Kesälomalla

Maanantaina alkoi pikku Prinsessan ja mummon yhteinen kesäloma päiväkodin mennessä kiinni ja Pojan ja Miniän ollessa vielä töissä. Sunnuntaina matkustimme tänne Helsinkiin iltamyöhään ja minä ihmettelin autojonoja, että mistä ne oikein syntyy.

Nyt olemme pari päivää hyppineet, hiipineet, karhukävelleet, leikkineet junaradalla ja "pennuilla". Leikkipuistossakin kävimme jo ja jäätelöllä.

Eilen illalla käytiin Miniän jumppatunnin aikana ihan minulle uudessa ostoskeskuksessa Vantaan puolella. Paikka nimenä oli tuttu kauan sitten tapahtuneesta pommiräjähdyksestä. Shoppailimme tarpeellisia tavaroita. Pikku Prinssikin saa yllätystuliaisen.

Mummo on saanut neuloa lankakerän lopuista pikku peittoja ja koppia pennuille. Valkoinen olikin tämän kuukauden väri Vuosi väriterapiaa haasteessa.

Tänään kävimme läheisessä Kustaankartanon pihassa katsomassa ja syöttämässä lampaita ja kanoja. Sielläkin oli virittäydytty Suomi 100 tunnelmiin. Kaunis alue.

Omassa pihassa tehtiin ruokaa, ajeltiin pyörällä ja kiikuttiin. Pikku Prinsessa pitää kyllä mummon virkeänä. Päiväunet maistuvat kaiken touhuamisen jälkeen molemmille.

Katsaus kasvimaalle

Minulla on kasvimaan reunalla kaksi hyvää vahtia.
Tai eihän tuota aluetta oikein kasvimaaksi voi kutsua,
paremminkin kolme kasvulavaa metsän reunassa.
Ensi vuonna ajattelin laajentaa ja reilusti.
Olen suunnitellut jo pitkää perunapenkkiä.

Tänä kesänä Mies teki syreenin ympärille kahdelle sivulle aidat.
Siitä tuli oikein nätti, sain siihen samettikukat istutettua.
Koira tosiaankin aina pitää vahtia, kun touhuilen pihalla,
ei pääse kukaan "yllättämään" emäntää.

Viime vuotisista mansikoista ei talven jäljiltä selvitynyt oikeastaan yhtään.
Onneksi sain ystävältäni taas uusia taimia, toivottavasti nämä selviävät.
Taimissa oli jo paljon kukkia, joten mansikkasatoa tässä odottelen.

Raparperikin kasvaa kohisten.  Tilli on myös taimella ja ruohosipuli jo pitkänä.
Yhden lavan päähän ostin kesäkurpitsan taimen eurolla.
Voi, kun se tekisi edes muutaman kesäkurpitsan.
Samassa lavassa on myös kaksi tomaatin taimea.

Ei meillä kasvu vielä kovin pitkällä ole.  Taimena ostetut kukat kukkivat,

syreenikin on kovin onneton.  Liekö huono multa vai huono hoito vai molemmat.

Pelargoniat talvehtivat ihan hyvin Vaarin talolla ja lannoitteen käyttö on auttanut ne

hyvään kasvuun ja joihinkin jopa kukkimiseen.

Voitin toukokuussa eräässä blogiarvonnassa tällaisen kasvualustan.
Kylvin siihen salattia ja kovin pienet ovat vielä taimet.
Tämä on kyllä ihan kätevän oloinen ja pitää kosteuden hyvin,
jopa liiankin hyvin.  Meillä se on sijoitettuna terassin takarappusille ja
vesisade pääsee sitä kastelemaan.  Jouduinkin tekemään siihen sivulle reiän,
jotta liika vesi valuisi pois.  Sateista ja kylmäähän täällä itärajalla on edelleenkin.

Juhannus

Juhannukseen valmistauduin siivoamalla ja siivoamalla

sekä hankkimalla ruokaa ja juomaa sekä hyttyskarkotteita.

Kaasupullo on täysi,  grilli pesty, lelut kaivettu varastosta,

kukat laitettu, tervetuloa!

Kumisaappaille ja reinoille on kesällä aina käyttöä.

Vävykin vaihtoi valokatteen terassilleen juhannusviikolla.

Työturvallisuus ei ollut aivan huippuluokkaa.

Juhannus on juhannus, on säät sitten millaiset vaan,

niihin pitää vain varautua.

Pikkukissa ei turhia paineita ottanut juhannusvalmisteluista.

Koira taas vartioi jokaista tekemistäni ulkona ja sisällä.

Hyvää Juhannusta!

Purnausta

Ei pitäis valittaa, mutta valitan silti.  Nimittäin tätä epätasa-arvoisuutta.

Kaikkiallahan sitä on, toisilla on asiat paremmin kuin toisilla.

Onhan itselläni paljon asioita hyvin, tosi paljon.

Enkä varmasti ole sairauksieni kanssa edes sieltä pahimmasta,

kalliimmasta, vakavammasta tai  huonoimmasta päästä.

Purnaankin kaikkien meidän puolesta, joilla kuluu rahaa

terveydenhoitoon todella paljon.

Itselläni sitä kuluu lääkkeisiin, myös niihin pakollisiin, joita Kela ei korvaa sekä

hammashuoltoon ja silmälaseihin.

Joskus nuorempana silmälääkäri lohdutti, että kyllä se näön huononeminen

tasoittuu vanhemmiten, ei ole. Puolitoista vuotta sitten uusin silmälasit

ja nyt en enää näe näillä kunnolla.  Ei ole varaa uusia, jo pelkät linssit maksavat yli 700 euroa.

Hammaslääkäriin, siihen kunnalliseen, kun täällä ei pääse,

menee vuosittain 2-300 euroa, vaikka vain tarkastus ja suuhygienisti,

nekin on pakko käydä vuosittain diabeteksen ja suussa olevan punajäkälän takia.

Entäs sitten nämä lääkekorvausten muutokset tänä vuonna.

Itselläni lääkekatto eli se 50 euron omavastuun lisäksi reilun 600 euron lääkekatto täyttyivät viiteen kuukauteen.  Monella varmasti paljon nopeammin.

Sata euroa kuussa lääkkeisiin eläkkeestä on paljon.

Eikä se edes tule niin tasaisesti.  Yksi lääkehaku apteekista  maksaa jo monta sataa kerralla.

Helpottaahan se nyt loppuvuodesta, mutta eikö nykytekniikoilla saataisi sitä

tasoitettua vuoden ajalle tasaisemmin.

Toimin paikallisessa diabetesyhdistyksessä, jonka kokoontumisissa myös diabeteshoitajat käyvät ja he ovat huolestuneita siitä, että osa joutuu jättämään kalliit lääkkeet ostamatta,

koska ei ole varaa laittaa isoja summia kerralla niihin.

Itselläni etsittiin sopivaa lääkeyhdistelmää pitkään, jotta saatiin verensokeri kohtuu lukemiin.

Nyt tarvitsen kahta tablettilääkettä ja yhtä pistettävää.

Näistä kaksi on todella kallista.

Oma vika, toteaa moni jopa terveydenhoitohenkilöstöstä kakkostyypin diabeetikoista.

Pitääkö siitä silti rangaista, eikö ennaltaehkäisyyn pitäisi panostaa enemmän.

Sitä paitsi diabetesyhdistyksemmekin kokoontumisissa olen nähnyt vain 

normaalipainoisia, ihan tavallisia ihmisiä.

Kyllä siihen kakkostyypin diabeteksenkin puhkeamiseen vaikuttaa niin 

monet asiat.  Itselläni perimän lisäksi myös mm. stressi vaikutti siihen.

 Kallista oli silloinkin kolmen lapsen kanssa, kun kaikilla on silmälasit.

Tai Poikahan sitten aikuisena kävi leikkauksessa eikä enää laseja tarvitse, 

mutta aikoinaan tarvitsi.  Lisäksi piti olla piilolinssit urheiluharrastusten vuoksi.

Kun perheessä oli siis aikuiset mukaan lukien viisi, jotka joutuivat

uusimaan silmälaseja, lapset kasvuaikana useastikin,

niin kyllä niihin rahaa kului. Olihan sitä lisäksi muitakin sairausmenoja.

No niin, nyt sitten moni pahoittaa mielensä, että purnaan turhasta.

Onhan niitä vakavampiakin sairauksia, joita ei edes kalliit hoidot paranna.

Tottakai on, en yhtään vähättele niitä, päin vastoin.

Kun viimeksi taas jaoin lääkkeitä lääkeannostelijoihin,

niin taas kerran mietin sitä jätteen määrää, joka kertyy yksittäispakatuista lääkkeistä.

Mihin on hävinneet vanhat kunnon muovipurkit, johon yhteen purkkiin mahtuisi

koko kolmen kuukauden lääkemäärä.

Kun joka paikassa nykyisin yritetään välttää turhaa jätettä, 

niin milloinkahan tähän puututaan. 

Anteeksi kaikille lukijoilleni tästä purkauksesta.

En vain enää jaksa kuunnella sitä, että

itsehän olet sairautesi hankkinut ja kyllä eläkeläisillä on niin 

hyvät tulot, että niillä saa lääkkeet ostettua.  Ei ole kaikilla.

Kesän antimia

Kyllä kesällä on mukavaa, kun saa tuoretta syötävää, vaikkakin osittain vielä kaupasta.

Maut ja värit ovat ihan toista kuin talvella

ja myös tuoksu.  Voi että, miten ihanalta tuoksuu tuore tillikin.

Yhteishyvässä oli Hyrskypottujen ohje ja kokeilin niitä sillä mielellä,

että josko juhannukseksi.

Kannatti kokeilla, oli todella hyvää ja uskon, 

että maistuu juhannuksena loimulohen seurana. 

Suosittelen.

Viikonloppuna syötiin myös yhtä suosikkisalaattiani;

tomaattia, mozzarellajuustoa ja tuoretta basilikaa.

Nautin maun lisäksi väristä ja tuoksusta.

Täällä itärajalla on aurinkoisen loppuviikon jälkeen ollut sateinen ja tuulinen viikonloppu.

Luonto on kyllä  kaunis myös sateen aikaan.

Nyt on meilläkin jo kunnolla lehti koivuissakin, saa tarvittaessa juhannusvastat (tai -vihdat).

Pikkukissa viihtyy yleensä ulkona, mutta tänään hyppäsi ikkunalaudalle

sisälle pyrkiäkseen, pelkäsi varmasti kovaa tuulta ja etenkin tuulen viemää

lasten teltaa, jonka olin jo pystyttänyt terassille odottamaan pikku Prinsessaa.

Juhannus se vaan tulee viileästä säästä huolimatta.

Mukavaa juhannusviikkoa!

Festarikesämme avattu

Siinähän se on, näistä ne kesäfestarit koostuu.

Bajamajoista, mieleisestä musiikista, osaavasta  henkilökunnasta, 

innokkaista talkoolaisista ja juomatölkeistä.

Me oltiin ystäväpariskunnan kanssa tämän kesän ensimmäisillä festareilla.

Sää oli ihana, lämmin ja aurinkoinen.

.  Musiikki mieleistä, vaikka Sanni joutuikin perumaan tulonsa,

mutta Anssi Kela korvasi sen loistavasti.

Ainut miinuspuoli oli välillä nilkkoja syövät itikat.

Anssi Kelan lisäksi esiintyjinä olivat Anna Puu ja Eppu Normaali.

OKR-festarit jatkuvat vielä lauantain ja sunnuntain, mutta ei tällä iällä jaksa valvoa

kuin yhden illan ja yön.

Ilta oli samalla synttärilahja Miehelle.

Aloittelimme iltaa yhdessä Tytön ja Vävyn luona pitsoilla ja hamppareilla

sekä kuohujuomalla.

Oletteko maistaneet Lehtikuohua (alkoholiton)?
Ihana tuoksu, väri ja maku.  Vastaa mustaherkunlehdistä tehtyä juomaa.

Kiitos kivasta illasta kaikille,

jalat ovat jo palautuneet seisomisesta,

unikin varmasti maisuu ensi yönä.

Kahden viikon päästä uudestaan!

Ihania sukkia

Vaikka kesällä ei teekään mieli neuloa villasukkia, 

niin niitä voi jo suunnitella.

En ole koskaan tehnyt kirjoneulesukkia sen jälkeen,

kun keskikoulussa noin 11 vuotiaana piti tehdä kirjoneulevartiset villasukat.

Muistan vielä väritkin, tumma turkoosi päävärinä ja viininpunainen toisena.

Varsi oli kaunis, mutta ei joustanut yhtään ja siten sukkia ei saanut 

jalkaan.  Toisaalta ei kannattanutkaan, koska kärkiosa oli kuin pallo.

En sitten pitkään aikaan neulonutkaan mitään, virkkasin vain,

kunnes opiskeluaikanani aloin jälleen neulomaan, myöhemmin myös sukkia.

Nyt sain Sitruuna Kustannukselta tämän ihanan Suuren Sukkakirjan (Jorid Linvik, 5/2017)

ja olin myyty.  Ehkä minäkin osaisin.

Kirjassa alussa on monta sivua hyödyllisiä neuvoja ja kirjoitettu niin aloittajallekin

sopivalla tavalla, että innostuin.

Yksi todella hyödyllinen yksityiskohta on kanteen painettu mitta.

Itselläni ainakin on aina mitta kadoksissa silloin, kun sitä tarvitsisi.

Hyvä tietää -osion luin erittäin tarkkaan ja opin monta uutta asiaa.

Tarkistin myös, että ohjeissa käytettyjä lankoja saa edullisesti Adlibrikselta,

koska ainakin aluksi haluan neuloa juuri ohjeessa mainitusta langasta, vaikka

kirjassa neuvotaankin oikeanlaisen langan ja puikkokoon löytämiseen.

.

Eikä kirjassa neuvota pelkästään kirjoneulesukkia vaan aloitetaan aivan 

perussukilla.  Niitä löytyy ainakin  kolmea tyyliä, joista itselle tutuin oli "äidin opettamat sukat".

Perussukkaohjeita löytyy keskoskoosta alkaen lasten, naisten ja miesten sukkiin.

Mutta ne ihanat kuvioneuleet!

Näillä ajattelin syksyllä aloittaa.  Mallia sanotaan neulekerhon suosikiksi, 

koska sitä voi neuloa seurassakin sotkeutumatta kuvioissa.

Ehkä tällä mallilla saisin luottamusta onnistumiseen.

Kissa ja hiiri, Koira, Kalansaalis, Tiikeri ja Kissat.

Näillä voisi varmasti ilahduttaa lähipiiriä.

Let's rock sukista ilahtuisi nuorisokin. Itse ihastuin Viikinki ja Ruutusukkiin.

45 ohjeessa riittää varmasti kaikille omat suosikkinsa,

niin aloittelijoille kuin vaativampiinkin malleihin tottuneille.

Tämä kirja tulee kyllä käyttöön.

Niin ja Sitruuna Kustannus Oy julkaisee syksyllä myös Jorid Linvikin Suuren lapaskirjan.

Tuskin maltan odottaa.

Kirja arvostelukappale/Sitruuna Kustannus Oy

Ihania ja ikäviä juttuja

Tämä viikko alkoi ihanasti.  Kävin lunastamassa Mieheltä saamani lahjakortin

täydelliseen kasvohoitoon ja voin vain sanoa, että se oli ihanaa.

Tunti ja 20 minuttia hemmottelua, levollista, rauhallista nauttimista.

Haluan joululahjaksikin samanlaisen, kiitos!

Tein vielä samana päivän hyvän löydön kirppikseltä.

Neljällä eurolla näin paljon junaradan osia ja mukana vielä Muumipeikko,

Niiskuneiti ja joku poliisihahmo.  Kaikki oli vielä pakattu vaaleanpunaiseen vetolaukkuun.

Todellakin halpa paketti.

Matkustin sitten Tytön perheen luokse pitämään seuraa pikku Prinssille,

jotta Tyttö ja Vävy saivat käsiteltyä terassinsa.

Kävin samalla reissulla tapaamassa kahta entistä työkaveriani.

Vaikka emme olleet nähneet pitkään, pitkään aikaan, niin tuntui, kuin vasta eilen

olisimme olleet höpöttelemässä pitsan äärellä, niin mutkatonta oli taas kohdata.

Nämä kaksi ihmistä ovat parasta mitä entisestä työpaikastani minulle jäi.

Voi, kun saisi vaan aina aikaiseksi järjestää tapaamiset.

Jokaisella on kuitenkin omat kiireensä, mutta onneksi silloin tällöin pääsemme

saman pöydän ääreen.

Pikku Prinssi on pian viisi kuukautta ja kovasti jo yrittää päästä eteenpäin lattialla.

Pienempää kissaa kiinnostaa myös rapisevat lelut.  Pitää vaan varoa, ettei pieni käsi tarraa liian kovasti kissan turkkiin kiinni.

Tällä viikolla sattui myös ikävämpi juttu.

Huomasin yhtenä iltana, että selässäni tuntuu joku kipeä kohta ja pyysin Miestä katsomaan,

mitä siinä on.  Ensin hänkin luuli, että olen kolauttanut selkäni johonkin,

mutta tarkempi katsominen paljastikin punkin kiinnittyneen.

Alkoi punkin oikeaoppinen poistaminen ja netistä tiedon etsiminen.

Jälki on edelleen kosketusarka ja sen paranemista pitää nyt seurata.

 Tiedän, että diabeteksestä johtuen kaikenlaisten "kolhujen" paraneminen on minulla aina hidasta.

Välillä ajatukset lähtevät kulkemaan siihen suuntaan, että mitä kaikkea tästä voi seurata,

välillä taas lohduttaudun sillä, ettei kaikki punkin puremat aiheuta jälkiseurauksia.

Ikävää vain, että ne jälkiseuraukset voivat tulla vasta kuukaudenkin päästä.

Ihmettelimme, mistä olen sen saanut.  Päättelimme, että kun sekä Koira että kissat ovat saaneet punkkikarkotteensa, niin ne voivat kantaa punkin karvoissaan sisälle ja kun punkki ei pysty kiinnittymään niihin, niin vaeltaa sitten esim sohvalla ihmiseen.

Miksei muuten ihmisille ole keksitty tuollaista kiinnittymisen estolääkettä?

Itse en näe onneksi tuonne selkääni, muuten tutkisin sitä kohtaa jatkuvasti.

Epätietoisuus kuitenkin tuntuu, kun ei oikein tiedä pitäisikö sitä mennä näyttämään 

lääkärille, kun ei turhaankaan haluaisi mennä.

Nyt vaan sitten odotellaan.

Vuosi väriterapiaa - kesän valkoinen

Kesän valkoinen, sehän on tietysti ihan puhtaan valkoinen.

Löysin kaksi kerää valkoista nauhalankaa lankavarastostani,

olen joskus tehnyt näistä jotain ja sitten purkanut,

 eikä vyötettä tietenkään ollut enää tallella.

Pikkukissaa kiinnosti kovasti uusi lanka, piti varoa, ettei purrut sitä poikki.

Ensin neuloin valkoisesta nauhalangasta ruukunpäällisen,

näin joulukaktus sai kesän ajaksi harmaan ruukun sijaan valkoisen mekon ylleen,.

En neulonut pohjaa ollenkaan vaan aloitin ylhäältä ja ennen viimeistä

lopetuskerrosta kavensin joka 8. ja 9. silmukan yhteen. 

 Näin suojus pysyy paremmin paikoillaan.

Tämä onkin yllättävän riittoisaa lankaa.

Teinpä sitten myös toisen suojuksen.

Tällä kertaa puisen maljakon päälle.

Ilme muuttui valoisammaksi, kesäisemmäksi.

Näillä töillä osallistun Sirpukan solmuissa Vuosi väriterapiaa haasteeseen.

Valitsin värit osittain niitä, joita löytyy jo lankavarastoistani, osittain niitä,

joita en normaalisti käytä.  Yritän myös tehdä  jotain muuta kuin villasukkia.

Ensi kuussa onkin sitten vuorossa värilistaltani "helteinen keltainen".

Saas nähdä, mitä siitä keksisin.