Juhannus takana

Kuten ennen vanhaan, halusin juhannuskoivuja rapun pieleen.

Ihana vanha säilykepurkki ei kestänyt pystyssä,

niinpä Mies kaivoi sen osittain maahan.

Kyllähän se sitten kesti pystyssä,

 mutta idea siitä kauniista lasipurkista rappusten vieressä,

ei ihan toteutunut. 

Juhannusta vietettiin meilläpäin viileässä ja sateisessa säässä.

Vasta sunnuntaina aurinko alkoi lämmittää.

Ei päättynyt sateenkaaren pää tontillemme,

mutta kauniilta se näytti.

Pikku Prinssi vanhempineen saapui Juhannuspäivän iltana.

Pikku Prinssi oli touhukas kuten aina,

ei  haitannut ylämäki menoa.

Mummon menoa juhannuspyhinä haittasi murtunut pikkuvarvas.

Juhannusaattoiltana iskin pikkuvarpaani todella voimalla 

tuolin jalkaan.  Pikkuvarvas varmaankin murtui,

koska kipu oli niin kova ja varvas ja jalkaterän syrjä turposi 

ja tummui.  Kävely on ollut sisällä paljain jaloin helpompaa,

mutta kengät jalassa ulkona todella kivuliasta.

Netistä löytyi tietoa, ettei varpaiden (paitsi isovarpaan)

murtumia hoideta vaan ne parantuvat itsestään ajan kanssa.

Ja alkoholilla oli osuutta asiaan, olinhan juonut koko illan aikana

vajaan lasillisen 5 % Lidl'n kuohuviiniä.

Mies tästä jaksoi muistuttaa, ettei olisi kannattanut sitäkään ottaa.

Heh heh!

Pikku Prinssillä ihmettelyä riitti.

Ja Koira tietenkin vieressä vahtimassa valppaana puuttumaan asioihin.

Tyttö ihmetteli, että onko raparperipiirakka jotenkin juhannusleivonnainen,

kun sitä on nyt tarjolla kuten anoppilassakin.

Raparperisato nyt vaan sattuu meilläpäin juhannuksen aikoihin parhaimmilleen.

Lehtikuohua nautittiin juhannuksen ja Vävyn toisen nimen nimipäivän kunniaksi.

Vävy ei nimittäin ollenkaan ymmärrä perheemme tapaa juhlistaa myöskin nimipäiviä,

niinpä päätimme Tytön kanssa onnitella häntä myöskin toisen nimen johdosta.

Tässä vaiheessa on aina haikea olo.

Lapset varmaan ihmettelevät, että haluanko heidät nopeasti pois,

kun alan jo järjestellä tavaroita heidän pakkaillessaan.

Se on minun keinoni torjua haikeaa lähdön hetkeä ja ikävän tuloa,

puuhastelen, jotten vallan alkaisi itkemään.

Mitä kaikkea viikkoon mahtuikaan

Mummon viikko on ollut kiireinen, mutta juhannusaatto rauhallinen,

niin, että ennättää bloggaamaankin.

Viikko sitten saapui pikku Prinsessa ja Poika viikoksi mummolaan,

lomailemaan ja etätöihin.

Harmi vaan,  kun sattui juuri epävakaiset ja etenkin hyvin itikkaiset säät.

Itikoita tunki jopa sisälle ja kaikki mahdolliset karkottimet piti ottaa käyttöön.

Itikoista huolimatta uskaltauduimme luontoon.

Kävimme Närelenkillä, reilut 2 km.

Koskialueella söimme eväitä.

Toisena päivänä kävimme Reposuolla, jossa Prinsessa huomasi käärmeen

aivan pitkospuiden vieressä.

Onneksi ennätimme perääntyä ennenkuin mitään sattui,

Koirakin kun oli silloin mukana.

 

Yleensä Koira haluaa kulkea ryhmän kärjessä,

mutta pitkospuilla antoi suosiolla tilaa ja siirtyi Prinsessan taakse.

Pelotti varmaankin kulkea kapeaa puuta pitkin.

Suo oli täynnä suovillan kukkia, ihanan valkoisia, jotka keinuivat tuulessa.

Jouduimme käymään myös terveyskeskuksessa tutkituttamassa Prinsessan korvia.

Onneksi ei mitään löytynyt, pientä punoitusta vain.

Samalla reissulla kävimme myös Pappilanluhdan pitkospuilla ja lintutornissa,

vaikka vettä satoi.

Itsekin jouduin käymään viikolla gynekologilla polyypin poistossa,

huomattiin kohdunkaulasyövän seulontatutkimuksessa.

Toinenkin siellä kohdussa olisi, mutta sen poisto vaatisi nukutuksen,

joten sitä nyt sitten vain seurataan ensi kevääseen saakka.

Ruokahuollosta vastasi pääasiassa Poika, joka loihti hyviä, 

meille erikoisia, pääasiassa kasvisruokia.

Mieskin löysi uusia suosikkeja.

No, mahtuihan retkiohjelmaan yhdet munkkikahvitkin läheisessä kesäkahviossa.

Viikkoon mahtui myös Mummon ja Vaarin sekä ystäväpariskunnan Osuuskaupparokki -reissu.

Poika ja Prinsessa olivat Koiran ja kissojen vahteina. 

Samalla juhlimme ystävien kanssa Miehen syntymäpäivää.

Hyviä esiintyjiä, hyvä sää, mutta kallista ja jaloille käypää.

Jälleen kerran totesimme, ettei tällä iällä enää tällaiset festarit sovi,

mielummin konsertit pehmeillä penkeillä.

Rokista palatessamme Pielinen näytti kesäisen kauneutensa.

Oli pakko pysähtyä ottamaan kuva.

Ei se rokkireissu turha ollut.

Sain kassillisen raparperin varsia ystäviltä.

Tytön perhekin kävi moikkaamassa pikaisesti Poikaa ja Prinsessaa.

Serkukset pääsivät yhdessä käymään Koiran kanssa lenkillä.

Viime sunnuntai olikin lämmin päivä,

jopa minä innostuin heittämään talviturkin vihdoinkin.

Meidän rantavesi, kun on virtaavaa, niin pinnassa oli 16 astetta,

mutta syvemmällä paljon kylmempää.

Keskiviikkona Poika ja Prinsessa lähtivät kohti omaa kotia ja

mummo lähti pikku Prinssin luo, jotta Tyttö pääsi käymään asioilla.

Heidän lähikaupasta löytyi ainakin minulle uutta vadelma-lakritsijäätelöä.

Oli hyvää, muttei voita salmiakki- ja suklaajäätelöitä.

Kuopuskin ilmestyi yllättäen aaton aattona käymään saunomassa.

Hänellä onkin muuten koko juhannus töitä.

Täällä me Miehen ja eläinten kanssa vietetään juhannusaattoa,

Mies polttopuita halkoen, minä sisällä puuhaillen.

No, melko touhukkaan ja tapahtumarikkaan viikon jälkeen, onkin mukava välillä rauhoittua.

Juhannusruusujen tuoksuista Juhannusta kaikille!

P.s. ne Adlibrikseltä tilaamani langat, joiden toimitus otti niin päähän

saapuivat pari päivää postauksen jälkeen.

Rajoittunut soittolista

Ajeltiin viikonloppuna ensin yo-juhliin ja sieltä pikku Prinsessan,

(vai pitäisikö jo kutsua pelkäksi Prinsessaksi),

4-vuotisjuhliin Espooseen.

Molemmat juhlat olivat ihanat.

Tuore ylioppilaspoika oli komea tummassa puvussaan ja

Prinsessa kaunis ruusumekossaan.

Vietimme autossa mennen tullen noin 7 tuntia.

Matkan aikana kuuntelimme Suomi Poppia ja ihmettelimme,

miten rajoittunut soittolista siellä onkaan.

Kuulimme Vesalan Lähtö-kappaleen kuusi kertaa,

JVG:n Popkorni viisi kertaa, lisäksi vähintään kolme kertaa

sama kappale Sannilta, Jenni Vartiaiselta, Anssi Kelalta ja Anssi Ketoselta.

Luulisi, että jos halutaan soittaa vain tiettyjen artistien kappaleita,

niin kyllähän esim Vesalalta löytyy muitakin kivoja kappaleita.

Monien, mielestäni hyvienkään, artistien kappaleita ei taas kuultu ollenkaan.

Rahako sanelee, mitä soitetaan?

Ja taas on piha tämän näköinen.

Täällä on taas ollut todella kova tuuli, puuskittainen.

Irto-oksia, käpyjä ja roskaa lentelee pitkin pihaa.

Eilen oli kukkaruukku koristeruukkuineenkin lentänyt terassilta pihalle.

Kukka ja koristeruukku löytyivät, 

mutta muoviruukku on edelleen kadoksissa.

Tänään ulkona  ja sisälläkin on niin kylmä,

että piti laittaa takkaan tuli.  Kesäkuussa!

Taidettiin palata taas normaaliin kesäsäähän,

kylmään ja sateiseen.

Mitenhän käy mustikan kukkien,

niin runsaasti kukkivat nyt.

Toivottavasti eivät palennu.

Puolukkakin jo täydessä kukassa.

Taas on juhlien aika

On taas se heti vuodesta, kun posti tuo kutsuja valmistujaisiin.

Meillekin saapui yo-juhlakutsu.

Kiitos, aina on mieltä lämmittävää, kun saa huomata, että

meidätkin halutaan mukaan.

Mutta sitten se toinen puoli.

Juhlijaa on aina muistettava lahjalla.

Päänvaivaa se harvoin tuottaa, koska nuoret ainakin toivovat

mielellään rahalahjaa.

Mutta jos kevääseen sattuukin useampi valmistujaisjuhla,

niin kyllä se taloutta jo vavisuttaa.

Toinen, suurempi päänvaiva on; mitä päälle?

Voiko saman juhla-asun laittaa saman perheen kolmannen ylioppilaan

juhliin? 

Voiko arkisemman tunikan laittaa, kun sille on käyttöä muulloinkin?

Uusiin vaatteisiin ei nyt olisi varaa.

Juhlissa olisi kuitenkin hyvä olla sellainen asu, jossa viihtyy,

eikä tunne itseään ali- tai ylipukeutuneeksi.

Jos vaate kiristää tai tuntee olevansa liian arkinen,

menee koko tilaisuus pilalle.

Kyllä miehillä on helppoa, sama tumma puku kelpaa juhliin kuin juhliin

vuodesta toiseen.

Muistakaa käydä osallistumassa arvontaan.