Tänään neljä vuotta

Mummo ja Koira blogin ensimmäinen postaus oli 4.1.2015

Monenlaista tarinaa ja kuvaa on neljään vuoteen mahtunut.

Välillä olen postannut tosi ahkerasti,

välillä olen pitänyt pitkiäkin taukoja,

elämän tilanteen  ja jaksamisen mukaan.

Eilen syntyi kolmas lapsenlapseni, tyttärentytär.

Olen suunnattoman iloinen ja onnellinen pienestä Keijukaistytöstä.

Mummo ja Koira jää nyt tauolle.

Lopettamispäätöstä en vielä uskalla tehdä,

ehkä tarvitsen tätä vielä.

Nykytila; virkeä rouva

Ei Pikkukissa, vaan Mummo.

Kävin tällä viikolla vuosittaisessa diabetestarkastuksessa 

ja luin juuri äsken lääkärin kirjoittaman lausunnon oma kannasta.

Jännitin vähän labratuloksia, koska onhan tuossa ruokavaliossani paljonkin petraamista.

Sain taas tämän vuositarkastuksen jälkeen intoa pitää paremmin huolta itsestäni. 

Ja saihan tuo lääkärin lausunto hymyn huulille.

Syksy väistyy talven tieltä täällä itärajallakin.

Aamulenkillä oli taas tie valkoinen ja pikkupakasta ilmassa.

Talitintit koputtelevat päivittäin talon nurkkia.

Olemme ostaneet jo monia kiloja auringonkukan siemeniä

ja ahkerasti linnut niitä lintulaudalta noukkivatkin.

Mummon syksy on mennyt mummoillessa.

Olen kuitenkin nyt osannut pitää myös vapaapäiviä,

päiviä, jolloin ei ole mitään sovittua, ei erikoisempia kotitöitä,

vaan ihan vain kotoilua.

Paljon on tullut myös neulottua villasukkia syksyn aikana,

uusi tuttavuus langoista on minulle Kaupunkilanka,

jota metsästän verkkokauppojen alennuslangoista.  

Edelleenkin neulon vain ihan perusvillasukkia,

niitä, joita voi neuloa hämärässäkin ja ilman ohjetta.

Silmälääkärikäynnillä syksyllä huomattiin molemmissa silmissäni kaihi,

joka nyt sitten huonontaa näköä ennenkuin on kypsä leikattavaksi.

Jo nyt jännitän leikkausta valtavasti.

Mutta niin kauan kuin vaan voin, jatkan neulomista.

Ihanan raikasta viikonloppua kaikille!

 

 

Vuodenaikahaaste - syksy

Syksy on ollut täällä itärajan tuntumassa kaunis, värikäs ja säätiloiltaan vaihteleva.

On ollut ihanan sumuisia aamuja.

Kauniita syyspäiviä.

Luntakin satoi pari viikkoa sitten perjantaina, niin että Koirakin pysähtyi terassin portaille sitä ihmettelemään.  

Nyt kauniit, värikkäät lehdet ovat jo pääsääntöisesti tippuneet maahan.

Niinpä on jo kiire julkaista Vuodenaikahaasteen syksyn työ.

Mikäs sitä syksyyn paremmin sopisi kuin villapökät.

Nämä villaiset vaippahousut on tehty lämmittämään ja keräämään

tavallisen vaipan ohi tullutta kosteutta.

Villaisia vaippahousuja voi siis käyttää muutenkin kuin kestovaippojen kaverina.

Hahtuvalankaa käytin kaksinkertaisena ja sovelsin netistä löytämiäni ohjeita.

Hahtuvalangasta tehtyjä vaippahousuja neuvotaan vain tuulettamaan hyvin

ja pesemään vain noin kerran kolmessa viikossa.

Pesu käsin väljässä vedessä puristellen, ei väännetä.

Tällä työllä osallistun siis Tavaroiden taikamaailma blogin 

Vuodenaikahaasteeseen.

Herkkusuille kotimaista

Meidän lemmikkikatraan suurin herkkusuu on Kissa.

Vaikka Kuopus aina käydessään huomauttaa, ettei Kissalle saisi antaa niin paljoa ruokaa,

niin kun Kissa päättää, että hän haluaa jotain, niin sitä mouruamista,

juoksemista, raapimista ja hyppimistä ei jaksa kauaa kuunnella,

vaan tulee sorruttua ja annettua jotain.

Voitte vaan kuvitella, miten tohkeissaan Kissa oli, kun aukaisin uuden,

Oscar  ruokapussin.

Kuopiolainen Lemmikki Oy:n eläinruokatehtaan Oscar kissan kuivaruuat ovat ainoita,

aitoja kotimaisia ja kotimaisista raaka-aineista valmistettuja kissan kuivaruokia. 

Vihdoinkin siis kissoillekin saatiin kotimaista kuivaruokaa, jota voi turvallisesti syöttää.

Jokin aika sittenhän oli kohua kiinalaiskanoista tehdyistä kissanruuista.

Näiden kuivaruokien koostumus on kissaystävällinen.

Ne ovat viljattomia, eivät sisällä nautaa, soijaa tai maitotuotteita,

eikä väriaineita eikä geenimuunneltuja raaka-aineita.

Korkea lihapitoisuus, 90 % tekee ruuasta maistuvaa ja houkuttelevaa.

Koirakin haistoi sen ja katseli kateellisena Kissan syömistä.

Oscar kuivaruuat ovat korkealaatuisia ja ravintorikkaita, niinpä annostelumäärät ovat pieniä.

4 kg:n painoiselle kissalle riittää noin yksi desi päivässä.

Meidän Kissa painaa vähän enemmän eli annos olisi desi aamuin illoin.

Vaihtoehtoja löytyy Kana-possuateria sekä Kana-ateria.

Aluksi pussikoko tuntui pieneltä, mutta koska annosmääräkin on pieni,

riittää pussi Pikkukissalle puoleksitoista viikoksi.

Pussit ovat käteviä uudelleensuljettavia pakkauksia.

Meidän kissat ainakin maistelivat innoissaan uutta ruokaa,

joillekin vaihdos pitää tehdä vähitellen sekoittaen uutta ruokaa entisen sekaan.

Meille on aina ollut tärkeää, että myös lemmikit saavat hyvää ruokaa,

vähentäähän se sairasteluakin.

Oscar kissan atrioissa on kissoille elintärkeää eläinperäistä valkuaista ja sopivasti rasvaa.  

Korkeaproteiininen ruokavalio ylläpitää myös virtsateiden hyvinvointia,

erityisesti tästä olin hyvilläni, koska Tytön kissalla on ollut virtsatieongelmia.

Kyllähän Koira haistoi myös oman herkkunsa.

Meidän Koira on ollut todella ihastunut näihin Oscarin koiran herkkuihin,

jo pussin esille ottaminen saa Koiran istumaan ja ojentelemaan tassujaan.

Nyt valikoimiin on tullut (kaupoissa lokakuussa) uusi Lohiherkku,

joka on pehmeä ja helposti pienemmäksi pilkottava "lastu".

Kuten muutkaan Oscar herkkutuotteet, tämäkään ei sisällä viljaa,

ei väriaineita eikä turhia täyteaineita vaan sisältää runsaasti lohesta luotaisesti 

saatavia omega-3 rasvahappoja, jotka vaikuttavat mm. turkin kuntoon,

niveliin ja aivojen ja sydämen terveyteen.

Vaikka tämä Lohiherkku on tarkoitettu sekä kissoille että koirille,

yritti Koira omia herkun täysin itselleen.

Lisätietoja näistä maistuvista uutuuksista löytyy Lemmikki Oy:n sivuilta.

Nämä tuotteet tulevat myyntiin lokakuun alussa eli ensi viikolla

mm hyvin varustettuihin S- ja K-kauppoihin, Tokmanniin,

Hankkijaan sekä Verkkokauppa.comiin.

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Lemmikki Oy:n kanssa,

koska itselleni on tärkeää lemmikkieni hyvinvointi ja olen käytännössä

huomannut nämä tuotteet hyviksi ja arvostan suuresti

kotimaisuutta, koska luotan enemmän kotimaisien valmistajien tietoihin ja tutkimustuloksiin.

Tyytyväiset lemmikkimme ja emäntä kiittävät yhteistyöstä!

 

Kännykkä mukaan

Jo aiemmin laitoin kuvan, jossa virkkasin tätä pussukkaa matkan aikana.

Nyt se on sitten viimeistely ja valmis käyttöön.

Pari vuotta sitten virkkasin mustasta, pehmeästä puuvillalangasta vastaavanlaisen,

mutta se venyi käytössä niin, että kumarrellessa kännykkä tippui sieltä.

Nyt tein ohuesta merseroidusta puuvillalangsta,

josta tuli selvästi tiukempi.  Tämäkin kerä on jämälankapussista.

Kesällä, kun ainakaan minun hellevaatteissani ei ole yleensä taskuja

ja kuitenkin kännykkä on hyvä olla mukana, niin tälle on tarvetta.  

Muistan, kun äitini kävi mielellään aina marjametsällä ja kävelyllä ja sitten aina huolestuttiin, jos häntä ei alkanut kuulua kotiin.  Aikoinaan ei ollut kännyköitä ja myöhemminkään äiti ei oppinut ottamaan puhelinta mukaansa.

Itse otan, jos lähden Koiran kanssa pitemmälle lenkillekin,

eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka jotain kivaa kuvattavaa löytyy

tai jos vaikka jotain sattuu ja tarvitsee hälyttää apua.

Eikö nämä helteet jo riittäisi

En ymmärrä niitä, jotka huokaavat ihastuksesta, kun hellepäivät vaan jatkuvat.

En ole koskaan tykännyt kuumista kesäpäivistä saati tällaisesta pitkästä hellejaksosta.

Ulkona ei jaksa tehdä mitään,

sisällä taas on ihanan viileää ilmalämpöpumpun viilentäessä,

mutta kauhulla odotan sitä sähkölaskua.

Veden läheisyys ja oma ranta tuovat pientä helpotusta.

Mustikkasato näyttää jääneen vähäiseksi meilläpäin eikä tällä kuumuudella tee mieli lähteä

metsään edes niitä vähiä marjoja etsimään.

Hikisen nihkeä iho ja itikat eivät ole hyvä yhdistelmä.

Voi niitä parkoja, jotka hikoilevat ilmastoimattomassa toimistossa.

Koirakin vaan läähättää ulkona, muttei vieläkään edes tassujaan kastele veteen.

Pikku Prinsessa tarjosi leikkikahvit Koiran 6 vuotissyntymäpäivänä.

Mies oli kolme viikkoa lomalla ja vaikka tuntui, ettei mitään saatu aikaiseksi,

niin tulihan sitä kaikkea touhuttua.

Meillä käy vuosittain ehkä 2-3 kertaa vieraita lasten lisäksi,

hekin kävivät tänä kesänä saman viikon aikana.

Paikallisessa musiikkitapahtumassakin tuli käytyä

sekä kauempana sukulaisvierailulla.

Ilosaarirock viikonloppuna pieniä vieraita meillä riitti.

Pikku Prinssiä kiinnosti, miten kivi molskahtaa veteen.

Pikku Prinssin kanssa ulkoilimme heti aamupalan jälkeen ja etsimme

varjopaikkoja leikeille.

 Kukkia ja muita kasveja on pitänyt kastella päivittäin.

Käytiin me kuitenkin koskialueella retkeilemässä Pojan ja Prinsessan

lomaillessa.  Miniän loma sattuu tänä vuonna vasta elokuulle.

Ongellakin käytiin.  Pikku Prinsessaa kiinnosti kovasti,

miten Vaari perkaa hänen pyydystämiään ahvenia.

Ja seuraavana aamuna piti mennä yöpuku päällä terassille katsomaan

kalojen savustamista. Hyvältähän ne itse pyydystetyt kalat maistuivat.

Sain Miehen houkuteltua kesäteatteriinkin Kauppa-auto näytelmää katsomaan.

Väliajalla kahvia ja pullaa.

Kolme viikkoa on mennyt nopeasti monenlaista helteestä huolimatta kuitenkin touhuttu.

Välillä liikaakin ja sen huomaa väsymyksestä.

Pitäisi olla kuin Pikkukissa, se ei turhia murehdi ja nauttii lämmöstä ulkona

ja sisällä viileydestä.

 

Viikko kipeän varpaan kanssa

Taas on viikkoon mahtunut monenlaista.

Ihania auringonlaskuja ja itikoita.

Tuon sitruunapelargonian pitäisi karkottaa hyttysiä,

en kyllä ole huomannut vaikutusta, mutta kaunis se on.

Tänä kesänä tuntuu itikoita olevan vielä normaalia enemmän,

kuten käärmeitäkin.  Olikohan viime talvi niille jotenkin suotuisa?

Ystävien kanssa herkuttelua.

Tarjoilijan ilme oli kysyvä, kun valitsin kaksi kastiketta.

Mummollakin on jälkipalamaha.

Oli taas niin ihanaa, kun tuli lähdettyä ja nähtyä ystäviä, oltiin joskus työkavereita,

nyt jokainen uusissa haasteissa.

Tapaamisen piristävä vaikutus säilyy monta päivää.

Rauhallinen aamupala rauhoittavassa maisemassa.

Aamun rauhallisuus on minulle tärkeää,

joskin kissat ja Koira eivät siitä aina tee rauhallista.

 Ne pitää ruokkia ensin, päästää Pikkukissa sisään, Kissa ulos.

Pikkukissa ulos, Kissa sisään. Niin ja Koirakin pitää lähteä pissattamaan

ja posti hakemaan. Se siitä rauhallisuudesta.

Kipeästä varpaasta huolimatta linkkasin mattopyykille.

Crocsit ovat osoittautuneet parhaimmiksi kengiksi kävellä

kipeän pikkuvarpaan kera, sisätiloissa taas paljain jaloin on parasta.

Mattojen peseminen onnistui hyvin saunan terassilla 

ja huuhteleminen järvestä tulevalla vesiletkulla.

Tässä vaiheessa on tyytyväinen olo.

Matot kuivamassa, pullo mehua ja hetki ihailua ja puhtaan maton tuoksua.

Jopa itse virkattu pikkumatto kesti hyvin pesua.

Tämä projekti on odottanut pari vuotta.

Uusi maalipinta saa lumet lentämään paremmin lumilingosta,

joten kyse ei ole kaunistamisesta.

Tykkään maalaamisesta, mutta pujottautuminen ahtaaseen paikkaan

ei ole kivaa. Olen huomannut, että kärsin ahtaanpaikan kammosta.

Myös kireät vaatteet ahdistavat sekä pieni tila, jossa paljon ihmisiä.

Tarvitsen tilaa ympärilleni, siksi kaupunginkin ihmisvilinä tekee rauhattomaksi. 

"Sisätilat" on nyt maalattu ja poistoaukot odottavat hitsaamista

ja sen jälkeen vielä loppumaalaukset.

Vain pieni tahra puserossa, en tällä kertaa sotkenut itseäni enempää.

Tänään onkin ollut sateinen ja viileämpi sää.

Postinhakureissulla linkkasin Koiran kanssa jopa satamaan saakka.

Nyt jalkaterää pakottaa ja on hyvä syy nostaa jalka tyynyn päälle 

ja lepäillä sohvalla.