Olen tehnyt sängyn päätymme päällystämällä finnfoam-levyn puuvillakankaalla ja kiinnittämällä sen suoraan seinään. Tykkään sinisävyisestä talvikankaasta ja ei se ole hullumalta näyttänyt kesälläkään. Sinisävyistä kiiltäväpintaista päiväpeittoa ei löytynyt mistään, mutta toisaalta tämä lahjaksi saatu savun harmaa sopii oikeastaan paremminkin meille. Kiiltäväpintainen siksi, ettei eläinten karvat tartu siihen niin helposti.
Taikasormet -messuilta Joensuusta ostamastani kissa-aiheisesta puuvilla-pellavakankaasta tein tyynynpäälliset sängyn päälle.
Yöpöydälläni on tyttäreltäni saama pikkutaulu. Kun elämä on vaikeaa, ole kiltti itsellesi. Sängyn viereisellä seinustalla on kirpparilöytö, taisi olla vitosen luokkaa. Vanha kansakoulutaulu synnyinseudultani. Hieman kuluneenakin se on tärkeä minulle.
Virkkaamani villasekoitelankamaton olen pakkasten aikaan siirtänyt sängyn päätyyn lattialle, jotta aamulla pukeutuessa ei varpaat ole kylmällä lattialla.
Meillä kaikilla on omat muumimukimme mukitelineessä. Pikku Prinsessalla hieman pienempi kuin muilla. Olenkin miettinyt, pitäisikö minun ostaa noita pienempiä "peltimukeja" jo varastoon, jos niitä ei enää myöhemmin saakaan.
Sohvatyynyt ompelin muistaakseni keväällä saadakseni uutta ilmettä kotiimme. Kaikissa on vetoketju helpottamaan vaihtoa ja pesemistä.
Pieni puinen hevosnaulakko löytyi kahdella eurolla kirppikseltä ja on nyt pikku vieraiden omana naulakkona- Pikku Prinsessa on kovasti ihastunut hevosiin.
Tätä voisi varmaankin kutsua retropeiliksi. Niin vanha tämä jo on. Mutta sopii paikalleen ja aamuisin vilkaisu siihen kertoo, että parempi olisi olla ilman sitä.
Kun muutimme tänne, ehdotin punatiilisen hormin maalausta valkoiseksi. En saanut kannatusta. Ehkä tuo rouheus antaa vastapainoa valkoisille seinille. Mies tykkää puupinnoista sekä seinissä että huonekaluissa, minä taas en. Olemme päätyneet kompromissiin, jossa minä en maalaa ikkunan puitteita vaan ne saavat olla puupintaiset, samoin vessan ja eteisen ovi. Tupakeittiön puolella meillä on myös puunväriset pirtipöytäkalusteet sekä vitriinikaappi. Minä taas olen saanut vaaleita huonekaluja oleskelu- ja maukuutiloihin. Näin sopu säilyy.
Jos ei aiemmin jo ole selvinnyt, niin tykkään sinisestä eri sävyissä.
Totuus piilee tässä taulussa, jossa loikoilee aivan kuin meidän Kissa.
Jokaisessa mummolassa pitää olla kiikkutuoli ja käkikello. Valkoinen keinutuoli on siro ja mielestäni yksinkertaisen kaunis. Sekä keinutuoli että laatikosto ovat molemmat ostettu tori.fi kautta. Käkikello muistuttaa minua lapsuudesta. Lapsuuden kodissani oli aivan samanlainen ja halusin sellaisen omaankin kotiini. Mieheni osti sen sitten pyynnöstäni minulle syntymäpäivälahjaksi.
Eilen valitin siitä, että sisustusblogit eivät anna oikeaa kuvaa todellisuudesta ja saavat monet tuhlaamaan rahaa, jotta koti näyttäisi samanlaisesta kuin sisustusaiheisissa lehdissä ja blogeissa. Tein tämän postauksen juuri siksi, että jokaisesta kodista saa sisustuksellisia kuvia valikoimalla ja toisaalta myös siksi, että kodin pitää näyttää omanlaiselta, sellaiselta, että siellä viihtyy ja saa olla oma itsensä kuten myös tämän blogini pitää olla minun näköiseni, halvalla kännykkäkameralla kuvattuine kuvineenkin.
Pikkukissa kyllästyi kuvaamiseen ja käänsi minulle selkänsä. Sen mielipide kaikenlaisesta kuvahössötyksestä tuli selväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti