Synkkä syyspäivä tänään. Aamulenkillä Koiran kanssa huomaa asioita, joita ei muuten huomaisi. Koira on kuin pieni lapsi, pysähtyy ja tutkii, kuuntelee välillä, sitten taas tutkii. Itsekin tulee silloin katseltua ympäristöä tarkemmin. Ei Koira tietenkään aina rauhallisena kulje, välillä saa hepulit ja juoksee edestakaisin korvat aerodynaamisesti taakse taipuneena. Välillä ottaa maasta kepin ja juoksee innolla sitä näyttämään ja toivoo, että yritän ottaa sen siltä pois. Tänään huomasin, ettei pihlajoissa ole ollenkaan marjoja. Oliko se niin, että nyt tulee runsasluminen talvi, koska "ei pihlaja kahta kanna". Pihassa kukat kukkivat vasta nyt parhaimmillaan. Piti ottaa kuvia muistoksi pitkää talvea varten. Synkkä syyspäiväkin vaihtui värienergiaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti