Miten se tuntuukin nyt niin haikealta, kun Kuopus aloittaa maanantaina sivarin.
Jotenkin se vaan on sellainen viimeinen aikuistumisen merkki.
Kuopus oli luonamme yökylässä ja oli kiva viettää pari päivää hänen kanssaan.
Yhteinen hupimme on katsoa Neiti Marplea ja arvailla murhaajaa.
Tänään oli sateinen päivä ja ennätimme katsoa kaksikin jaksoa.
Tein myös hänen lempiruokiaan, pitäähän äidin vähän nuorimmaistaan hemmotella.
Illalla sitten Kuopus lähti isänsä luo tuonne suurempaan kaupunkiin.
Oli jotenkin haikempi lähtö kuin muilla kerroilla, jatkossa, kun voi käydä vain viikonloppuisin
ja silloin vapaa-ajasta suurimman osan lohkaisee kuitenkin kaverit.
Kuopus on sellainen ajattelija ja omaa vankat mielipiteet, muttei niitä toisille tyrkytä tai pidä niistä ääntä. Sivariinkin hänellä olit omat perusteensa ja minusta se on ihan ok. Koulutusjakso kestää neljä viikkoa ja sitten alkaa työpalvelus. Saahan siinä sitten tuntumaa työelämäänkin, kun se muuten nuorelle on vaikeata. Ehkä siinä vajaan vuoden aikana selkenee tulevaisuudenkin suunnitelmat.
Onnea matkaan pieni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti