Kunnostusta ja taas lähti lapasesta

Kun ostimme tämän talon, niin ulko-ovi oli todella haalistunut ja surkean näköinen.

Ostin sitten puuöljyä ja ovi muuttui kuin uudeksi ja on edelleenkin

viiden vuoden jälkeen hyvässä kunnossa.

Kaivoin öljypullon esille.

Ulkomuoto oli hieman kärsinyt ulkovarastossa säilytyksestä,

mutta aine oli vielä ihan ehtaa tavaraa.

Tämä vanha pöytä oli ollut parvekkeella anopillani kesät, talvet.

Ensin haaveilin, että maalaisin sen tumman harmaaksi.

Olen katsellut ulkotiloihin soveltuvia maaleja useasta paikasta,

mutta harmaata en ole onnistunut löytämään ja toisaalta,

pienikin purkki ulkokalusteille soveltuvaa maalia,

maksaa yli 10 euroa.

Siksipä turvauduin puuöljyyn,

Ensin vähän hiomista.

Sitten "maalausta".

Talon takana oli hellepäivänäkin riittävän varjoista puuhastella.

Koira hoiti vartiotehtävää mallikkaasti.

Ja kuten niin usein, homma lähti taas lapasesta.

Eli käsittelin myös terassilla olevan penkin.

Ja rantasaunan ulko-oven sisäpuolelta. Ulkopuolelta on sininen.

Ulko-ovi oli vuosien myötä kärsinyt kosteudesta ja tummunut.

Kyllä tämänkin käsittely kannatti.

Vielä olisi lähes puoli pulloa jäljellä, todella riittoisaa.

Mitähän vielä voisi öljytä.

Unelmointia

Eilen kaivoin talomme pohjapiirustukset esille ja aloin haaveilemaan.

Jos saisin sen lottovoiton, niin teettäisimme porakaivon,

 laajentaisimme taloa ja rakentaisimme autotallin varastoineen.

Vierashuoneelle, pesu- ja säilytystiloille olisi tarvetta.

Lottovoiton varaan en kuitenkaan uskalla laskea.

Aloin siis suunnittelemaan "köyhän miehen unelmaa",

vaihtoehtoa, johon erilaisilla järjestelyillä ehkä pystyisimme.

Pikkukissa katseli kiinnostuneena vieressä,

varmisteli varmaankin ruokapaikkansa huomioimista.

Ensin piti tietenkin mittailla sisällä ja ulkona

sekä korjata todellisuuden ja piirustusten väliset erot.

Makuuhuoneeseen ja oleskelutilaan olemme tyytyväisiä,

mutta keittiö-tupa kaipaisi muutosta.

Terassin kulmaan saisi rakennettua kesähuoneen +  varastotilaa, yhteensä reilut 9 m2.

 Lisäksi varasto-autotallirakennus vielä erikseen.

Tällaiset muutokset vaatisi kuitenkin rakennusluvat ja jonkun rakentamaan ne,

mikä taas tarkoittaa suurempia kustannuksia. 

Unelmoida kuitenkin voi.

Pienimmillä kustannuksilla saa sisätiloihin lisää säilytystilaa.

Mittailin ja katselin tiloja uusista kulmista.

Yksi iso liukuovikaappi sopisi hyvin pitkälle seinustalle karsimalla muita pienempiä juttuja.

Yksin eteiseen vievän oven kätisyyden muuttaminen helpottaisi liikkumista.

Näistä voisi aloittaa.

Kissakin halusi varmistaa oman ruokapaikkansa säilyvyyden.

Aikansa katseltuaan touhujani, Kissa päätti, että nyt saa riittää.

Lähdimmekin sitten Koiran kanssa kauniiseen aurinkoiseen pakkassäähän.

Ulkona unohtuivat kaikki asumiseemme liittyvät puutteet,

nautin vaan kauniista luonnosta ja mietin tulevaa kesää.

Alavireinen viikko takana

Asunnon vaihtokuume on vähentynyt jo huomattavasti.

Järkisyistä.

Uutisissa kerrotaan huonosti kaupaksi käyvistä vanhoista asunnoista,

asuntojen romutuspalkkioista ja hometaloista.

Meidän koti kuitenkin on rakennettu 2000-luvulla,

eikä ole ilmennyt mitään sisäilmaongelmiin viittaavaa,

alue on arvostettu etenkin vapaa-ajan asuntoalueena,

joten arvokin ehkä tulee säilymään.

Naureskeltiin kyllä, etteihän se meidän ongelma ole
miten talolle käy,

perikuntahan sen ongelman saa.

Kaivoin esille talokansiomme, jonne olen kerännyt kaikki tärkeät paperit.

Luin tarkkaan rantakaava-alueemme ehdot ja löysin kohdan,

jossa sanotaan, että tontilla saakin olla neljä rakennusta eikä kolmea,

kuten aiemmin luulimme.

Mutta mitäpä se hyödyttää, kun rahaa ei ole rakentaa.

Kun lähes viisi vuotta sitten sijoitin kaikki rahani ja säästöni tähän

silloiseen vapaa-ajan asuntoon, niin luulin palaavani työelämään takaisin.

Töissä ollessa palkka oli kaksikertaa suurempi kuin nykyinen työeläkkeeni,

lisäksi yllättävät menot pystyi rahoittamaan "ylimääräisillä" tuloilla;

työmatkoista tulevilla päivärahoilla sekä lomarahalla.

Nyt sama pieni eläke on kuukaudesta toiseen ja mitään ylimääräistä

ei ole odotettavissa nyt eikä koskaan enää.

Jos siis sitä lottovoittoa ei tule.

Välillä kaikki tuntuu niin toivottomalta.

Ensi kuun alussa pitäisi löytää rahaa vuoden ensimmäiseen lääkeostoon 850 euroa, 

siis lähes kuukauden nettotuloni verran.

Ei puhettakaan, että voisin mennä silmälääkäriin.

No, kun ei näe kunnolla,  niin ei näe epäkohtiakaan kotona.

Olen kuitenkin ajankulukseni tutkinut pohjapiirustuksia.

Mittaillut seiniä. 

Tekisi mieli ideoida, mutta jostain syystä kulunut viikko

on ollut alavireinen. Ei vaan mikään innosta.

Pikkukissakin taisi kyllästyä talopapereiden tutkimiseeni,

kun tuli kansion päälle istumaan.

Ja sitten jäi siihen makaamaan.

Jos myisimme tämän ja ostaisimme vanhemman, syrjäisemmän

talon, jossa olisi paljon ulkorakennuksia,

helpottaisi varasto-ongelmamme ja Mies saisi kaipaamansa

autotallin "autohommiansa" varten.

Ehkä siellä olisi myös enemmän tilaa, jotta vieraat mahtuisivat paremmin.

Luulenpa nimittäin, että koska asumme täällä kaukana,

niin yleensä vieraat joutuvat yöpymään meillä

ja koska tilaa on vähän, niin omia rauhallisia yöpymispaikkoja ei pysty

järjestämään ja siksi luulen osan ystävistämme jopa välttelevän meillä käymistä.

Niin ja ennenkaikkea, vanhempi talo = halvempi talo,

erotuksella tulisi sitä käyttörahaa.

Tiedän kyllä, ei pitäisi valittaa.

Meillä on kuitenkin katto pään päällä,

raha on riittänyt ruokaan ja lääkkeisiinkin, vielä.

Omistusasunto antaa vapauden olla ja varmuutta saada olla.

Omistusasunnossa on myös aina jotain korjattavaa,

huollettavaa, vastuuta kunnossa pidosta.

Ja kun kaikki asiat kasaantuu mielen päälle,

niin tulee alakuloiseksi.

Vielä piti maalata

Aiemmista kalkkimaalilla maalaamisista oli vielä jäljellä pieni desin purkki puolillaan.

Laimensin maalia vähän vedellä ja otin käsittelyyn mäntyisen kukkapylvään.

Tuo kukkateline /-pylväs on ostettu vitosella kirppikseltä ja on ollut useamman kesän ja talven terassilla, joten siihen oli tullut tummentuneita kohtia ja lakkaus oli rapissut.

Vaikka meillä on leveät ikkunalaudat ja kukat mahtuvat olemaan niillä, niin tarvetta kukkatelineelle tuli kevään myötä.  Sälekaihtimet ovat ikkunan sisäpuolella eikä vällissä ja nyt aamuisin aurinko paistaa liian kirkkaasti ja sälekaihtimet on laskettava yöksi alas.

Toisaalta myös kissat viihtyvät ikkunalaudoilla istumassa, joten olenkin pelännyt milloin ruukut tippuvat.  Rönsylilja on kokenut kovia Pikkukissan tuhotessa sen kasvua.

Kyllä maali uudisti taas kerran aivan erinäköiseksi tämänkin kukkatelineen.

Yritin piilottaa rönsyliljan muiden kasvien väliin, jottei Pikkukissa sitä heti löytäisi.

Viherkasvit olivatkin pitkään evakossa Vaarin talolla Pikkukissan tulon jälkeen,

mutta nyt alkuvuodesta toin niitä kokeiluun.

Toivottavasti saavat olla rauhassa ja me nauttia hieman vihreästä sisätiloissakin.

Loppumaalilla kokeilin maalata tuollaisen "kumimaisen" pikkukorin.

Olen tykännyt tuosta kapeasta suorakulmion mallisesta "korista" vessan peilin vieressä.

Siinä on hyvä säilyttää kampoja ja pikku käsipeiliä.  Väri vaan on ollut poikkeuksellinen sinne.

Se onkin ollut aikoinaan Tytön opiskelukämppään ostettu.

Voi olla, ettei maali kestä tuossa pinnassa käyttöä, mutta kokeilenpa ja jos muuttuu ruman laikukkaaksi maalin irrotessa, niin keksin sitten jotain muuta tilalle.

Urakka suoritettu

Lähes kuukauden olen maalannut kotonamme monenlaisia juttuja kalkkimaalillla.

Haastetta ovat antaneet kaksi kissaa ja koira ja pienet tilat.

Suuremmilta vahingoilta on vältytty paitsi nyt viimeisiä isompia juttuja maalatessani.

Aiemmin pikkukissa on tepastellut maalatulla pinnalla, Kissa juossut maalatun pinnan alta, 

mutta nyt Kissa onnistui juoksemaan pöydän pinnalle juuri, kun maalasin sitä.

Yritin ottaa sitä kiinni ja se liukasteli siinä maalissa.

Sain Kissan kaapattua syliini ja vietyä ulos.

Maalasin pinnan uudelleen ja sain tassun jäljet sisätiloista pyyhittyä pois, mutta

nyt on terassimme lattiassa vaaleanharmaita pikku tassujen jälkiä,

koska ulkona oli sen verran pakkasta, jottei maalia saanut pestyä enää vedellä pois.

Myöhemmin Kissa istui pelokkaan näköisenä pöydän alla.

Taisi olla ihan ymmällään tapahtuneesta.

Pienet tilat aiheuttivat toisenkin vahingon.  

Puikkelehtiessani maalattujen pintojen välissä, olin saanut housunikin maaliin.

Minua huoletti kuitenkin enemmän se, että mistä nyt maali on hankautunut.

Valmista tuli kuitenkin.  Nämä on nyt maalattu ja lakattu kahteen kertaan.

Käytännössä sitten näkee miten kalkkimaali kestää kulutusta.

Tämä Warm Grey sävy on jännä, kun jossain valossa näyttää siniseen vivahtavalta,

toisessa harmaammalta.  Sekä pöytä, penkit että taustalla näkyvä taso ovat samaa sävyä.

Nyt sitten, kun sain "listani" mukaiset maalaukset tehtyä, niin aloitin sipistelyt.

Ensiksi maalasin lasiovellisen kaapin sisäosan ja poistin siis siitä ensiksi laittamani

paperit ovista.  Näin minusta kaappi on paremman näköinen.

Jouduin myös maalaamaan alakaapin sisusta lisää, koska mielestäni maalaamaton hylly kuulsi ovien välistä liikaa.  Koko alakaapin sisustaa en maalannut, koska maalia ei ollut tarpeeksi.

 Pienessä purkissa oli vielä riittävästi maalia kuitenkin pienen naulakon maalaamiseen.

 Mies jo epäilee, että meillä on kohta kaikki harmaata. 
Poikakin kysyi, että aionko maalata valkoisen autonikin harmaaksi.

No, loput maalit jääkööt sitten varalle, jos jotain joutuu paikkailemaan vielä.

Pienten maalitöiden kuivuessa ennätin jo lehteäkin lukemaan.
Kiivaamman maalaustahdin aikana vain maalasin enkä pitänyt lepotaukoja.
Oli kiire saada valmista aikaiseksi.

 Olen tykännyt tuosta sinisestä jalkarahista paljon. 
Se on juuri oikean korkuinen sekä sopivan kokoinen. 
Maalasin  rahista aiemmin jalat tummiksi, Black Velvet sävyllä.
Olen joskus virkannut siihen mustan päällisen puuvillalangasta, 

mutta nyt virkkasin siihen trikoo- ja ontelokuteista uuden päällisen.

Mitään väriä ei löytynyt tarpeeksi, joten yhdistelin sopivia kerän loppuja.

 En tarvinnut tähänkään ostaa uusia tarvikkeita.

 Tykkään tuosta, ei niin tasaisesta lopputuloksesta, se on jotenkin rouhea.

Sinistä ontelokudetta on vielä pari kerää jäljellä.

Jotain muuta kuin  pyöreitä mattoja tai koreja voisi virkatakin.

Nyt on sellainen jumi käsityörintamalla, etten oikein keksi mitä tekisi.

Sukkia tai yleensäkään villalankaa ei huvita neuloa enää näin keväällä.

 Bambuliinoja menee aina ja niitä olen jonkun tehnytkin,

mutta jotain uutta tekisi mieli tehdä.  Kun vain tietäisi, että mitä.

Maalinpesuliinat

Olin viime viikolla käymässä hammaslääkärissä, kun minulle soitettiin, että olisi paketti tulossa.

Sovittiin, että vievät paketin Miehen työpaikalle.  Mies oli ihmetellyt, että miten paljon oikein olen pensseleitä tilannut, kun oli nähnyt lähettäjän.

Itsekin tiesin ennestään Sokevan pensselit, mutta en tiennyt uusista BioComb-tuotteista.

Itselleni BioComb-tuotteista sopivat parhaiten Teholiinat.

Vaikka kuinka yritän maalata huolellisesti ja tarkasti, onnistun aina maalaamaan itseäni.

Kalkkimaali lähtee kyllä vesiliukoisena vedelläkin pesemällä, mutta jos maali ennättää kuivahtaa, 

niin saa hangata reilusti.  Teholiinoilla maali lähti helposti pois ja kädet eivät tuntuneet ollenkaan niin kuivilta pyyhkimisen jälkeen, sisältäähän Teholiinat  ihoa hoitavaa aloe veraa, A- ja E-vitamiinivoidetta ja vehnäuutetta. 

Mies kokeili Teholiinoja myös ja töissä tulleet rasvat ja öljyt lähtivät helposti käsistä.

BioComb tuotesarjaan on tullut myös tuotteita "meille maalareille".

Vaikka kalkkimaalia varten ei varsinaisesti tarvitse pintoja käsitellä,

on nekin hyvä pyyhkiä liasta ja rasvasta puhtaiksi.

Itse valitsin kertakäyttöiset maalinpesuliinat.

Liinat sinänsä olivat melko pieniä, mutta riittivät hyvin tällaisiin pienempiin töihin.

Isompiin töihin kannattaa valita Maalinpesutiiviste sekä  Froteiset BioComb Maalinpesuliinat.

Minua jännittää, miten kalkkimaali kestää pöydässä ja penkeissä,
 jotka joutuvat melkoiselle kulutukselle.
Yritän tehdä esivalmistelut huolella sekä maalata ja lakata pinnat kahteen kertaan,
 varmistaakseni parhaan lopputuloksen.
Siksipä pyyhin pöydän ja penkit ensin huolellisesti Maalinpesuliinoilla.
Mielestäni pinnasta tuli "ei niin liukas" verrattuna pelkästään vedellä ja pesuaineella pestessä.
Näin ollen maalinkin pitäisi tarttua paremmin.

Pikkukissa tepasteli vastamaalatulla pinnalla ja Mies kaappasi sen syliinsä
ja pyyhki tassut Teholiinalla. Minä pyyhin sitten lattialta pienet harmaat
tassunjäljet maalinpesuliinalla.  Seuraavan kerran, kun otin maalaustarvikkeet esille,
kiipesi Pikkukissa kaapin päälle turvaan.
Seuraavana päivänä oli jo vahinkonsa unohtanut ja oli yhtä utelias kuin ennenkin.

Kuvissa näkyvät tuotteet saatu kokeiltavaksi Sokeva Oy:ltä. Kiitos!
Sokeva Oy:n osakekannan omistaa Näkövammaisten keskusliitto ry.

Vieläkin maalataan

Pääsiäisen aikaan ei maalaaminen edistynyt.

Kiirastorstaina sain tämän kissojen ruokatason maalattua ja samalla vaihdoimme

avohyllyille vaaleat korit, jotka löytyivät ennestään.

 Ovellisiin kaappeihin kun kelpaavat muovikoritkin.

Tykkään kyllä tosi paljon enemmän tästä nyt.

Maalasin tasot kahteen kertaan ja lakkasin myös kahdesti.

Nyt kalkkimaali joutuu tosi koetukselle, kun kissat hyppäävät tason päälle useasti päivässä,

siihen tippuu ruokaa ja sitä pyyhitään usein.

Pöydästä ja penkeistä maalasin ja lakkasin Pitkäperjantaina alaosat.

Päälliset jätin tälle viikolle, jotta saavat sitten paremmin aikaa kuivahtaa maalauskerrosten sekä 

lakkauskerrosten välillä, kun ei ole ketään muita päivisin kotona.

Ja kuinkas ollakaan, Kissa juoksi pöydän pinnan päällä juuri kun olin tuon välipuun maalannut.

Selkään jäi maalia ja toinen korvan lehtikin värjäytyi.

Annoin maalin kuivahtaa hetkisen ja harjasin sen sitten pois.

Kissa nautti harjaamisesta ja kehräsi. 

Loppujen lopuksi aika vähillä vahingoilla ollaan maalausurakoinnista
tähn mennessä selvinneet.

Uskonpuutetta

Eilen oli todella upea aamu. Aurinko paistoi ja yöllä oli ollut pakkasta

 ja hanki kesti minunkin kävellä.  Kävimme aamulenkillä "harjulla", 

jossa käymme yleensä kesällä, koska metsätie sinne ei ole talvella aurattu.

Pikkukissakin seurasi mukana ja katosi sitten omille teilleen juuri, 

kun minun olisi pitänyt päästä lähtemään pikku Prinssin luo.

Tunnin verran jouduin odottelemaan, välillä käytiin Koiran kanssa etsimässäkin, 

mutta Pikkukissa tuli sitten, kun halusi.

En halunnut jättää sitä päiväksi ulos kuitenkaan.

Pikkukissa on kevään myötä innostunut taas metsästämään

ja kantaa saaliinsa ulko-oven eteen kynnysmatolle.

Vähältä piti etten astunut päälle.

Tyttö oli taas leiponut paljon ihania juttuja.

Suolaisena oli kinkku-paprikapiirakka ja makeana whoopies.

Ihania suklaisia tuorejuustotäytteellä.

Oli pikku Prinssin nimipäivät.

Pikku Prinssi on kyllä tosi suloinen.  Äitinsä on kuvannut häntä niin paljon,

että pikku Prinssi osaa poseerata ja katsoa suoraan kameraan kuvattaessa,

vaikka on vasta reilut 2 kk.

Mummokin saa aina suloisen hymyn.

 Maalausprojektikin jatkuu.

Nyt on kaappien vuoro.  Olin niin innoissani, etten muistanut ottaa "ennen" kuvaa ennenkuin aloitin jo maalaamisen.  Mielestäni tuosta tuli kivannäköinen.

Toinenkin mäntykaappi sai maalia pintaan.

Olisin niin halunnut ostaa isommat kaapit tuonne tuvan/keittiön puolelle, 

mutta budjetti ei antanut myöten.  Toisaalta, tämäkin on mäntyä, puuta siis,

eli kestävä ja jämäkkä ja maalattuna menettelee.

Onneksi tuli torstaina pidettyä vapaapäivä maalaamisesta.

Edellisenä iltana iski epätoivo, masennus, uskon puute.

Olen tehnyt ison työn maalauksen kanssa ja sitten luin joitakin nettikommentteja,

joissa kerrottiin, että kalkkimaali ei kestä kunnolla.

Harmittelin ihan hirveesti, että ensinnäkin iso työ ja toiseksi rahat

menevät hukkaan. 

 Olen myös varma, etten jaksa pitkään aikaan tehdä samanlaista urakkaa. 

Olen yrittänyt maalata pinnat kahteen kertaan ja lakata/vahata ne lisäksi.

Toivottavasti työni ei ole mennyt hukkaan.

Edelleenkin pidän kalkkimaalia helposti käytettävänä.

Lasiovia maalatessa ei tarvinnut hirveesti varoa,

Maali irtoaa veitsellä raaputtamalla helposti lasista.

Kuvassa vasemmanpuoleinen alaruutu on jo käsitelty.

Laitoin ovien taakse tuollaisen vaaleanharmaan paperin, jottei kaapin sisusta

tarvinnut maalata eikä tarvitse miettiä mitä siellä pitää, kun kaikki ei näy.

Vielä olisi se pirtin pöytä ja penkit maalattava.

Onneksi ulkoilu ja pikku Prinssin tapaaminen piristivät.