Kalkkimaalausta

Viime keväänä maalis-huhtikuussa innostuin kalkkimaalista.

Maalasin mm. ikkunanpuitteita, ovia, oven karmeja, huonekaluja.

Tämä kissojen ruokapaikka on joutunut todella kovalle kulutukselle.

Kaksi kissaa hyppää monta kertaa päivässä kaapiston päälle,

sen päällä kinastellaan ja ruokaillaan.

Silti sen pinta on säilynyt hyvänä.

Tämänkin kaapiston päällä ainakin Pikkukissa tykkää oleskella.

Pinta näyttää kuitenkin edelleen ehjältä.

Maalasin kaikki pinnat kahteen kertaan ja lakkasin päältä,

joten hyvin ovat kestäneet.

Ulkoeteiseen johtava ovi joutuu kovaan kulutukseen ja tarkasti katsoen

siinä on muutama naarmu, muttei niitä kannata alkaa korjaamaankaan.

Ikkunan pielet olivat ennen ns. puunväriset ja maalasin nekin viime keväänä.

Tällä ikkunalla tykkäävät molemmat kissat istuskella ja katsella lintuja.

Pinta on edelleen moitteeton,.

Pöydän pinnalle oli tullut pitsiliinan myötä likaa, liekö sanomalehden lukemisesta,

kun yritin hangata sitä pois, tuli pinnasta "kuluneen" näköinen.

Pöytä ja penkit ovatkin joutuneet suurimmalle kulutukselle.

Nekin oli maalattu kahteen kertaan ja lakattu päältä.

Alunperin pöytä ja penkit olivat lakattua mäntyä.

Ajattelin raikastaa ilmettä ja maalata penkit ja pöydän kertaalleen uudestaan

ja vahata pinnan.

Juuri kun olin saanut ne maalattua, hyppäsi Kissa pöydälle.

Niin kävi muuten viime keväänäkin.

Nyt yritin hätistää sitä pois ja sainkin, sitten

yritin ottaa Kissan syliini, jolloin se hyppäsi uudestaan pöydälle ja siitä lattialle.

Lopulta se juoksi sängyn alle.

Ulkona oli maalauspäivänä pakkasta lähes kymmenen astetta, joten

ei kissoja uloskaan voinut laittaa.

Ensimmäiseksi hankasin maalitahrat lattiasta ja sitten yritin saada niitä pois matosta.

Aika hyvin ne lähtivätkin, vaikka kyllä siitä vielä tassujen jäljet erottaa.

Tällä kertaa en lakannut penkkejä ja pöytää lopuksi vaan käytin vahaa.

Toivottavasti kestää yhtä hyvin kuin lakkaus.

Pöydän pinta on jälleen siisti ja raikas.

Virkatut tabletit

Meillä on viime päivät ollut pakkasta yli kymmenen astetta ja

se taitaa olla Pikkukissallekin ulkoilun pakkasraja.

Pikkukissakin on siis viettänyt enemmän aikaa sisällä ja

sehän tylsistyy tekemisen puutteeseen ja kiusaa sitten Kissaa ajankulukseen.

Joulun ajaksi sain Tytöltä lainaksi tällaiset pyöreät tabletit.

Näistä sain iden virkata saman tyyliset mustat.

Pikkukissa on ollut todella ahkera apulainen, jälleen kerran.

Netistä etsin sopivan jämäkkää, mutta kuitenkin pehmeää kudetta.

Tätä oli todella mielyttävä virkata ja jämäkältäkin se pöydän pinnalla näyttää.

Virkkasin ensin yhden isomman ja sitten kaksi pienempää

katealustaa. Kerästä tuli vielä pieni pannunalunenkin.

Näistä tuli mielestäni ihan kivat ja nyt myös viime keväänä

kalkkimaalilla maalaamani pöytä pääsee näkyville.

Harmaata kalkkimaalia

Viime keväänä innostuin kalkkimaalilla maalaamisesta ja

maalasinkin lähes kaiken minkä vaan pystyin.

Niiltä ajoilta jäi muutama vajaa pikku desin purkki maalia ja kaksi avaamatontakin.

Tämä vanha arkkupöytä on kiertänyt perheessämme jo monella.

Nyt sitä ei kukaan tuntunut enää haluavan.

Meillekin se oli ihan väärän värinen ja mielestäni liian isokin.

Mies kuitenkin tuntui innostuvan siitä,

mahtuisihan sen sisään hänen "elektroniikkaansa" melkoisesti.

Kun sitten entisellekin pienemmälle pöydälle löytyi paikka,

niin otimme sitten tämän taas takaisin.

Sekoittelin tummemman harmaasta ja valkoisesta ensin pohjamaalin,

koska vaaleamman harmaata ei olisi riittänyt kahteen kertaan maalattavaksi. 

Sisäpuoltakaan en maalannut, koska pelkäsin maalin loppuvan kesken.

Koira seurasi taas touhujani tarkkaavaisena.

Kyllä siitä ihan kiva tuli ja näyttää jotenkin pienemmältä vaaleampana.

Kuivuttuaan pääsee oikealle paikalleen ja Mies pääsee sitä täyttämään.

Virkkausta ja neulontaa

Sanotaanko näitä nyt kattausliinoiksi, tableteiksi vai miksi?
Kun maalasin pirtinpöydän ja penkit kalkkimaalilla, niin kaunis pöydän pinta 

houkuttelee pitämään sitä ilman liinaa. 

 Kuitenkin pelottaa, että jättääkö kuumat lautaset ja mukit jälkiä pöydän pinnalle.

 Idean näiden tekemiseen sain Outi's lifen Outin kommentista,

 kun mietin mitä tekisin lopusta ontelokuteesta.

Outi ehdotti, että tee tabletteja.

Aloitinkin tablettien teon ontelokuteesta, mutta sitten muistin, 

että minulta löytyy rulla paksua mustaa kalalankaa, jolle myöskään en ole keksinyt käyttöä.

,

 

 Kokeilin myös neuloa langasta, mutta virkaten tuli mielestäni parempaa jälkeä.

Kalalanka on todella jäykkää eikä muotoudu kunnolla.

Virkkaaminenkin oli ranteita kipeyttävää.

 Sain kuitenkin aikaiseksi kolme erilaista tablettia.

Muutaman pienen pyöreän mukinalusen tein puuvillalankojen jämistä.

Paksun ja jäykän langan virkkaaminen kävi kipeästi ranteisiini ja jouduinkin 

muutamia päiviä lepuuttamaan niitä.

Oli kyllä hankalaa, kun telkkaria katsellessa ei ollut mitään tekemistä käsille.

Sitä tuli naposteltua kaikenlaista, rasvattua käsiä, räplättyä kännykkää.

En osaa vain istua.

 Muutaman päivän annoin käsien levätä virkkauksien jälkeen ja sitten etsin jo lankoja.

Lankavarastossani oli viisi+viisi kerää Adlibris alpakkalankaa.

Oletteko muuten huomanneet, että Adlibriskellä on taas huimia lankatarjouksia meneillään?

Alpakkalangoista aloin sitten neuloa vauvan/lapsen peittoa.

Hyvin yksinkertaista, jotta pystyn samalla seuraamaan Euroviisujen karsintoja ja jääkiekon MM-kisoja.  Peitosta näyttää tulevan melko suuri, joten pikku Prinssi saa siitä päiväunipeiton syksyksi.  Aikoinaan tein vastaavanlaisen pikku Prinsessalle katsoessani jalkapallon MM kisoja.

Jossain vaiheessa jatkan kyllä tablettien virkkausta käsien kipeytymisen uhallakin.

Noita ontelokudetabletteja pitää tehdä lisää.

Yöllä oli taas tullut lisää lunta.

Vielä piti maalata

Aiemmista kalkkimaalilla maalaamisista oli vielä jäljellä pieni desin purkki puolillaan.

Laimensin maalia vähän vedellä ja otin käsittelyyn mäntyisen kukkapylvään.

Tuo kukkateline /-pylväs on ostettu vitosella kirppikseltä ja on ollut useamman kesän ja talven terassilla, joten siihen oli tullut tummentuneita kohtia ja lakkaus oli rapissut.

Vaikka meillä on leveät ikkunalaudat ja kukat mahtuvat olemaan niillä, niin tarvetta kukkatelineelle tuli kevään myötä.  Sälekaihtimet ovat ikkunan sisäpuolella eikä vällissä ja nyt aamuisin aurinko paistaa liian kirkkaasti ja sälekaihtimet on laskettava yöksi alas.

Toisaalta myös kissat viihtyvät ikkunalaudoilla istumassa, joten olenkin pelännyt milloin ruukut tippuvat.  Rönsylilja on kokenut kovia Pikkukissan tuhotessa sen kasvua.

Kyllä maali uudisti taas kerran aivan erinäköiseksi tämänkin kukkatelineen.

Yritin piilottaa rönsyliljan muiden kasvien väliin, jottei Pikkukissa sitä heti löytäisi.

Viherkasvit olivatkin pitkään evakossa Vaarin talolla Pikkukissan tulon jälkeen,

mutta nyt alkuvuodesta toin niitä kokeiluun.

Toivottavasti saavat olla rauhassa ja me nauttia hieman vihreästä sisätiloissakin.

Loppumaalilla kokeilin maalata tuollaisen "kumimaisen" pikkukorin.

Olen tykännyt tuosta kapeasta suorakulmion mallisesta "korista" vessan peilin vieressä.

Siinä on hyvä säilyttää kampoja ja pikku käsipeiliä.  Väri vaan on ollut poikkeuksellinen sinne.

Se onkin ollut aikoinaan Tytön opiskelukämppään ostettu.

Voi olla, ettei maali kestä tuossa pinnassa käyttöä, mutta kokeilenpa ja jos muuttuu ruman laikukkaaksi maalin irrotessa, niin keksin sitten jotain muuta tilalle.

Maalinpesuliinat

Olin viime viikolla käymässä hammaslääkärissä, kun minulle soitettiin, että olisi paketti tulossa.

Sovittiin, että vievät paketin Miehen työpaikalle.  Mies oli ihmetellyt, että miten paljon oikein olen pensseleitä tilannut, kun oli nähnyt lähettäjän.

Itsekin tiesin ennestään Sokevan pensselit, mutta en tiennyt uusista BioComb-tuotteista.

Itselleni BioComb-tuotteista sopivat parhaiten Teholiinat.

Vaikka kuinka yritän maalata huolellisesti ja tarkasti, onnistun aina maalaamaan itseäni.

Kalkkimaali lähtee kyllä vesiliukoisena vedelläkin pesemällä, mutta jos maali ennättää kuivahtaa, 

niin saa hangata reilusti.  Teholiinoilla maali lähti helposti pois ja kädet eivät tuntuneet ollenkaan niin kuivilta pyyhkimisen jälkeen, sisältäähän Teholiinat  ihoa hoitavaa aloe veraa, A- ja E-vitamiinivoidetta ja vehnäuutetta. 

Mies kokeili Teholiinoja myös ja töissä tulleet rasvat ja öljyt lähtivät helposti käsistä.

BioComb tuotesarjaan on tullut myös tuotteita "meille maalareille".

Vaikka kalkkimaalia varten ei varsinaisesti tarvitse pintoja käsitellä,

on nekin hyvä pyyhkiä liasta ja rasvasta puhtaiksi.

Itse valitsin kertakäyttöiset maalinpesuliinat.

Liinat sinänsä olivat melko pieniä, mutta riittivät hyvin tällaisiin pienempiin töihin.

Isompiin töihin kannattaa valita Maalinpesutiiviste sekä  Froteiset BioComb Maalinpesuliinat.

Minua jännittää, miten kalkkimaali kestää pöydässä ja penkeissä,
 jotka joutuvat melkoiselle kulutukselle.
Yritän tehdä esivalmistelut huolella sekä maalata ja lakata pinnat kahteen kertaan,
 varmistaakseni parhaan lopputuloksen.
Siksipä pyyhin pöydän ja penkit ensin huolellisesti Maalinpesuliinoilla.
Mielestäni pinnasta tuli "ei niin liukas" verrattuna pelkästään vedellä ja pesuaineella pestessä.
Näin ollen maalinkin pitäisi tarttua paremmin.

Pikkukissa tepasteli vastamaalatulla pinnalla ja Mies kaappasi sen syliinsä
ja pyyhki tassut Teholiinalla. Minä pyyhin sitten lattialta pienet harmaat
tassunjäljet maalinpesuliinalla.  Seuraavan kerran, kun otin maalaustarvikkeet esille,
kiipesi Pikkukissa kaapin päälle turvaan.
Seuraavana päivänä oli jo vahinkonsa unohtanut ja oli yhtä utelias kuin ennenkin.

Kuvissa näkyvät tuotteet saatu kokeiltavaksi Sokeva Oy:ltä. Kiitos!
Sokeva Oy:n osakekannan omistaa Näkövammaisten keskusliitto ry.

Vieläkin maalataan

Pääsiäisen aikaan ei maalaaminen edistynyt.

Kiirastorstaina sain tämän kissojen ruokatason maalattua ja samalla vaihdoimme

avohyllyille vaaleat korit, jotka löytyivät ennestään.

 Ovellisiin kaappeihin kun kelpaavat muovikoritkin.

Tykkään kyllä tosi paljon enemmän tästä nyt.

Maalasin tasot kahteen kertaan ja lakkasin myös kahdesti.

Nyt kalkkimaali joutuu tosi koetukselle, kun kissat hyppäävät tason päälle useasti päivässä,

siihen tippuu ruokaa ja sitä pyyhitään usein.

Pöydästä ja penkeistä maalasin ja lakkasin Pitkäperjantaina alaosat.

Päälliset jätin tälle viikolle, jotta saavat sitten paremmin aikaa kuivahtaa maalauskerrosten sekä 

lakkauskerrosten välillä, kun ei ole ketään muita päivisin kotona.

Ja kuinkas ollakaan, Kissa juoksi pöydän pinnan päällä juuri kun olin tuon välipuun maalannut.

Selkään jäi maalia ja toinen korvan lehtikin värjäytyi.

Annoin maalin kuivahtaa hetkisen ja harjasin sen sitten pois.

Kissa nautti harjaamisesta ja kehräsi. 

Loppujen lopuksi aika vähillä vahingoilla ollaan maalausurakoinnista
tähn mennessä selvinneet.

Muutamia kuvia meiltä

Tässä ne nyt on!

Uudet kaappimme.  Nurkkaan jäi kapea tila lampulle, joka toimii luku-/yövalona.

Tuosta lahjaksi saadusta jalkalampusta en ole oikein koskaan tykännyt, 

tuolla se on kuitenkin käytännöllisin.

Sisustuslehdessä tähän laitettaisiin kuvateksti;

torkkupeiton värit toistuvat kukissa.

Sattumaa, sanon minä.

Kaappien päällä on levitettävän sohvan päälle tuleva paksu petauspatja,

jolle etsin vielä sopivaa suojapussin kangasta.

 

 

Työpisteeni, joka toimii sekä läppärin pöytänä että ompelupöytänä tarvittaessa.

Pieni ja kätevä.

Musta oksanaulakko on tällä erää ylimääräinen,

mutta siihen voi tarvittaessa ripustaa vaikkapa kaulakorun.

Lamppu on Tytön ja Vävyn entinen, jonka päällystin uudelleen lautasliinalla,

joka on samaa kuviota sängynpäätymme kanssa.

Sängynpääty on kangsta ja finnfoamlevyä.

Telkkari pääsi uuteen paikkaan.

Tästä olonurkkauksen ja tupakeittön välitilasta se on helppo kääntää

katsottavaksi kummasta suunnasta tahansa.

Telkkari on iänikuisen vanha, mutta toimiva.

Käkikellon halusin aikoinaan 50-vuotislahjakseni,

lapsuudenkodissani kun oli aikoinaan samanlainen.

Seinällä olevan raanun olen itse kutonut ylioppisvuoden jälkeisenä välivuotena

eli 18-vuotiaana käydessäni äidin kanssa kansalaisopiston kudontapiirissä.

Maalla ei hirveästi noita harrastusmahdollisuuksia silloin ollut ja

käsityöt kiinnostivat jo silloin. Siinä se on muistona nuoruudesta.

Uusien kaappien tieltä lähtee osa tavaroista varastoon.

Kaaos sisältä on siten siirtynyt terassille.

Maalauksen alla on nyt pöytä ja penkit.

Pääsiäispyhinä pitäisi olla valmista.

Vappuun mennessä olen antanut itselle aikaa siistiä myös terassi.

Täällä on tyypillinen kiirastorstain keli.

Lunta tulee ja on kylmää.

Keväästä ei tietoakaan vielä.

Hankaluuksia hankaluuksien perään

Eihän se maalaus näin etene, että vaan maataan sängyssä!

Pikkukissan ja Koiran mielenkiinto maalauspuuhiini lopahti jo.

Niitä ei jaksa enää kiinnostaa, kun sama touhu jatkuu monta päivää.

Kyllä siinä monta työvaihetta onkin ollut.

Oman haasteensa aiheuttaa ahtaat paikat, kun tavaroita pitää siirtää ikkunoiden edestä

ja vapaata lattiatilaa on vähän. Joka paikka on sekaisin.

Toinen hankaluus on, että minua huimaa jo tuollaisenkin matalan jakkaran päällä.

Yläpuitteita maalatessani joudun välillä laskeutumaan alas ja "tasoittamaan" oloni.

Tarkkaa työtä reunoissa hankaloittaa taas tämä huono näkö.

Hankalaa oli myöskin verhotankojen maalaaminen.

Miten maalaat pyöreitä pitkiä keppejä oikeaoppisesti kotiolosuhteissa.

En tiedä.  Itse ratkaisin sen näin.  

Onneksi tosiaan noi kaappien osat tulivat ja niistä sai hyvän maalaustason. 

Oman hankaluutensa on aiheuttanut myös veden vähyys.

Näin keväisin kaivomme on lähes tyhjä.

Maalipensseleitä ei voi joka välissä pestä vaan säilytän niitä muovipusseissa,

jossa ne eivät pääse kuivahtamaan.

Vaikka omaan nenään maali ei tuoksunut miltään, niin Kissa osasi silti varoa vastamaalattua pintaa.

Muutenkin katsoi sitä vähän oudoksuen eikä vieläkään ole uskaltanut nousta ikkunalaudalle.

Pikkukissa taas uteliaana testasi jo keittiön ikkunalaudan.

Viikonlopun ajan pidän taukoa maalausprojektista ja yritämme saada nuo kaapit

kootuksi.  Ensi viikolla maalausvuorossa on sitten pöytä ja penkit.

Sitten pitäisi ideoita keittiöön lisäsäilytystilaa, kun vain keksisi mistä.

Budjetti on jo loppuun käytetty.

On tosi hankalaa, kun ei ole varaa vaan ostaa edes sitä mitä pitäisi.

Pitää valita mihin rahansa käyttää, tuumaisi siskoni.

Itse en tuhlaa Thaimaan matkaan, en isoihin remontteihin,

mutta mielialalääkekulut vaihdan mielelläni maaliostoksiin.

Pienikin piristys kotona vaikuttaa niin suuresti.

Kaiken lisäksi pyykinpesukoneemme hajosi, kesti kuitenkin 15 vuotta.

Jos olisimme tienneet tämän jo aiemmin, olisi kaapit jääneet ostamatta.

Maalit olen saanut ostettua kirppisrahoilla.

Kuinka paljon helpompaa olisikaan, jos ei tarvitsi valita mihin rahansa käyttää

ainakaan näinkin tarpeellisissa asioissa.

Eihän tuo muutos niin suurelta näytä, mutta itselleni sillä on kovastikin merkitystä.

Jo sekin, että saa jotain aikaiseksi sekä se, että jälki miellyttää silmää.

Huonekalujen järjestys tulee vielä uusien kaappien myötä muuttumaan täälläkin

kunhan sinne saakka päästään.  Siihen saakka eletään kaaoksen keskellä.