Loppiainen on sujunut rauhallisesti. Mies tuijottaa hiihtoja telkkarista ja minä neulon junasukkia.
Koirakin ulkoilee vain pikkupissalenkit ja nostelee sitten jo levottomasti jalkojaan ja haluaa takaisin sisälle. Pikkukissakin uskaltautui aamupäivällä ulkoilemaan. Kissa taas ei vaivaudu edes pyrkimään ulos, vanhempana ja viisaampana tietää jo, että kylmä siellä on.
Tällä hetkellä lämpömittari näyttää -28,9 ja varmaan vielä tässä illan tullen kylmenee.
Kylmää tuntuu muuallakin päin Suomea olevan.
Huomenna pitäisi päästä tuonne suurempaan kaupunkiin ystäviä tapaamaan. Omassa autossani ei ole lämmitystä, joten täytyy turvautua Miehen kyytiin ja sitten kaupungista bussilla toiseen kaupunkiin.
Meidän kolmen jengi kokoontuu pyöreän pöydän ääreen syömään ja vaihtamaan kuulumisia pitkästä aikaa. Illalla sitten taas takaisin bussilla ja kotiin Miehen töiden jälkeen lämmittämään taloa. Onneksi noihin bussimatkoihin saa eläkeläisalennuksen niin ei tule niin paljoa maksamaan ja toisaalta säätäähän sitä parkkimaksut. Pelkään vain sitä, kun bussin odotusaikaa jää pari tuntia, niin sorrunko tuhlaamaan rahaa alennusmyynneissä. Periaatteessa mitään en tarvitse, joten mitään ei tarvitse ostaa, mutta houkutuksia kun on paljon ympärillä, niin pitääkö itsehillintä.
Ruokakuluihin ei vielä ole kulunut viittäkymppiäkään tässä kuussa, eläinten ruokiin sitäkin enemmän, kun ostin tarjouksesta isommat erät, jolloin sain ne ilman toimitusmaksuja kotiin saakka kuljetettuna. En ole aikaisemmin seurannut miten pitkään 9 kg koiran ja kissan kuivaruokaa riittää. Nythän sen näkee kirjanpidosta.
Tänään muistin vihdoinkin kirjoittaa osoitteenmuutoskortit sukulaisille ja ystäville. Noita kortteja oli jo varastossa entisistä muutoista jääneinä. Kun nyt vielä huomenna muistaisi ne postittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti