Tänään oli pitkä mutta mukava päivä. Aamulla olinväsynyt eilisestä reissusta isäni 85-vuotissyntymäpäiville ja en olisi oikein jaksanut lähteä ajamaan taas.
Olimme sopineet menevämme entisen työkaverini kanssa toisen entisen työkaverini luo. Oikeastaan on väärin puhua entisistä työkavereista, vaikka olemmekin tutustuneet yhteisellä työpaikalla, on meistä vuosien myötä tullut ystäviä. Kymmenen vuotta, se on pitkä aika. Oli työpaikallamme muitakin, kuka pitempään, kuka lyhyemmän jakson, mutta ei kukaan heistä sopinut porukkaamme. Meistä tuli "kolmen kopla", joka kävi perjantaipizzalla ja paransi maailmaa. Nyt tapaamme harvemmin, mutta on kuin väliaikaa ei olisi ollutkaan ja jutut jatkuu siitä mihin edellisellä kerralla jäivät, kuten toinen ystävistäni totesi paluumatkalla. Nytkin juttua riitti moneksi tunniksi. Samalla näimme toisen ystäväni pienen tytön sekä tämän isoveljen. Ei olisi millään malttanut lopettaa ja lähteä kotimatkalle, niin hyvä oli olla siinä tuttujen ympäröimänä. Ihanaa, kun olette olemassa.
Ennätin matkan varrella käydä syömässä ja ostamassa trikookudetta, kun sielläpäin liikuin. Neljää erisävyistä sinistä lähti mukaani. Mattoja näistäkin ajattelin virkata. Monenlaista rakennusta, maisemaa, kylätaloa ja -kauppaa sekä monelaista kesäkahvilaa ja -kioskia osui reitin varrelle. Joku myös "ei niin siistikin" joukossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti