Viikko kipeän varpaan kanssa

Taas on viikkoon mahtunut monenlaista.

Ihania auringonlaskuja ja itikoita.

Tuon sitruunapelargonian pitäisi karkottaa hyttysiä,

en kyllä ole huomannut vaikutusta, mutta kaunis se on.

Tänä kesänä tuntuu itikoita olevan vielä normaalia enemmän,

kuten käärmeitäkin.  Olikohan viime talvi niille jotenkin suotuisa?

Ystävien kanssa herkuttelua.

Tarjoilijan ilme oli kysyvä, kun valitsin kaksi kastiketta.

Mummollakin on jälkipalamaha.

Oli taas niin ihanaa, kun tuli lähdettyä ja nähtyä ystäviä, oltiin joskus työkavereita,

nyt jokainen uusissa haasteissa.

Tapaamisen piristävä vaikutus säilyy monta päivää.

Rauhallinen aamupala rauhoittavassa maisemassa.

Aamun rauhallisuus on minulle tärkeää,

joskin kissat ja Koira eivät siitä aina tee rauhallista.

 Ne pitää ruokkia ensin, päästää Pikkukissa sisään, Kissa ulos.

Pikkukissa ulos, Kissa sisään. Niin ja Koirakin pitää lähteä pissattamaan

ja posti hakemaan. Se siitä rauhallisuudesta.

Kipeästä varpaasta huolimatta linkkasin mattopyykille.

Crocsit ovat osoittautuneet parhaimmiksi kengiksi kävellä

kipeän pikkuvarpaan kera, sisätiloissa taas paljain jaloin on parasta.

Mattojen peseminen onnistui hyvin saunan terassilla 

ja huuhteleminen järvestä tulevalla vesiletkulla.

Tässä vaiheessa on tyytyväinen olo.

Matot kuivamassa, pullo mehua ja hetki ihailua ja puhtaan maton tuoksua.

Jopa itse virkattu pikkumatto kesti hyvin pesua.

Tämä projekti on odottanut pari vuotta.

Uusi maalipinta saa lumet lentämään paremmin lumilingosta,

joten kyse ei ole kaunistamisesta.

Tykkään maalaamisesta, mutta pujottautuminen ahtaaseen paikkaan

ei ole kivaa. Olen huomannut, että kärsin ahtaanpaikan kammosta.

Myös kireät vaatteet ahdistavat sekä pieni tila, jossa paljon ihmisiä.

Tarvitsen tilaa ympärilleni, siksi kaupunginkin ihmisvilinä tekee rauhattomaksi. 

"Sisätilat" on nyt maalattu ja poistoaukot odottavat hitsaamista

ja sen jälkeen vielä loppumaalaukset.

Vain pieni tahra puserossa, en tällä kertaa sotkenut itseäni enempää.

Tänään onkin ollut sateinen ja viileämpi sää.

Postinhakureissulla linkkasin Koiran kanssa jopa satamaan saakka.

Nyt jalkaterää pakottaa ja on hyvä syy nostaa jalka tyynyn päälle 

ja lepäillä sohvalla.

Tavaratalomuotia

Järjestelin eteisen kenkäkaaosta ja huomasin, että olin pärjännyt koko kesän tällä valikoimalla.  Ns paremmat kengät olivat pysytelleet kaapissa tämän kesän ajan.  Tänä kesänä ei mitään perhejuhliakaan ollut, sukutapaaminenkin oli rennosti mökkiolosuhteissa ja rantatunnelmissa. 

Riekerin sandaalit ostin viime talvena Miniän kanssa yhdessä loppuunmyynnissä käydessämme, maksoivat yhdeksän euroa ja ovat tosi hyvät jalassa.  Eniten kuitenkin olen käyttänyt mustia  crocseja, jotka nekin ovat viime talven aikana ostettu nettikaupan alesta alle kahdellakympillä.

Mustat Kontio-kumpisaappaat ovat taas poikien peruja, pieneksi jääneet jäivät äidille.  Samoin Hai-saappaat ovat vastaavasti Tytön pieneksi jääneet.  Reinoja minulla on varmaan ainakin viidet, nämä limenvihreät ovat ns. saunakenkäni, vaikka tulee niillä kyllä muuallakin kuljettua. 
Valikoimasta näkee, että maalla ei hienostelukenkiä tarvitse.  Noita mustia crocseja, kun vain välillä puhdistaa, niin niillä pärjää kaupunkireissutkin, jopa tuonne pääkaupunkiin.  Niillä kun on niin mukava kävelläkin.  Jos lähin asfalttitie alkaa täällä yli viiden kilometrin päässä, niin kengät valikoituvat kyllä sopivuuden ja käytettävyyden mukaan.  Hiekka- ja metsäteillä eivät kovin avonaiset kengät ole hyväksi.

Samoin vaatteiden kanssa pitää ajatella käytännöllisyyttä. Huppari on hyvä ulkoilutakki, siitä saa tarvittaessa pääsuojan ja taskutkin löytyy.  Caprilegginssejä olen käyttänyt koko kesän, päätin keväällä, että jos kerran on kesä, niin niillä tulee pärjätä, säästä huolimatta elokuun loppuun saakka niillä mennään.  Poikkeus pitää varmaan tehdä viikon päästä Valamon luostarireissulle mennessämme. 

Hyvään "muotibloggaukseen" kuuluisi varmaan luetella vaatteiden merkit tai ostopaikat.

Kävisikö siis citymarket, h&m ja Lidl ;)