sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Ukinpoika



Junamatka menee aina nopeasti joko neuloen tai lukien.  Viimeksi paluumatkalle olin varannut uuden kirjan Ukinpoika, Saija Nissinen, Atena kustannus 2016.  Kirja tempaisi mukaansa niin, että matka meni todellakin hujauksessa.  Kaikkia eväitäkään en muistanut syödä ja vasta Lappeenrannan kohdalla tajusin ulkona olevan lumisen maiseman.  

Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleeksi.

Kirjan teki mielenkiintoiseksi myös se, että osa paikoista oli tuttuja itäisen Suomen koskimaisemia. Tarina kertoo kolmen sukupolven tarinan ja piti otteessaan yllättävään loppuun saakka.  
Tarina alkaa vuodesta 1972, joten ajan tapahumat oli helppo kuvitella mielessään.
Mielestäni tarina oli hyvinkin todellisen oloinen.  Sellaista se ennen oli ja nyt on.
Paljon jäi mieleen pyörimään ajatuksia vielä moneksi päiväksi.  Tykkäsin.

"Ukinpoika saattaa sankarimuistot törmäyskurssille jokikylän salaisuuksien kanssa.  Patoihin taipumattomista ihmiskohtaloista rakentuu kolmen sukupolven upea, psykopoliittinen saaga.  Teos kysyy, miksi lapsen pitää valehdella aikuisen puolesta.  Onko omalle lapselle pakko antaa anteeksi?  Miten ehtymättömiä ovat ihmisen omat voimavarat?"

4 kommenttia:

  1. Hyvä kirja on kyllä parasta seuraa junamatkalla. Mukavaa sunnuntaita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinulle mukavaa sunnuntaita!

      Poista