Muutenkin olen huomannut, että alan enemmän arvostaa vanhoja asioita. Nuorempana sitä tietoisesti teki toisin kuin omat vanhemmat eikä jaksanut kuunnella heidän tarinoitaan. Nyt omien vanhempieni luona käydessä kyselen mielelläni heidän nuoruudestaan ja oman sukuni vaiheista.
Monta asiaa on selkiytynyt ja uuttakin on tullut esille. Isäni kertoo mielellään tarinoita ja on kerännyt vanhan vilja-aitan täyteen vanhoja maatalousesineitä, jotka pitäisi nimetä ja luetteloida vielä hänen eläessään. Äitinikin, joka on muistisairas, muistaa myös vielä paljon vanhoja tapahtumia. Nyt minulla on aikaa kuunnella heitä. Onneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti