Viime yön Koiraneiti nukkui vieressäni samalla tyynyllä. Niinpä sitten itku tuli, kun piti tehdä päätös.
Tänään ulkoillessamme Koiraneiti alkoikin jahdata Kissaamme ja sai aikaiseksi vahinkoa. Kissan turkista lähti iso läiskä karvoja ja tuli pieni naarmu.
Kissa pelkäsi Koiraneitiä myös sisätiloissa, joten oli pakko miettiä sitä, voimmeko pitää toisen koiran. Koeaikaahan meillä on huomiseen. Päätös oli vaikea tehdä, vaikka se toisaalta olikin selvää. Emme voi ottaa koiraa, joka ei pidä kissoista. Kissankin pitää saada olla vapaasti ja rauhassa omassa kodissaan.
Tämä tarkoittaa sitten sitä, että Koiraneiti lähtee tänään jo takaisin.
Haave toisesta koirasta karisee pois. Kissamme tulee kuitenkin pelkäämään muita kuin omaa Koiraamme, joten jatkossakaan emme voi ottaa toista koiraa. Olo on surullinen ja pitkitän lähtöä. Lupasin itse viedä Koiraneidin takaisin. Mukaansa hän saa tekemäni kaulapannan muistoksi viettämästään viikosta täällä. Voi kuinka se onkin niin suloinen ja toisaalta sitten ärhäkkä ja arvaamaton. Ikävä on silti suuri.
Harmi juttu, tuo koirasta luopuminen. Mutta joskus vaan on tehtävä niitä ikäviä päätöksiä ja luopua siitä, mistä ei haluaisi. Minut yllätit täysin! En yhtään muistanut arvontasi ajankohtaa ja tadaa: tänään raskaan työpäivän jälkeen postissa odotti pehmeä kirje, josta kuoriutui tuoksupussi. Kyllä sai suupielet kohoamaan. Kiitos!!! Kirsi
VastaaPoista