Normaali kulutus?

Olen niin lopen kyllästynyt siihen, että nurkat ovat täynnä erilaisia kasseja ja laatikoita, joissa on askartelutarvikkeitani, kankaita, lankoja, keskeneräisiä töitä, valmiita töitä jne jne,
Aina kun näen jossain lankaa tarjouksessa, niin pakko ostaa, kun on edullista.  Kun näen erikoista kangasta, ostan, koska siitä voi tehdä jotain kivaa.  Askarteluun olen kerännyt massoja, betonia, tarroja, papereita, nauhoja yms.  Ideoita on aina valtavasti, mutten silti saa tehtyä niitä.  Kun näen uuden idean ja siihen tarvikkeet, niin ostan niitä.  Kaikki vaan jää siihen vaiheeseen, että odottavat aikaa jolloin ne voisi toteuttaa.  Tai sitten totean, etten jaksakaan tehdä sitä tai etten tarvitsekaan sellaista tai ei ole ketään, jolle voisin tehdä sen.
Vaikka itse ostan yleensä tarjouslankoja, halpoja kankaan paloja, edullisia askartelutarvikkeita, niin rahaa tuntuu kuluvan silti paljon.  Ihmettelen, miten joillain on varaa hankkia kalliita lankoja suuria määriä tai uusia kalliita kankaita metrikaupalla. 
Muiden blogeja lukiessani tulee tunne, että omat varani ei riittäisi niihin hankintoihin.  Samoin ihmettelen, miten
monet ennättävät tekemään  niin paljon pienten lasten ohella tai työn ohella.  Nostan hattua heille.

Vävy työskentelee pankki- ja sijoitusalalla ja ehdotti viikonloppuna, että alkaisin rahastosäästäjäksi.  Ihmettelin hänelle, että miten pystyisin, kun rahani riittävät juuri ja juuri säännöllisiin menoihin ja kaiken ylimääräisen olen karsinut jo pois.  Hän ehdotti, että jo kympillä voisin aloittaa ja sen kympin voisi ottaa vaikka lankahankinnoista.  Silloin torjuin ajatuksen, mutta se jäi muhimaan ja on pyörinyt mielessäni näinä päivinä.  Perustelen hankintojani sillä, että käsityöt on lähes ainoa harrastukseni ja pitää mielen rauhaa yllä.  Mutta, mutta.  Entä jos käyttäisin ensin ne jo olemassa olevat tavarat ennenkuin ostan uusia.  Vaikka yritän vähentää kulutusta ja kierrän kirppiksiä, niin silti kulutuksessani olisi vielä toivomisen varaa.  Kirppikseltäkin tulee ostettua, kun omatuntoa rauhoittaa ajatus kierrätetystä tavarasta.

Onko käsitys normaalista kulutuksesta hämärtynyt kaiken tavarapaljouden keskellä?  Kun surffailee netissä, löytää paljon edullisia tarjouksia, erikoisemmatkin tavarat ovat siinä käden ulottuvilla ja saatavilla tänne syrjäseudullekin.  Samoin blogeja seuratessa niissä on lähes aina jotain uutta, uutuuksia, joita pitää kokeilla.  Entäs sitten blogit, jotka perustuvatkin juuri muotiin, sisustukseen ja uuden hankintaan.  Suurin osa on tätä.  Ainakin minusta tuntuu siltä. 

Ehkä minun pitäisi muuttaa bloginikin suuntaa takaisin siihen alkuperäiseen.  Mummo ja Koira opettelee uutta (ei osta uutta), ihmettelee maailman menoa (ei hanki sitä itselle), tekee käsitöitä (jo olemassa olevista tarvikkeista), nauttii elämästä ja eläimistä ja viettää aikaa Koiran ja Kissan sekä tulossa olevan Pikkukissan kanssa.