Viikko kipeän varpaan kanssa

Taas on viikkoon mahtunut monenlaista.

Ihania auringonlaskuja ja itikoita.

Tuon sitruunapelargonian pitäisi karkottaa hyttysiä,

en kyllä ole huomannut vaikutusta, mutta kaunis se on.

Tänä kesänä tuntuu itikoita olevan vielä normaalia enemmän,

kuten käärmeitäkin.  Olikohan viime talvi niille jotenkin suotuisa?

Ystävien kanssa herkuttelua.

Tarjoilijan ilme oli kysyvä, kun valitsin kaksi kastiketta.

Mummollakin on jälkipalamaha.

Oli taas niin ihanaa, kun tuli lähdettyä ja nähtyä ystäviä, oltiin joskus työkavereita,

nyt jokainen uusissa haasteissa.

Tapaamisen piristävä vaikutus säilyy monta päivää.

Rauhallinen aamupala rauhoittavassa maisemassa.

Aamun rauhallisuus on minulle tärkeää,

joskin kissat ja Koira eivät siitä aina tee rauhallista.

 Ne pitää ruokkia ensin, päästää Pikkukissa sisään, Kissa ulos.

Pikkukissa ulos, Kissa sisään. Niin ja Koirakin pitää lähteä pissattamaan

ja posti hakemaan. Se siitä rauhallisuudesta.

Kipeästä varpaasta huolimatta linkkasin mattopyykille.

Crocsit ovat osoittautuneet parhaimmiksi kengiksi kävellä

kipeän pikkuvarpaan kera, sisätiloissa taas paljain jaloin on parasta.

Mattojen peseminen onnistui hyvin saunan terassilla 

ja huuhteleminen järvestä tulevalla vesiletkulla.

Tässä vaiheessa on tyytyväinen olo.

Matot kuivamassa, pullo mehua ja hetki ihailua ja puhtaan maton tuoksua.

Jopa itse virkattu pikkumatto kesti hyvin pesua.

Tämä projekti on odottanut pari vuotta.

Uusi maalipinta saa lumet lentämään paremmin lumilingosta,

joten kyse ei ole kaunistamisesta.

Tykkään maalaamisesta, mutta pujottautuminen ahtaaseen paikkaan

ei ole kivaa. Olen huomannut, että kärsin ahtaanpaikan kammosta.

Myös kireät vaatteet ahdistavat sekä pieni tila, jossa paljon ihmisiä.

Tarvitsen tilaa ympärilleni, siksi kaupunginkin ihmisvilinä tekee rauhattomaksi. 

"Sisätilat" on nyt maalattu ja poistoaukot odottavat hitsaamista

ja sen jälkeen vielä loppumaalaukset.

Vain pieni tahra puserossa, en tällä kertaa sotkenut itseäni enempää.

Tänään onkin ollut sateinen ja viileämpi sää.

Postinhakureissulla linkkasin Koiran kanssa jopa satamaan saakka.

Nyt jalkaterää pakottaa ja on hyvä syy nostaa jalka tyynyn päälle 

ja lepäillä sohvalla.

Miksen tehnyt tätä jo aiemmin?

Grillikatoksemme ovi on ollut tällainen siitä asti, kun ostimme tämän paikan.

Olen aina ihmetellyt, että miksi tällainen ruma mänty (?) ovi on laitettu.

Minun silmiin se on pistänyt häiritsevästi myös ylhäältä rannalle katsottuna,

mutten silti ole tehnyt asialle mitään muuta kuin voivotellut.

Sisäpuoleltakin oli jätetty karmit maalaamatta ja molemmin puolin

ovia on kiinnitetty tiukasti kaksi mäntypöytää.

Pöydät sinänsä ovat ihan asialliset ja tarpeelliset laskutilat katoksessa.

Nyt sitten tein vaihtokauppaa ja sain vajaan purkin ulkomaalaukseen soveltuvaa valkoista maalia.

Ja miten kauniisti ovi nyt hohtaakaan.

Onneksi ennätin tehdä maalaukset ennen ilmojen viilenemistä ja sateita.

Sisäpuolikin raikastui, vaikka vain karmit ja pöydät maalaamalla.

Nyt ovi ei pistä silmään kauempaakaan katsottuna.

Miksen ollut tehnyt tätä jo aikaisemmin?

Kunnostusta ja taas lähti lapasesta

Kun ostimme tämän talon, niin ulko-ovi oli todella haalistunut ja surkean näköinen.

Ostin sitten puuöljyä ja ovi muuttui kuin uudeksi ja on edelleenkin

viiden vuoden jälkeen hyvässä kunnossa.

Kaivoin öljypullon esille.

Ulkomuoto oli hieman kärsinyt ulkovarastossa säilytyksestä,

mutta aine oli vielä ihan ehtaa tavaraa.

Tämä vanha pöytä oli ollut parvekkeella anopillani kesät, talvet.

Ensin haaveilin, että maalaisin sen tumman harmaaksi.

Olen katsellut ulkotiloihin soveltuvia maaleja useasta paikasta,

mutta harmaata en ole onnistunut löytämään ja toisaalta,

pienikin purkki ulkokalusteille soveltuvaa maalia,

maksaa yli 10 euroa.

Siksipä turvauduin puuöljyyn,

Ensin vähän hiomista.

Sitten "maalausta".

Talon takana oli hellepäivänäkin riittävän varjoista puuhastella.

Koira hoiti vartiotehtävää mallikkaasti.

Ja kuten niin usein, homma lähti taas lapasesta.

Eli käsittelin myös terassilla olevan penkin.

Ja rantasaunan ulko-oven sisäpuolelta. Ulkopuolelta on sininen.

Ulko-ovi oli vuosien myötä kärsinyt kosteudesta ja tummunut.

Kyllä tämänkin käsittely kannatti.

Vielä olisi lähes puoli pulloa jäljellä, todella riittoisaa.

Mitähän vielä voisi öljytä.

Unelmointia

Eilen kaivoin talomme pohjapiirustukset esille ja aloin haaveilemaan.

Jos saisin sen lottovoiton, niin teettäisimme porakaivon,

 laajentaisimme taloa ja rakentaisimme autotallin varastoineen.

Vierashuoneelle, pesu- ja säilytystiloille olisi tarvetta.

Lottovoiton varaan en kuitenkaan uskalla laskea.

Aloin siis suunnittelemaan "köyhän miehen unelmaa",

vaihtoehtoa, johon erilaisilla järjestelyillä ehkä pystyisimme.

Pikkukissa katseli kiinnostuneena vieressä,

varmisteli varmaankin ruokapaikkansa huomioimista.

Ensin piti tietenkin mittailla sisällä ja ulkona

sekä korjata todellisuuden ja piirustusten väliset erot.

Makuuhuoneeseen ja oleskelutilaan olemme tyytyväisiä,

mutta keittiö-tupa kaipaisi muutosta.

Terassin kulmaan saisi rakennettua kesähuoneen +  varastotilaa, yhteensä reilut 9 m2.

 Lisäksi varasto-autotallirakennus vielä erikseen.

Tällaiset muutokset vaatisi kuitenkin rakennusluvat ja jonkun rakentamaan ne,

mikä taas tarkoittaa suurempia kustannuksia. 

Unelmoida kuitenkin voi.

Pienimmillä kustannuksilla saa sisätiloihin lisää säilytystilaa.

Mittailin ja katselin tiloja uusista kulmista.

Yksi iso liukuovikaappi sopisi hyvin pitkälle seinustalle karsimalla muita pienempiä juttuja.

Yksin eteiseen vievän oven kätisyyden muuttaminen helpottaisi liikkumista.

Näistä voisi aloittaa.

Kissakin halusi varmistaa oman ruokapaikkansa säilyvyyden.

Aikansa katseltuaan touhujani, Kissa päätti, että nyt saa riittää.

Lähdimmekin sitten Koiran kanssa kauniiseen aurinkoiseen pakkassäähän.

Ulkona unohtuivat kaikki asumiseemme liittyvät puutteet,

nautin vaan kauniista luonnosta ja mietin tulevaa kesää.

Kalkkimaalausta

Viime keväänä maalis-huhtikuussa innostuin kalkkimaalista.

Maalasin mm. ikkunanpuitteita, ovia, oven karmeja, huonekaluja.

Tämä kissojen ruokapaikka on joutunut todella kovalle kulutukselle.

Kaksi kissaa hyppää monta kertaa päivässä kaapiston päälle,

sen päällä kinastellaan ja ruokaillaan.

Silti sen pinta on säilynyt hyvänä.

Tämänkin kaapiston päällä ainakin Pikkukissa tykkää oleskella.

Pinta näyttää kuitenkin edelleen ehjältä.

Maalasin kaikki pinnat kahteen kertaan ja lakkasin päältä,

joten hyvin ovat kestäneet.

Ulkoeteiseen johtava ovi joutuu kovaan kulutukseen ja tarkasti katsoen

siinä on muutama naarmu, muttei niitä kannata alkaa korjaamaankaan.

Ikkunan pielet olivat ennen ns. puunväriset ja maalasin nekin viime keväänä.

Tällä ikkunalla tykkäävät molemmat kissat istuskella ja katsella lintuja.

Pinta on edelleen moitteeton,.

Pöydän pinnalle oli tullut pitsiliinan myötä likaa, liekö sanomalehden lukemisesta,

kun yritin hangata sitä pois, tuli pinnasta "kuluneen" näköinen.

Pöytä ja penkit ovatkin joutuneet suurimmalle kulutukselle.

Nekin oli maalattu kahteen kertaan ja lakattu päältä.

Alunperin pöytä ja penkit olivat lakattua mäntyä.

Ajattelin raikastaa ilmettä ja maalata penkit ja pöydän kertaalleen uudestaan

ja vahata pinnan.

Juuri kun olin saanut ne maalattua, hyppäsi Kissa pöydälle.

Niin kävi muuten viime keväänäkin.

Nyt yritin hätistää sitä pois ja sainkin, sitten

yritin ottaa Kissan syliini, jolloin se hyppäsi uudestaan pöydälle ja siitä lattialle.

Lopulta se juoksi sängyn alle.

Ulkona oli maalauspäivänä pakkasta lähes kymmenen astetta, joten

ei kissoja uloskaan voinut laittaa.

Ensimmäiseksi hankasin maalitahrat lattiasta ja sitten yritin saada niitä pois matosta.

Aika hyvin ne lähtivätkin, vaikka kyllä siitä vielä tassujen jäljet erottaa.

Tällä kertaa en lakannut penkkejä ja pöytää lopuksi vaan käytin vahaa.

Toivottavasti kestää yhtä hyvin kuin lakkaus.

Pöydän pinta on jälleen siisti ja raikas.

Harmaata kalkkimaalia

Viime keväänä innostuin kalkkimaalilla maalaamisesta ja

maalasinkin lähes kaiken minkä vaan pystyin.

Niiltä ajoilta jäi muutama vajaa pikku desin purkki maalia ja kaksi avaamatontakin.

Tämä vanha arkkupöytä on kiertänyt perheessämme jo monella.

Nyt sitä ei kukaan tuntunut enää haluavan.

Meillekin se oli ihan väärän värinen ja mielestäni liian isokin.

Mies kuitenkin tuntui innostuvan siitä,

mahtuisihan sen sisään hänen "elektroniikkaansa" melkoisesti.

Kun sitten entisellekin pienemmälle pöydälle löytyi paikka,

niin otimme sitten tämän taas takaisin.

Sekoittelin tummemman harmaasta ja valkoisesta ensin pohjamaalin,

koska vaaleamman harmaata ei olisi riittänyt kahteen kertaan maalattavaksi. 

Sisäpuoltakaan en maalannut, koska pelkäsin maalin loppuvan kesken.

Koira seurasi taas touhujani tarkkaavaisena.

Kyllä siitä ihan kiva tuli ja näyttää jotenkin pienemmältä vaaleampana.

Kuivuttuaan pääsee oikealle paikalleen ja Mies pääsee sitä täyttämään.

Vielä piti maalata

Aiemmista kalkkimaalilla maalaamisista oli vielä jäljellä pieni desin purkki puolillaan.

Laimensin maalia vähän vedellä ja otin käsittelyyn mäntyisen kukkapylvään.

Tuo kukkateline /-pylväs on ostettu vitosella kirppikseltä ja on ollut useamman kesän ja talven terassilla, joten siihen oli tullut tummentuneita kohtia ja lakkaus oli rapissut.

Vaikka meillä on leveät ikkunalaudat ja kukat mahtuvat olemaan niillä, niin tarvetta kukkatelineelle tuli kevään myötä.  Sälekaihtimet ovat ikkunan sisäpuolella eikä vällissä ja nyt aamuisin aurinko paistaa liian kirkkaasti ja sälekaihtimet on laskettava yöksi alas.

Toisaalta myös kissat viihtyvät ikkunalaudoilla istumassa, joten olenkin pelännyt milloin ruukut tippuvat.  Rönsylilja on kokenut kovia Pikkukissan tuhotessa sen kasvua.

Kyllä maali uudisti taas kerran aivan erinäköiseksi tämänkin kukkatelineen.

Yritin piilottaa rönsyliljan muiden kasvien väliin, jottei Pikkukissa sitä heti löytäisi.

Viherkasvit olivatkin pitkään evakossa Vaarin talolla Pikkukissan tulon jälkeen,

mutta nyt alkuvuodesta toin niitä kokeiluun.

Toivottavasti saavat olla rauhassa ja me nauttia hieman vihreästä sisätiloissakin.

Loppumaalilla kokeilin maalata tuollaisen "kumimaisen" pikkukorin.

Olen tykännyt tuosta kapeasta suorakulmion mallisesta "korista" vessan peilin vieressä.

Siinä on hyvä säilyttää kampoja ja pikku käsipeiliä.  Väri vaan on ollut poikkeuksellinen sinne.

Se onkin ollut aikoinaan Tytön opiskelukämppään ostettu.

Voi olla, ettei maali kestä tuossa pinnassa käyttöä, mutta kokeilenpa ja jos muuttuu ruman laikukkaaksi maalin irrotessa, niin keksin sitten jotain muuta tilalle.