keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Tänään



Tänään olikin sitten synkkä ja pimeä päivä.  Eilinen auringonpaiste oli muisto vain.
Kävin tänään ottamassa influenssarokotteen.  Saan sen riskiryhmään kuuluvana.  Jonoa siellä oli edelleenkin, vaikka varsinaiset rokotuspäivät olivat jo muutama viikko sitten.  Rokotuskohta ei ole kipeytynyt eikä  muitakaan oireita tullut.  Toivottavasti myös rokote on tehokas.
Samalla kaupunkikäynnillä kävin myös optikolla.  Toisen silmäni näkö on paljon heikompi kuin toisen, eikä sitä saanut optikon keinoilla paremmaksi.  Onneksi toiseen silmään vahvuuden lisäys toi parannusta ja yhteisnäkö silmillä on vielä hyvä linsseillä korjattuna.  Olen lähes sokea ilman silmälasejani, aamulla ensimmäiseksi laitan ne silmille ja illalla viimeiseksi otan pois.  En pysty edes kotona liikkumaan ilman laseja.  Koska ne ovat minulle niin tärkeät, yritän kalleudesta huolimatta uusia ne tarvittaessa.  Lähinäkökin on iän myötä huonontunut, joskin ilman laseja näen tosi lähelle hyvin.  Tarvittaessa olen siis ottanut aina lasit pois ja tihrustanut ilman laseja pienet tekstit.  Nyt tätä lähinäköäkin korjattiin.  Optikko suositteli hankkimaan erikseen lukulasit, mutten raaskinut.  Jos lasit edullisilla kehyksillä maksavat noin 1500 euroa, ei siihen enää halua toisia laseja ostaa.  Onneksi nykyään voi silmälasiliikkeissäkin maksaa osamaksulla.  Eihän sitä eläkeläisellä muuten olisi varaa.  Aina näköjään löytyy jotain maksettavaa, vaikka kuinka olisi säästeliäs.  Nyt on ollut noita rakennuslupa- ja poikkeuslupamaksuja, kohta on joulu, sitten keväällä on taas käytävä hammaslääkärillä ja lääkekulutkin tulee kolmen kuukauden välein.  Sellaista se on, ei helpota eläkkeelläkään.
Olenkin harmitellut sitä, että kun jouduin yllättäen eläkkeelle, niin en ollut mitenkään varautunut siihen taloudellisestikaan.  Minunhan piti olla vielä yli kymmenen vuotta työelämässä ja lapsetkin olivat juuri muuttaneet nuorinta lukuunottamatta omilleen eli olisin vihdoinkin voinut saada jotain itselleni.  Nyt sitten kävi niin, että jouduinkin eläkkeelle ja nuorin lapsikin vasta täysi-ikäisyyden kynnyksellä.  Ei jäänyt itselle sitä vaihetta, jolloin koko palkan olisi voinut tuhlata itseensä.
Elämä on.  Epäreilua.  Yllättävää.  Jatkuvaa taistelua. 








2 kommenttia:

  1. Silmälasit on kyllä kalliita ja totta puhut,aina on jokin ihme menoerä eikä rahaa jää "ylimääräistä".Itse olen työttömänä enkä taida saada työkkärin tukea edes opiskeluun:S.EI auta, kun jatkaa eteenpäin ja keksiä uusia kujeita mielen virkistykseksi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on hyvä asenne! Se jo vie pitkälle.

      Poista