Viikonloppu meni nopeasti. Lauantaina satoi, muttei se haitannut. Kävimme tarkastamassa miten Miehen kotitalo on herännyt kevääseen, pesin siellä muutaman virkatun maton pesukoneella. Pihan suuri tuomi oli kukassa, tilan nimi onkin Isotuomi, vaikka vuosien aikana myrskyt ovat veroittaneetkin tätä isoa tuomea.
Otin muutaman raparperin juuren ja ruohosipulimättään alun mukaani ja siirsin ne syvinpään kasvulavaan kasvamaan. Saas nähdä miten viihtyvät.
En tiedä onkohan vielä liian aikaista, mutta siirsin kuitenkin kasvattamanni pelargoniat terassille. Osa on kasvattanut honteloita oksiaan jo valtavasti, toiset vähemmän. Näitä riittää jakaa muillekin, kun keväällä leikkasin ja juurrutin nekin oksat. Ehkä ne runsaassa valossa vahvistuvat.
Viime kesänä ostin kesäkukkien poistomyynnistä runkoverenpisaran. Sekin talvehti hyvin ja tekee nyt jo kukkia. Aika hyvin vitosen kukaksi.
Sunnuntai iltana ennen Suomen mitalliottelua ennätimme vielä tehdä kalareissun. Kissa ilmestyi laiturille heti, kun kuuli veneen kolistelun. Piti ihan varoa, ettei hyppää veneeseen mukaan. Onneksi löysi muuta tarkkailtavaa järveltä.
Sääkin muuttui iltaa myöten tyyneksi ja aurinko lämmitti. Mikä onkaan rauhoittavampaa kuin katsella peilityynellä, sinisellä järvellä kohon kellumista vedessä. Mies ei tietenkään tyytynyt mato-onkeen vaan kokeili erilaisia kalastustapoja.
Kalasaaliskin oli ihan hyvä. Saimme hauen, salakan, sären, säyneen ja neljä isoa ahventa. Muut heitimmekin takaisin järveen paitsi ahvenet Mies aikoo tänään savustaa. Kalareissusta jäi hyvä mieli, vaikka Suomi sitten hävisikin kultamitallin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti