Luin jokin aika sitten Pekka ja Riitta-Liisa Aukian Täyttä päivää - elämää eläkkeellä kirjan. Se oli jotenkin lohduttavaakin luettavaa. Ei kaikki eläkeläiset ole kiireisiä, kalenterit eri menoja täynnä, vaan joillekin päivä rytmittyy ruokailujen yms kotiaskareiden myötä. Itse kuulun varmaankin näihin jälkimmäisiin. Näin pakkasten aikaan päivä rytmittyy ruokailujen, uunin lämmityksen, puiden haun ja Koiran ulkoilutuksen myötä.
Syksyllä olin paljon menossa, pikku Prinsessa kaipasi hoitajaa ja
itsekin kävin messuilla yms. Nyt pikku Prinsessa on aloittanut
päiväkodin ja koko perhe opettelee uutta rytmiä. Minulle on jäänyt
nyt hengähdysaikaa ihan vaan olla ja huolehtia omasta hyvinvoinnista. Ihmeen nopeasti päivät kuluvat
silti. Jotain pientä poikkeavaa on joskus normaaliarkeen, muttei mitään
suurempaa. Pikku Prinsessaa alkaa kyllä jo olla kova ikävä, onneksi on
skypepuhelut. Olen myös luvannut hakea Koiraherran tänne joksikin
aikaa. Koiraherran toilailut ovat saaneet kotiväen hermot siellä
kiristymään. Ehkä erossa olo tekee hyvää kaikille osapuolille. Samalla reissulla saan viettää aikaa myös pikku Prinsessan kanssa. Mutta reissua ennen on vielä muuta tehtävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti