Heinäkuu lopuillaan jo

Viime viikon piti olla leppoisa lomilta (siis muiden lomilta) paluuviikko.

Kuitenkin viikkoon mahtui parikin reissua ja pyykkipäivä.

Tytön perheen luona olin parin yön reissulla ja

sain viettää Pikku Prinssin kanssa pari aamupäivää kahdestaan

äitinsä ollessa asioilla.

Ihana pikkumies, joka opettelee laulamaan ja touhuaa kovasti sekä ulkona että sisällä.

Kesän toinen mansikkakakku.  Ensimmäinen oli jo Miehen syntymäpäivänä

kesäkuun puolessavälin, nyt toinen Kuopuksen vierailun kunniaksi,

vaikka me siitä taidettiin suurin osa syödä.

Lauantaiaamuna hellekin näytti hetken väistyneen yön aikana.

Saimmekin taas polttopuu-urakkaamme tehtyä eteenpäin.

Kesähelteistä huolimatta talveenkin pitää varautua.

Voivottelin Miehelle, että miksi kesäaika on liiankin kiireistä,

on paljon kunnostettavaa pihapiirissä, puiden tekoa ja koneiden kunnostusta

ja vieraitakin käy enemmän.  Sitten pitkät talvikuukaudet on ihan hiljaista.

Lapsetkin perheineen käyvät harvemmin, muita ei ollenkaan,

pakkanen ja lumi estävät ulkotöiden teon

No, Mies lohdutti, että tuleehan sähkökatkot, vesiputkien jäätymiset

ja ainaiset lumityöt!

En ole ollenkaan ravi-ihmisiä, mutta kun pikkuserkun, lapsuudenkodin naapurin,

hevonen juoksi Kuninkuusraveissa, niin pitihän sitä kisakatsomo perustaa

veljeni kotona vieraillessamme.  Ei tullut ravikuningasta, mutta hyvä sijoitus kumminkin.

Sunnuntaina siis käytiin kotiseudullani, kun isäni oli vähän huolissaan äidin voinnista.

Äiti vaikutti nyt kuitenkin yllättävän pirteältä ja puheliaalta.

Harmi vaan, kun kaikesta juttelusta ei enää saa selvää

Aamulenkillä huomasin horsman jo syysväreissä.

Postin joukossa on jo ollut koulujenalkamismainoksia

.Nyt on kuitenkin vielä heinäkuu ja kesä jatkuu.

Mekin olemme tänä kesänä uineet edelliskesiä enemmän,

vaikka kovista, jatkuvista helteistä en pidäkään,

niin on siitä ollut hyvätkin puolensa,

meidänkin ylävirran uintivesi on lämmennyt siedettäväksi.

Eikö nämä helteet jo riittäisi

En ymmärrä niitä, jotka huokaavat ihastuksesta, kun hellepäivät vaan jatkuvat.

En ole koskaan tykännyt kuumista kesäpäivistä saati tällaisesta pitkästä hellejaksosta.

Ulkona ei jaksa tehdä mitään,

sisällä taas on ihanan viileää ilmalämpöpumpun viilentäessä,

mutta kauhulla odotan sitä sähkölaskua.

Veden läheisyys ja oma ranta tuovat pientä helpotusta.

Mustikkasato näyttää jääneen vähäiseksi meilläpäin eikä tällä kuumuudella tee mieli lähteä

metsään edes niitä vähiä marjoja etsimään.

Hikisen nihkeä iho ja itikat eivät ole hyvä yhdistelmä.

Voi niitä parkoja, jotka hikoilevat ilmastoimattomassa toimistossa.

Koirakin vaan läähättää ulkona, muttei vieläkään edes tassujaan kastele veteen.

Pikku Prinsessa tarjosi leikkikahvit Koiran 6 vuotissyntymäpäivänä.

Mies oli kolme viikkoa lomalla ja vaikka tuntui, ettei mitään saatu aikaiseksi,

niin tulihan sitä kaikkea touhuttua.

Meillä käy vuosittain ehkä 2-3 kertaa vieraita lasten lisäksi,

hekin kävivät tänä kesänä saman viikon aikana.

Paikallisessa musiikkitapahtumassakin tuli käytyä

sekä kauempana sukulaisvierailulla.

Ilosaarirock viikonloppuna pieniä vieraita meillä riitti.

Pikku Prinssiä kiinnosti, miten kivi molskahtaa veteen.

Pikku Prinssin kanssa ulkoilimme heti aamupalan jälkeen ja etsimme

varjopaikkoja leikeille.

 Kukkia ja muita kasveja on pitänyt kastella päivittäin.

Käytiin me kuitenkin koskialueella retkeilemässä Pojan ja Prinsessan

lomaillessa.  Miniän loma sattuu tänä vuonna vasta elokuulle.

Ongellakin käytiin.  Pikku Prinsessaa kiinnosti kovasti,

miten Vaari perkaa hänen pyydystämiään ahvenia.

Ja seuraavana aamuna piti mennä yöpuku päällä terassille katsomaan

kalojen savustamista. Hyvältähän ne itse pyydystetyt kalat maistuivat.

Sain Miehen houkuteltua kesäteatteriinkin Kauppa-auto näytelmää katsomaan.

Väliajalla kahvia ja pullaa.

Kolme viikkoa on mennyt nopeasti monenlaista helteestä huolimatta kuitenkin touhuttu.

Välillä liikaakin ja sen huomaa väsymyksestä.

Pitäisi olla kuin Pikkukissa, se ei turhia murehdi ja nauttii lämmöstä ulkona

ja sisällä viileydestä.

 

Viikko kipeän varpaan kanssa

Taas on viikkoon mahtunut monenlaista.

Ihania auringonlaskuja ja itikoita.

Tuon sitruunapelargonian pitäisi karkottaa hyttysiä,

en kyllä ole huomannut vaikutusta, mutta kaunis se on.

Tänä kesänä tuntuu itikoita olevan vielä normaalia enemmän,

kuten käärmeitäkin.  Olikohan viime talvi niille jotenkin suotuisa?

Ystävien kanssa herkuttelua.

Tarjoilijan ilme oli kysyvä, kun valitsin kaksi kastiketta.

Mummollakin on jälkipalamaha.

Oli taas niin ihanaa, kun tuli lähdettyä ja nähtyä ystäviä, oltiin joskus työkavereita,

nyt jokainen uusissa haasteissa.

Tapaamisen piristävä vaikutus säilyy monta päivää.

Rauhallinen aamupala rauhoittavassa maisemassa.

Aamun rauhallisuus on minulle tärkeää,

joskin kissat ja Koira eivät siitä aina tee rauhallista.

 Ne pitää ruokkia ensin, päästää Pikkukissa sisään, Kissa ulos.

Pikkukissa ulos, Kissa sisään. Niin ja Koirakin pitää lähteä pissattamaan

ja posti hakemaan. Se siitä rauhallisuudesta.

Kipeästä varpaasta huolimatta linkkasin mattopyykille.

Crocsit ovat osoittautuneet parhaimmiksi kengiksi kävellä

kipeän pikkuvarpaan kera, sisätiloissa taas paljain jaloin on parasta.

Mattojen peseminen onnistui hyvin saunan terassilla 

ja huuhteleminen järvestä tulevalla vesiletkulla.

Tässä vaiheessa on tyytyväinen olo.

Matot kuivamassa, pullo mehua ja hetki ihailua ja puhtaan maton tuoksua.

Jopa itse virkattu pikkumatto kesti hyvin pesua.

Tämä projekti on odottanut pari vuotta.

Uusi maalipinta saa lumet lentämään paremmin lumilingosta,

joten kyse ei ole kaunistamisesta.

Tykkään maalaamisesta, mutta pujottautuminen ahtaaseen paikkaan

ei ole kivaa. Olen huomannut, että kärsin ahtaanpaikan kammosta.

Myös kireät vaatteet ahdistavat sekä pieni tila, jossa paljon ihmisiä.

Tarvitsen tilaa ympärilleni, siksi kaupunginkin ihmisvilinä tekee rauhattomaksi. 

"Sisätilat" on nyt maalattu ja poistoaukot odottavat hitsaamista

ja sen jälkeen vielä loppumaalaukset.

Vain pieni tahra puserossa, en tällä kertaa sotkenut itseäni enempää.

Tänään onkin ollut sateinen ja viileämpi sää.

Postinhakureissulla linkkasin Koiran kanssa jopa satamaan saakka.

Nyt jalkaterää pakottaa ja on hyvä syy nostaa jalka tyynyn päälle 

ja lepäillä sohvalla.

Mitä kaikkea viikkoon mahtuikaan

Mummon viikko on ollut kiireinen, mutta juhannusaatto rauhallinen,

niin, että ennättää bloggaamaankin.

Viikko sitten saapui pikku Prinsessa ja Poika viikoksi mummolaan,

lomailemaan ja etätöihin.

Harmi vaan,  kun sattui juuri epävakaiset ja etenkin hyvin itikkaiset säät.

Itikoita tunki jopa sisälle ja kaikki mahdolliset karkottimet piti ottaa käyttöön.

Itikoista huolimatta uskaltauduimme luontoon.

Kävimme Närelenkillä, reilut 2 km.

Koskialueella söimme eväitä.

Toisena päivänä kävimme Reposuolla, jossa Prinsessa huomasi käärmeen

aivan pitkospuiden vieressä.

Onneksi ennätimme perääntyä ennenkuin mitään sattui,

Koirakin kun oli silloin mukana.

 

Yleensä Koira haluaa kulkea ryhmän kärjessä,

mutta pitkospuilla antoi suosiolla tilaa ja siirtyi Prinsessan taakse.

Pelotti varmaankin kulkea kapeaa puuta pitkin.

Suo oli täynnä suovillan kukkia, ihanan valkoisia, jotka keinuivat tuulessa.

Jouduimme käymään myös terveyskeskuksessa tutkituttamassa Prinsessan korvia.

Onneksi ei mitään löytynyt, pientä punoitusta vain.

Samalla reissulla kävimme myös Pappilanluhdan pitkospuilla ja lintutornissa,

vaikka vettä satoi.

Itsekin jouduin käymään viikolla gynekologilla polyypin poistossa,

huomattiin kohdunkaulasyövän seulontatutkimuksessa.

Toinenkin siellä kohdussa olisi, mutta sen poisto vaatisi nukutuksen,

joten sitä nyt sitten vain seurataan ensi kevääseen saakka.

Ruokahuollosta vastasi pääasiassa Poika, joka loihti hyviä, 

meille erikoisia, pääasiassa kasvisruokia.

Mieskin löysi uusia suosikkeja.

No, mahtuihan retkiohjelmaan yhdet munkkikahvitkin läheisessä kesäkahviossa.

Viikkoon mahtui myös Mummon ja Vaarin sekä ystäväpariskunnan Osuuskaupparokki -reissu.

Poika ja Prinsessa olivat Koiran ja kissojen vahteina. 

Samalla juhlimme ystävien kanssa Miehen syntymäpäivää.

Hyviä esiintyjiä, hyvä sää, mutta kallista ja jaloille käypää.

Jälleen kerran totesimme, ettei tällä iällä enää tällaiset festarit sovi,

mielummin konsertit pehmeillä penkeillä.

Rokista palatessamme Pielinen näytti kesäisen kauneutensa.

Oli pakko pysähtyä ottamaan kuva.

Ei se rokkireissu turha ollut.

Sain kassillisen raparperin varsia ystäviltä.

Tytön perhekin kävi moikkaamassa pikaisesti Poikaa ja Prinsessaa.

Serkukset pääsivät yhdessä käymään Koiran kanssa lenkillä.

Viime sunnuntai olikin lämmin päivä,

jopa minä innostuin heittämään talviturkin vihdoinkin.

Meidän rantavesi, kun on virtaavaa, niin pinnassa oli 16 astetta,

mutta syvemmällä paljon kylmempää.

Keskiviikkona Poika ja Prinsessa lähtivät kohti omaa kotia ja

mummo lähti pikku Prinssin luo, jotta Tyttö pääsi käymään asioilla.

Heidän lähikaupasta löytyi ainakin minulle uutta vadelma-lakritsijäätelöä.

Oli hyvää, muttei voita salmiakki- ja suklaajäätelöitä.

Kuopuskin ilmestyi yllättäen aaton aattona käymään saunomassa.

Hänellä onkin muuten koko juhannus töitä.

Täällä me Miehen ja eläinten kanssa vietetään juhannusaattoa,

Mies polttopuita halkoen, minä sisällä puuhaillen.

No, melko touhukkaan ja tapahtumarikkaan viikon jälkeen, onkin mukava välillä rauhoittua.

Juhannusruusujen tuoksuista Juhannusta kaikille!

P.s. ne Adlibrikseltä tilaamani langat, joiden toimitus otti niin päähän

saapuivat pari päivää postauksen jälkeen.