Kävin tänään tuolla suuremmassa kaupungissa ystäviäni tapaamassa. Ihana oli taas nähdä heitä.
Toinen ystävistäni opiskeli uuteen ammattiin yli viisikymppisenä ja on nyt tyytyväinen työssään.
Toinen ystävistäni on kahden pienen lapsen äiti, ihanasti maanläheinen, reipas nuori nainen,
jolla on vielä pitkä elämä edessään täynnä mahdollisuuksia.
Kokoonnuimme tutun pyöreän pöydän ääreen pizzapaikkaamme. Ja kun kerran olimme sopineet pizzalle menosta,
niin minäkin otin pizzaa. Oli hyvää.
Ja voin tunnustaa, en edes harkinnut syöväni vain salaattia. Jos tämä luetaan elintapamuutoksessa epäonnistumiseksi, niin sitten se oli sitä. Minusta se oli kuitenkin sen arvoista ja elintapamuutokseeni kuuluu myöskin itsestä huolehtiminen henkisestikin ja siinä onnistuin.
Onnistuin myös pysymään budjetissani eli en sortunut yhteenkään turhaan tai ylimääräiseen ostokseen. Siitä olen ylpeä, kiertelin kuitenkin odottaessani tavaratalon alennusmyyntejä katsellen ja oli hyvä huomata, ettei siellä ollut mitään mitä olisin tarvinnut tai halunnut. Taidan vähitellen sisäistää turhan kulutuksen välttämisen.
Mietin tässä ääneen, että pitäisikö puhua elämäntapamuutoksesta vai elintapamuutoksesta.
Elämäntapamuutos tarkoittaa mielestäni esim. sitä, että muutan maalle ja downshiftaamaan.
Elintapamuutos taas sitä, että muutan ruokailutottumuksiani. Oulussa on tehty väitöskirjatutkimuskin aiheesta; huoli omasta voinnista sitouttaa elintapamuutokseen.
Niinpä yritän jatkossa muistaa käyttää elintapamuutosta.
Eri ikäiset ystävät ovat rikkaus! Mulla on myös ystävänä yksi "mummo" 70 v. Oltiin työkavereita ennen kuin hn jäi eläkkeelle, ja pidetään yhteyttä edelleen. :D Kyllä elämästä pitää nauttia ja silloin tällöin voi herkutella ilman huonoa omatuntoa. Jos arkiruokavalio on kunnossa, niin pitsakin maistuu paremmalta poikkeustapauksissa ja hyvässä seurassa. Kiva kuulla, että sinulla oli onnistunut reissu etkä sortunut ostelemaan mitään humpuukia. :) Mukavaa pakkaspäivää!
VastaaPoistaKiitos. Pakkasta riittää.
Poista