Kissaherramme

Meidän kissamme on varmasti aivan tyypillinen kissanautiskelija.
Ei pakkasella edes halua ulos, istuu sohvallakin villashaalin päällä vastapäätä takkatulta.
Kissa on yleensäkin aivan erilainen kuin koira. Koirat haluavat miellyttää ihmistä, pyörivät ympärillä, tottelevat käskyjä.  Kissa taas on hyvin itsevarma, tekee mitä haluaa.  Iltaisin Kissamme haluaa hellittelyhetken.  Kiipeää syliin, asettuu rinnan päälle lepäämään ja odottaa silitystä.  Kun silitys riittää, ilmaisee Kissa sen hyvin selvästi tassullaan tai hampaillaan.
Pakkaspäivien lempipaikka on sohvalla loikoilun lisäksi mennä sänkyyn päiväpeiton alle. Jos joku vaikka istahtaa sängylle, kissa maukaisee ilmoittaakseen olinpaikkansa, muttei liiku minnekään.
Ruuan tarpeen Kissamme ilmoittaa myös hyvin selvästi, silloin se yrittää miellyttää kehräämällä ja kiehnäämällä jaloissa, tarvittaessa puskee ja hyppää viereen penkille. Eli kyllä kissakin osaa miellyttää, jos vain haluaa ja siitä on hänelle hyötyä.
Kissamme on tottunut siihen, että neulon paljon.  Se ei kiinnitä huomiota
lankoihin, mutta bambupuikot kiinnostaa kuten myöskin himmelin teossa pillit häviää herkästi. Kissallammekin on oma korillinen leluja, niillä se leikkii etenkin yksinollessaan.
Meidän perheessä on ollut lähes aina eläimiä, koiria ja kissoja.  Tämäkin Kissaherra tuli perheeseemme Kuopukselle, kun edellinen kissa muutti Tytön kanssa muualle. Ilman lemmikkieläintä emme osanneet olla. Lapsetkin ovat perineet eläinrakkauden, Pojan perheellä on koira, Tytöllä ja Vävyllä kaksi kissaa. Meillä Kissa ja Koira.  Mielestäni eläimet opettavat lapsille vastuuta, huolehtimista ja niistä on lohduttajaksi.
Mielelläni haluaisin Koiramme kanssa kaverikoiratoimintaan, mutta siinä koiran pitäisi pärjätä tilanteessa kuin tilanteessa.  Meidän Koiramme, joka pelkää kiiltäviä lattioita, ei pystyisi toimimaan laitoksissa.  Liian arkakin Koira on uusiin tilanteisiin siksipä se toimii kaverina vain Kissallemme ja koirakavereille.