuluvat siis leppoisasti, vietän todellisia kissanpäiviä.

Ruokaa ja lämmintä riittää.  Välillä nuo kyllä valittavat, että olen aina kerjäämässä ruokaa, mutta

silti ne antavat lisää.  Tekemistä en liioin kaipaa.

Silityksiäkin ja hellyyttä saan tarpeeksi.  Emäntä silittelee aina ohi kulkiessaan ja isännältä saan silityksiä, kun iltaisin kapuan hänen syliinsä sohvalle telkkaria katsomaan. Palkitsen sen tarpomalla tassuilla hänen vatsaansa.

Eipä minun päivääni ihmeempiä kuulu.  Ulkoilun aloitan, kunhan lämpötila pysyttelee plussan puolella, siihen saakka nautin olostani täällä sohvalla.