

Paluumatkalla taasen innostuin neulomaan huivin loppuun, joten matka meni nopeasti. Mies oli vastassa asemalla, koira vastassa "kaupunkikodissa". Tässä iässä, kun mies haluaa saattaa asemalle jopa yli 120 km päähän ja tulla hakemaan, vaikka paluu on lähempänä puolta yötä, voi jo puhua ikävästä ja rakkaudesta. Voiko parempaa rakkauden tunnustusta olla, kun mies on ostanut lempileipääni, lempimehuani sekä käynyt ostamassa Runebergin torttuja paluukahvien seuraksi.
Oma Koiramme oli tietenkin vallan innoissaan, kun palasin ja hän sai olla se ainoa rapsutettava. Tänä aamuna heräsin hänen iloiseen nuolemmiseensa siitä että olen vieläkin täällä.






Matkaneuleeseeni olin varannut kaksi huivilankakerää, jotka langan tuhoamistarkoituksessa halusin neuloa pois.
Malli oli monelle tuttu Baktus-huivi, aloitin kolmesta silmukasta ja levensin joka toisella kierroksella toisessa reunassa silmukan. Leveimmillään huivissa oli 144 silmukkaa eli
neuloin ensin toisen kerän leventäen ja sitten toisen perään kaventaen. Huivi on yli 3 m pitkä
ja leveimmillään 110 cm leveä. Eli juuri sellainen minkä voi kietoa kaulaan kylmässä
tuiskussa tai hartioille, kun mökissä on aamulla
viileää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti