sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Historiallista Viipuria.


En takaa, että olen tunnistanut kaikki paikat oikein. 
Apunani käytin Arvo Vatasen kirjaa Postia Viipurista sekä oppaalta saamiani tietoja.


Pyöreä torni lienee Viipurin linnan ohella tunnetuin rakennus.  Se on aikoinaan rakennettu pyöreäksi tykkitorniksi ja osaksi kaupunginmuuria. Tornissa toimii sekä kahvila-baari että ruokaravintola, jossa on kunnostetut ihanat sisäkatot ja seinämaalaukset.   Seinämaalauksissa löytyy sekä Suomen että Ruotsin kielistä tekstiä, kertoen Viipurin pitkästä historiasta ja valtamaan vaihtumisista.
Oikealla puolella on 1899-1900 rakennettu Pohjoismaiden Osuuspankin rakennus.


Tämä rakennus on valmistunut aikoinaan raatihuoneeksi 1641 ja muutettu museoksi 1897.  Nykyään siinä on vuokra-asuntoja.  Todella hienon näköinen rakennus, sijaitsee Linnankadulla.  Ns. vanhan kaupungin alueella on paljon vanhoja, kauniita rakennuksia.


Viipurin linnasta löytyy tietoa netistä paljonkin.  Meitä suretti rapistunut torni sekä pelotti tornin katolle kiivennyt lipun salkoon nostaja.  Kunpa näiden tunnettujen ja arvokkaiden rakennusten kunnostamiseen löytyisi tahtoa ja rahaa.
Edessä olevaa katua pitkin autot ajoivat todella kovaa, onneksi kävelytien erotti betoniporsaat.

Tämäkin rakennus on ollut aikoinaan koristeellinen ja hieno.  Mikäli osasimme tulkita talon seinässä ollutta muistolaattaa oikein, on talossa joskus sijainnut kirjasto. Viipurissa on toiminut jo 1800-luvulla lainakirjasto.  Tunnetuin kirjastorakennus lienee Alvar Aallon sunnittelema ja nyt kunnostettu kirjasto, jossa on monia hienoja ja oivallettuja yksityiskohtia.


Kaunista, kaunista Viipuria.  Menneisyyden, historian havinaa.  Viipurihan oli Suomen suurin kaupunki jossain vaiheessa. Siellä eli ja työskenteli paljon taiteilijoita ja siellä toimi mm.Viipurin Taiteenystävien piirustuskoulu.  Kaupungissa opiskeltiin muutenkin mm. opettajiksi. Aikoinaan se on ollut vilkas ja kaunis paikka, erilailla kuin nyt.



Tässä näkyy monessakin paikassa huomattu ero eri rakennusten välillä.  Joitakin on kunnostettu ja toiset rapistuvat piloille.  Moneen otteeseen harmittelimme asiaa.  Olisiko Viipuri pysynyt kauniina ja historiallisesti arvokkaat rakennukset kunnossa, jos se olisi ollut Suomen? 

Käsittääkseni punatiilinen rakennus on Suomen Pankin entinen talo.  Seinissä oli hienoja koristeita, mm Viipurin vaakuna..  Mukulakivialuetta oli paljon.  Siinä on mennyt kauan kiviä paikoilleen hakatessa.
Kyselin oppaalta satamaan näkyvästä kauniista valkoisesta talosta, jossa oli pylväitä edessä.  Talo on maakunta-arkisto, josta löytyy paljon myös suomalaisia koskevia arkistotietoja.  Sinne pääsee tutkimaan, jos saa erikoisluvan.  Opas harmitteli, että talo peittyy kohta puiden taakse.  Samoin käy kuulemma monen muun paikan kanssa, mm Salakkalahden.  Viipurissa ei vesakoita raivata.  Sen huomasi myös Saimaan kanavan varsia katsoessa, eron huomasi heti Suomen puolelle tultuamme.

Oikealla kauppahalli ja vasemmalla pilkistää Pyöreä torni.  Päivällä torilla oli vain muutama torikauppias ja muutama mummo kierteli kasseineen myymässä villasukkia ja luutia.  Ihmettelimme miten siistiä alueella ja muuallakin oli.  Ei ollut roskia tai tyhjiä pulloja tai tölkkejä missään.  Humalaisiakaan emme nähneet.  Rauhallista oli ainakin silloin, kun me olimme siellä.


Torkkelin puistoa.  Viipurissa kiinnitin huomiota siihen, miten paljon siellä oli vihreää puistoa.  Myöskin monet kukkaistutukset, pääasiassa orvokkeja ja samettikukkia, kukkivat.
Talojenkin parvekkeilla näkyi ruukuissa kukkia, jota ilmiötä en ennen ole Venäjän puolella huomannut.


Harmi, kun emme menneet kaupunkikierrosajelulle.  Tämäkin talo näytti vanhalta ja kunnostetulta.
Olen lukenut paljon historiallisia romaaneja ja etenkin sota-aikaa edeltäviä ja sota-aikaisia.  Viipurissa on paljon tuttuja paikannimiä ja minua ainakin kiinnostaisi tietään sen vanhoista rakennuksista enemmän.  Jäipähän jotain odotettavaa seuraavaan kertaan.


Tässäkin talossa, vaikka kunnostettu ei olekaan, asutaan ja kukkia löytyy ikkunalaudoilta.  Monet sateliittilautaset taas ovat tyypillistä maan tapaa.


 Punaisenlähteentori.  Todella iso.  Vasemmalla maalaiskunnan kunnantalo sekä Punaisenlähteen Arinan talo.


Tämä lienee siirtomaakauppias F Moskvinin talo.  Se on Paavo Uotilan 1907 piirtämä ja siinä on lyypekkiläisvaikutteiset tornit.  Ulkoasua on kunnostettu v.1996. 

 Punaisenlähteentorilla oli mielettömän paljon puluja sekä kaksi kulkukoitaa.  Matkamme aikana nähtiin paljon irrallaan juoksevia (rotu)koiria sekä kissoja.  Siellä ne juoksivat liikenteen seassa.  Yksi koira ontui toista etujalkaansa, joka lienee murtunut joskus ja luutunut aivan väärään asentoon.  Teki pahaa katsoa.  
Harmi, kun meillä oli niin vähän aikaa tutustua Viipuriin.  Onneksi kävelimme paljon eri puolilla, mutta monta mielenkiintoista kohtaa jäi näkemättä silti.




2 kommenttia:

  1. Komeita kuvia. Toi on ton maan tyyli, toinen kunnostettu, toinen ei pätkääkään. Lautasantennit paljon tärkeimpiä kuin ruoka, vois sanoa niin. Naisilla korkokengät ja hienot pukineet, kun menee kotiin, voi voi ??? Oon käynyt joskus kodeissa, ja on Viipuri siitä muuttunut kun kävin viimeksi. Mä olin linja-autolla, yksi yö hotellissa paikanpäällä, yksi yö linjurissa, raskas reissu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siellä ei koti ole niin tärkeä kuin oma ulkonäkö, sen huomasi myynnissä olevista tuotteistakin.

      Poista