Vuodenaikahaaste - syksy

Syksy on ollut täällä itärajan tuntumassa kaunis, värikäs ja säätiloiltaan vaihteleva.

On ollut ihanan sumuisia aamuja.

Kauniita syyspäiviä.

Luntakin satoi pari viikkoa sitten perjantaina, niin että Koirakin pysähtyi terassin portaille sitä ihmettelemään.  

Nyt kauniit, värikkäät lehdet ovat jo pääsääntöisesti tippuneet maahan.

Niinpä on jo kiire julkaista Vuodenaikahaasteen syksyn työ.

Mikäs sitä syksyyn paremmin sopisi kuin villapökät.

Nämä villaiset vaippahousut on tehty lämmittämään ja keräämään

tavallisen vaipan ohi tullutta kosteutta.

Villaisia vaippahousuja voi siis käyttää muutenkin kuin kestovaippojen kaverina.

Hahtuvalankaa käytin kaksinkertaisena ja sovelsin netistä löytämiäni ohjeita.

Hahtuvalangasta tehtyjä vaippahousuja neuvotaan vain tuulettamaan hyvin

ja pesemään vain noin kerran kolmessa viikossa.

Pesu käsin väljässä vedessä puristellen, ei väännetä.

Tällä työllä osallistun siis Tavaroiden taikamaailma blogin 

Vuodenaikahaasteeseen.

Eikö nämä helteet jo riittäisi

En ymmärrä niitä, jotka huokaavat ihastuksesta, kun hellepäivät vaan jatkuvat.

En ole koskaan tykännyt kuumista kesäpäivistä saati tällaisesta pitkästä hellejaksosta.

Ulkona ei jaksa tehdä mitään,

sisällä taas on ihanan viileää ilmalämpöpumpun viilentäessä,

mutta kauhulla odotan sitä sähkölaskua.

Veden läheisyys ja oma ranta tuovat pientä helpotusta.

Mustikkasato näyttää jääneen vähäiseksi meilläpäin eikä tällä kuumuudella tee mieli lähteä

metsään edes niitä vähiä marjoja etsimään.

Hikisen nihkeä iho ja itikat eivät ole hyvä yhdistelmä.

Voi niitä parkoja, jotka hikoilevat ilmastoimattomassa toimistossa.

Koirakin vaan läähättää ulkona, muttei vieläkään edes tassujaan kastele veteen.

Pikku Prinsessa tarjosi leikkikahvit Koiran 6 vuotissyntymäpäivänä.

Mies oli kolme viikkoa lomalla ja vaikka tuntui, ettei mitään saatu aikaiseksi,

niin tulihan sitä kaikkea touhuttua.

Meillä käy vuosittain ehkä 2-3 kertaa vieraita lasten lisäksi,

hekin kävivät tänä kesänä saman viikon aikana.

Paikallisessa musiikkitapahtumassakin tuli käytyä

sekä kauempana sukulaisvierailulla.

Ilosaarirock viikonloppuna pieniä vieraita meillä riitti.

Pikku Prinssiä kiinnosti, miten kivi molskahtaa veteen.

Pikku Prinssin kanssa ulkoilimme heti aamupalan jälkeen ja etsimme

varjopaikkoja leikeille.

 Kukkia ja muita kasveja on pitänyt kastella päivittäin.

Käytiin me kuitenkin koskialueella retkeilemässä Pojan ja Prinsessan

lomaillessa.  Miniän loma sattuu tänä vuonna vasta elokuulle.

Ongellakin käytiin.  Pikku Prinsessaa kiinnosti kovasti,

miten Vaari perkaa hänen pyydystämiään ahvenia.

Ja seuraavana aamuna piti mennä yöpuku päällä terassille katsomaan

kalojen savustamista. Hyvältähän ne itse pyydystetyt kalat maistuivat.

Sain Miehen houkuteltua kesäteatteriinkin Kauppa-auto näytelmää katsomaan.

Väliajalla kahvia ja pullaa.

Kolme viikkoa on mennyt nopeasti monenlaista helteestä huolimatta kuitenkin touhuttu.

Välillä liikaakin ja sen huomaa väsymyksestä.

Pitäisi olla kuin Pikkukissa, se ei turhia murehdi ja nauttii lämmöstä ulkona

ja sisällä viileydestä.

 

Mitä kaikkea viikkoon mahtuikaan

Mummon viikko on ollut kiireinen, mutta juhannusaatto rauhallinen,

niin, että ennättää bloggaamaankin.

Viikko sitten saapui pikku Prinsessa ja Poika viikoksi mummolaan,

lomailemaan ja etätöihin.

Harmi vaan,  kun sattui juuri epävakaiset ja etenkin hyvin itikkaiset säät.

Itikoita tunki jopa sisälle ja kaikki mahdolliset karkottimet piti ottaa käyttöön.

Itikoista huolimatta uskaltauduimme luontoon.

Kävimme Närelenkillä, reilut 2 km.

Koskialueella söimme eväitä.

Toisena päivänä kävimme Reposuolla, jossa Prinsessa huomasi käärmeen

aivan pitkospuiden vieressä.

Onneksi ennätimme perääntyä ennenkuin mitään sattui,

Koirakin kun oli silloin mukana.

 

Yleensä Koira haluaa kulkea ryhmän kärjessä,

mutta pitkospuilla antoi suosiolla tilaa ja siirtyi Prinsessan taakse.

Pelotti varmaankin kulkea kapeaa puuta pitkin.

Suo oli täynnä suovillan kukkia, ihanan valkoisia, jotka keinuivat tuulessa.

Jouduimme käymään myös terveyskeskuksessa tutkituttamassa Prinsessan korvia.

Onneksi ei mitään löytynyt, pientä punoitusta vain.

Samalla reissulla kävimme myös Pappilanluhdan pitkospuilla ja lintutornissa,

vaikka vettä satoi.

Itsekin jouduin käymään viikolla gynekologilla polyypin poistossa,

huomattiin kohdunkaulasyövän seulontatutkimuksessa.

Toinenkin siellä kohdussa olisi, mutta sen poisto vaatisi nukutuksen,

joten sitä nyt sitten vain seurataan ensi kevääseen saakka.

Ruokahuollosta vastasi pääasiassa Poika, joka loihti hyviä, 

meille erikoisia, pääasiassa kasvisruokia.

Mieskin löysi uusia suosikkeja.

No, mahtuihan retkiohjelmaan yhdet munkkikahvitkin läheisessä kesäkahviossa.

Viikkoon mahtui myös Mummon ja Vaarin sekä ystäväpariskunnan Osuuskaupparokki -reissu.

Poika ja Prinsessa olivat Koiran ja kissojen vahteina. 

Samalla juhlimme ystävien kanssa Miehen syntymäpäivää.

Hyviä esiintyjiä, hyvä sää, mutta kallista ja jaloille käypää.

Jälleen kerran totesimme, ettei tällä iällä enää tällaiset festarit sovi,

mielummin konsertit pehmeillä penkeillä.

Rokista palatessamme Pielinen näytti kesäisen kauneutensa.

Oli pakko pysähtyä ottamaan kuva.

Ei se rokkireissu turha ollut.

Sain kassillisen raparperin varsia ystäviltä.

Tytön perhekin kävi moikkaamassa pikaisesti Poikaa ja Prinsessaa.

Serkukset pääsivät yhdessä käymään Koiran kanssa lenkillä.

Viime sunnuntai olikin lämmin päivä,

jopa minä innostuin heittämään talviturkin vihdoinkin.

Meidän rantavesi, kun on virtaavaa, niin pinnassa oli 16 astetta,

mutta syvemmällä paljon kylmempää.

Keskiviikkona Poika ja Prinsessa lähtivät kohti omaa kotia ja

mummo lähti pikku Prinssin luo, jotta Tyttö pääsi käymään asioilla.

Heidän lähikaupasta löytyi ainakin minulle uutta vadelma-lakritsijäätelöä.

Oli hyvää, muttei voita salmiakki- ja suklaajäätelöitä.

Kuopuskin ilmestyi yllättäen aaton aattona käymään saunomassa.

Hänellä onkin muuten koko juhannus töitä.

Täällä me Miehen ja eläinten kanssa vietetään juhannusaattoa,

Mies polttopuita halkoen, minä sisällä puuhaillen.

No, melko touhukkaan ja tapahtumarikkaan viikon jälkeen, onkin mukava välillä rauhoittua.

Juhannusruusujen tuoksuista Juhannusta kaikille!

P.s. ne Adlibrikseltä tilaamani langat, joiden toimitus otti niin päähän

saapuivat pari päivää postauksen jälkeen.

Rajoittunut soittolista

Ajeltiin viikonloppuna ensin yo-juhliin ja sieltä pikku Prinsessan,

(vai pitäisikö jo kutsua pelkäksi Prinsessaksi),

4-vuotisjuhliin Espooseen.

Molemmat juhlat olivat ihanat.

Tuore ylioppilaspoika oli komea tummassa puvussaan ja

Prinsessa kaunis ruusumekossaan.

Vietimme autossa mennen tullen noin 7 tuntia.

Matkan aikana kuuntelimme Suomi Poppia ja ihmettelimme,

miten rajoittunut soittolista siellä onkaan.

Kuulimme Vesalan Lähtö-kappaleen kuusi kertaa,

JVG:n Popkorni viisi kertaa, lisäksi vähintään kolme kertaa

sama kappale Sannilta, Jenni Vartiaiselta, Anssi Kelalta ja Anssi Ketoselta.

Luulisi, että jos halutaan soittaa vain tiettyjen artistien kappaleita,

niin kyllähän esim Vesalalta löytyy muitakin kivoja kappaleita.

Monien, mielestäni hyvienkään, artistien kappaleita ei taas kuultu ollenkaan.

Rahako sanelee, mitä soitetaan?

Ja taas on piha tämän näköinen.

Täällä on taas ollut todella kova tuuli, puuskittainen.

Irto-oksia, käpyjä ja roskaa lentelee pitkin pihaa.

Eilen oli kukkaruukku koristeruukkuineenkin lentänyt terassilta pihalle.

Kukka ja koristeruukku löytyivät, 

mutta muoviruukku on edelleen kadoksissa.

Tänään ulkona  ja sisälläkin on niin kylmä,

että piti laittaa takkaan tuli.  Kesäkuussa!

Taidettiin palata taas normaaliin kesäsäähän,

kylmään ja sateiseen.

Mitenhän käy mustikan kukkien,

niin runsaasti kukkivat nyt.

Toivottavasti eivät palennu.

Puolukkakin jo täydessä kukassa.

Kolmas kerta toden sanoo

Muistattekohan nämä; neulomani kaulurin sekä kietaisuhuivin ?

Huomasin muutama viikko sitten, etten ollut käyttänyt huivia kertaakaan

vaan pitänyt entistä, mieleistä, ohuempaa huivia.

Purin jälleen kerran.

Koska väri on pikku Prinsessan mielivärejä ja lanka kutiamatonta

Baby merinoa ja Alpaca silkkiä,

niin neuloinpa Prinsessalle lapaset jo ensi syksyksi.

Vaikka lapaset näyttivät valmiina isoilta,

ei ne sovitettaessa kovin isot olleetkaan.

Ehkä ne jo syksyllä ovat sopivat.

Ja kun lankaa vielä jäi,

niin neuloin sitten vielä sukatkin.

Ehkä nyt en enää pura näitä.

Mutta huomasinpa neuloessani ja purkaessani sen,

että hyvin langat kestivät vatvomistani.