maanantai 27. kesäkuuta 2016

Mummo ei aina jaksa



Olen monta kertaa jo huomannut, että vaikka olisi kuinka mieluista tekemistä/olemista, niin en vain aina jaksa.  Pari-kolme päivää muiden seuraa on tarpeeksi yhdellä kertaa. Sitten pitäisi saada jo omaa aikaa.  Parasta tietenkin olisi, että päivittäin olisi se tunnin-parin oma aika, jolloin ei tarvitsisi nähdä ketään, jutella kenellekään, olla vaan.  Sairauteni myötä keskittymiskykyni ja muistini huononi.  Muiden seurassa joudun pinnistelemään ja väsyn.  Kun väsyn tarpeeksi, käyn ylikierroksilla, enkä sitten saa edes nukutuksi, vaikka olisi mahdollisuus.  Tätä väsymistäni ja yksin olon tarvettani on vaikea läheisten ymmärtää.  Vielä vaikeampi siitä on muita muistuttaa. Niinpä nytkin, vaikka pikku Prinsessan ja lapsieni seura on mieluista, olen todella väsynyt.  Silloin en jaksa innostua, hermostun helposti ja olen saamatonkin. Nyt kun autoni on vielä remontissa, en voi lähteä edes kaupungille asioille vähäksi aikaa.  Hetki esim kirjastossa auttaisi jo kummasti.  Muiden on varmasti vaikeaa ymmärtää sitä, että vaikka nautin pikku Prinsessan seurasta, en pysty koko päivää, saati sitten montaa päivää peräkkäin olemaan koko ajan hänen kanssaan.  Hetki yksin ja taas jaksaisin paremmin. Vaikea asia, jonka toiset voivat tulkita siten, etten halua olla, kun kuitenkin kyse on vaan sairauteni jälkiseuraamuksista, niistä samoista, jotka osaltaan ovat aiheuttaneet myös työkyvyttömyyteni.  Siksi monet muutkin asiat, joita suunnittelen tekeväni, jäävät yleensä suunnittelun asteelle, vaikka haluja olisikin. Muidenkin on varmasti tätä vaikea ymmärtää, kun se vielä itseltänikin vaatii sopeutumista.  Mummo ei aina jaksa, vaikka haluaisi.


6 kommenttia:

  1. Puhuit minunkin tuntemukseni ilmoille tuosta väsymisestä ja oman ajan tarpeesta. Viimeisessä ,eilisessä blogissani on viitteitä mitä minun juhannusväsymiseen kuuluu.
    www.annelipunneli.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin kurkistamassa blogiasi. Teillä touhua riittikin.

      Poista
  2. Puhuit minunkin suullani. Minä en myöskään jaksa montaa päivää yhteenputkeen kuunnella sitä hälinää mitä lapsista lähtee. Vaikka lastenlapset ovat rakkaita ja hyvin tärkeitä minulle, en yksinkertaisesti jaksa hoitaa heitä.
    Se on totta, välillä pitää huilata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kait se tämä ikäkin jo tekee tehtävänsä, ei jaksa sitä jatkuvaa touhuamista.
      Kiva, että löytyy ymmärtäjiä.

      Poista
  3. Voi kumpa saisit myös levätä välillä. Kannattaa yrittää olla jämäkkä ja ottaa omaa aikaa sekä muistaa levätä! :-) Kyllä läheisten täytyisi ymmärtää oman rauhan ja levon merkitys eikä suinkaan pahoittaa mieltä, vaikka esittäisit toiveen siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta ja rohkaisusta.

      Poista