Tämä päivä alkoi hieman harmistuneena, vaikka syy harmitukseen oli ihan itsessäni.
Sain nimittäin aamulla sähköpostiini kuvia luokkakokouksesta, joka oli viime lauantaina ja johon en siis osallistunut. Kuvia katsoessani harmitti kovasti se, etten ollut mukana. Niin moni lukioaikaisista koulukavereista ja pari opettajaakin oli kuvissa, kuka paremmin, kuka vähän huonommin tunnistettavissa. Ensi keväänä tulee 40 vuotta siitä, kun pääsimme ylioppilaiksi, me lukiomme ensimmäiset ylioppilaat. Luokkakokousta suunnitellaan kuulemma myös ensi kesäksi. Toivottavasti toteutuu.
Onneksi päivä muuttui siitä paremmaksi. Sain tehtyä asioita, joita olen jo pitkään suunnitellut, mutten vaan ole saanut aikaiseksi.
Ensinnäkin, sain käytyä kirppiksellä varaamassa myyntipaikan. Mikä hyvä tuuri, aamulla oli joku juuri perunut kahden viikon paikan ja minun onnistui saamaan pöytä jo heti ensi lauantaista alkaen. Se pöytä on vielä yksi parhaimmista siellä pikkukippiksellä eli siinä on oma rekki koko päydän leveydeltä ja alahyllykin helposti katsottavissa. Kerrankin hyvää tuuria.
Toinen asia oli, että sain soitettua pikkuveljelleni ja varmistettua heidän vierailunsa. Pikkuveljelläni vaimoineen on maatila ja lomittajan saaminen ei aina ole helppoa, nyt se on kuitenkin varattuna ensi viikolle ja voimme odottaa ensi viikon loppupuolelle vieraita. Kiva.
Kolmas "sainpa aikaiseksi" asia oli mustikat. Miniä ja Poika poimivat mustikoita jo lomallaan, mutta minä leikin silloin pikku Prinsessan kanssa. Nyt kun Mies sahasi saunapuita ja lämmitti saunaa, sain minäkin poimittua ensimmäiset mustikat pakastimeen. Onneksi niitä vielä riittää aivan tuossa tontillamme.
Sitten sain vielä tekstiviestin ja kutsun haastatteluun, joka onnistuessaan toisi minulle tekemistä ensi talveksi. Jännittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti