Perinteinen olkihimmeli ei oikein innostanut. Niinpä sitten hurahdin monien kokeilujen jälkeen ohuisiin muovipilleihin. Kurssilla tehtiin aluksi pikkutähtiä järviruokosta eli kaislasta. Se olisikin ilmainen materiaali kun vain keräisi ja puhdistaisi niitä. Mutta oma työni osoitti, ettei se ole aloittelijalle paras.
Malli vasemmalla, oma työni oikealla. Kokemuksen myötä tajusin mistä surkeus johtui. Ensinnäkin neulan pitää olla ohut ja pitkä esim. nukkeneula, jotta ei halkaise olkea. Toisaalta lankakin voi olla ohuempaa kuin käyttämäni kalalanka. Järviruokosta tai oljesta tehtäessä pitää myös tarvikkeiden olla kosteita, jottei ne katkea tai halkea käsitellessä.
Paperipillit on helppoja käsitellä ja niitä löytyy monia eri kuvioisia, mutta ne on liian paksuja ja lopputulos liittymäkodissa ei ole niin kaunis.
Värjättyjä lasiputkia kokeilin myös. Niistä saa kauniita tähtiä, mutta tulevat kalliimmiksi. Lasiputkia käyttäessäni huomasin ohuen metallilangan olevan paras, puuvillalanka hankautui helposti poikki. Putket ovat melko ohuita, joten edestakaisin pujottaminen tuottaa hankaluutta, lopputulos on myös painava, mutta näyttävä.
Vasemmalla olevan tähden tein
marraskuussa kuolleen ystäväni muistolle. pikku Prinsessan mummille, joka piti kaikesta kiiltävästä.
Perinteiset himmelin tekijät eivät varmaankaan pidä näitä oikeina himmeleinä. Itse haluan tehdä kuitenkin sellaisia, joita voi pitää myös nykykodeissa ympäri vuoden.
Ja tästä se kaikki alkaa....
Edullisia ja kestäviä lankoja olen löytänyt kauppojen kalastusosastoilta, liekö perhonsidontaan tarkoitettuja, joskin kuvassa oleva Motonetistä ostettu valkoinen ohut lanka eikä kestä vetämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti