Vuodelle 2016

Taas on vuosi vaihtumassa,

toiveikkain mielin tulevaan.

Kaikkea hyvää teille,

monia mieleenpainuvia juttuja,

uusia kokemuksia ja elämyksiä,

onnen hetkiä ja vaikeuksista selviämisiä,

elämää täysillä!

Vuoden vaihtuminen

Blogin ilme vaihtuu ja teen tänään kokeiluja.
Pyydän kärsivällisyyttä, kun tämä opettelu on vielä vaiheessa.

Paljastuksia

Joulukuun alussa minulla oli vaihe, jolloin en oikein ollut innostunut tästä bloggaamisesta.
Puhuinkin jo Tytölle, että taidan lopettaa koko blogin.  Tyttö kannusti jatkamaan.  Suunnittelin pitäväni tätä ainakin 4.1.16 saakka jolloin blogini täyttää vuoden.  Halusin saada tähän jotain uutta, josta kiinnostuisin itse ja ehkä sitä myötä muutkin.  Tärkeintä kuitenkin on, että kirjoituksista tulee tunne, että on täysillä siinä itse mukana ja että se on hauskaa ja oppii uutta.  Jokaisen postauksen tulisi olla sellainen, että sitä ei tarvitse väkisin vääntää tai keksiä väkisin aihetta.
Sitten joulun aikaan se vaan tuli, tavoitteet ensi vuodelle, siinä uudet innostavat jutut itselleni.
Ja toisaalta ne julkisesti asettamani tavoitteet myös velvoittavat minua pitämään niistä kiinni.  Toivon ainakin niin.  Itse olen ainakin innostunut tästä ideasta.
Marraskuun lopulla toteutin toisen ideani, vähän kuin huomaamatta, silti toivoen, että moni löytäisi sen ja jotkut ovat löytäneetkin jo.  Työkyvyttömyyteni ei suinkaan johdu siitä, että sairastan huonossa hoitotasapainossa olevaa diabetestä, suussa olevaa punajäkälää, verenpainetautia sekä olen huonokuuloinen.  Kaikki nämä huonokuuloisuutta lukuunottamatta pahenevat kyllä stressin aikana.  Työkyvyttömyyteni johtuu siitä, että muistini on huonontunut, en pysty keskittymään, väsyn helposti, jolloin tulen joko kiukkuiseksi tai vaivun synkkiin ajatuksiin.  Sairastan siis vaikeaa masennusta, joka uusiutui pari vuotta sitten. Sairaalajaksoja minulla ei ole.  Nyt olen päässyt jo kuntoutujan tasolle, mutta silti muistini on huono, keskittymiskyky samoin ja väsyn todella helposti, myös miellyttävistä asioista.  Olen tehnyt hajanaisia muistiinpanoja masennusjaksojeni aikana ja halusin koota ne yhteen paikkaan ja tein sen blogin muodossa, toivoen, että joku, jonka läheinen sairastaa, voisi muistiinpanojani lukemalla, ymmärtää paremmin tätä sairautta.  Harva, joka ei itse ole kokenut tätä, pystyy ymmärtämään, miksi masentunut ei vaan ota itseään niskasta kiinni ja toimi.
En halua, että minua määritellään sairauksieni kautta, vaan omana itsenäni.  Olen tietenkin muuttunut sairauden aikana, minusta on tullut arempi, en pysty päättämään asioista helposti, enkä ole niin aktiivinen kuin ennen.  Silti ulkonaisesti ei minusta voi päätellä, että olen työkyvytön, kuten ei monesta muustakaan sairaudesta näy päällepäin mitään.  Hyvin helposti esim. uutisoinnissa käytetään mielenterveysongelmia tai mielenterveyspotilas nimityksiä. Itse vierastan näitä nimityksiä, koska on olemassa niin monenlaisia mielen sairauksia, että ei pitäisi yleistää, on esim skitsofreniaa sairastavia, kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavia ja monia muita mm lievästi, keskivaikeasti tai vaikeasti masentuneita.  Enkä koe, että minulla on mielenterveysongelmia, vaan että olen mielentäni masentunut.  Tämä on joidenkin mielestä varmasti saivartelua, mutta minusta siinä on tietty ero.
Miksi sitten olen masentunut jopa todistetusti kaksi kertaa elämäni aikana?  Siihen on monia syitä, jotka kasaantuessaan ovat saaneet tämän aikaiseksi.  Suurimpana syynä burn out tunnollisesta työhön uppoutumisesta. Joillakin meistä on herkkyys (tutkimuksien mukaan jopa geeneissä) masentua, jotkut selviävät siitä omin konstein, toiset tarvitsevat siihen enemmän apua.
Myöskään ei ole tarkkaan selvitetty onko masennus syy vai seuraus diabeetikoilla.
Joka tapauksessa tässä on kuljettu pitkä ja kuopikas tie selvityäkseni ja toivon, että jatkossakin olen vain mummo, joka rakastaan pientä Prinsessaa ja koko perhettään sekä eläimiään ja viettää normaalia arkea itärajan tuntumassa.

Suosikkini Mikael Gabrielin omasta elämästään kirjottaman laulun "Viimeisen kerran" sanoin;

"En mä sit lähtenykkää, vaik mun pää sanoo ihan muuta ja käskee hyppään Mut se ei oo mä, vaan mun pimee puoli ja tää kuori on särkyvää, ku heikko jää Mä tipun sinne tunnen kipuu mun rinnas,..."

Pieniä muistiinpanoja masennuksestani  https://masennukseni.blogspot.fi

Kiitos Lempipäiväni tänään blogin Maijulle rohkaisevista sanoista.

Harmaata

Postinhakulenkillä Koira juoksi metsään tutkimaan joitakin jälkiä.  Huomasin jälleen kerran, miten hyvin se maastoutuu harmaaseen talviluontoon.  Koira siis kuvassa keskellä tuijottaen minua.
Ulkona on jälleen reilu pakkaskeli, josta "keuhkoni" eivät juuri pitäneet, vaan sain yskiä melkoisesti sisälle tultuani.
Pikkukissa haluaa pakkasesta huolimatta ulkoilla useampaan kertaan päivässä ja on siellä melko kauan kerrallaan, vaikka yritän jo välillä huudella sisälle.  Kissa taas vanhempana ja viisaampana ei edes pyri kovalla pakkasella ulos.  Äsken yritin houkutella sitä ulkona käymään, mutta Kissa haisteli vain ilmaa ovenraosta ja perääntyi takaisin.
Minäkin nautin nyt vain uunin lämmöstä ja mahdollisuudesta olla sisällä lämpimässä.

Jämistä

Olen neulonut nyt kahdet sukat jämälankakeristä.  Ensimmäisiin käytin pienetkin langanloput ja punasävyisiin sitten vähän isommat jämälankakerät.  Salaattiin taas on koottu joulun salaattitarpeiden jämät; aurinkokuivattua tomaattia, viinirypäleitä, leipäjuustoa, tomaattia, kurkkua ja löytyy sieltä pohjalta vähän ihan oikeaa lehtisalaattiakin.  Erikoinen sekoitus, mutta hyvältä maistui.

Muistan joskus saaneeni uudenvuoden tervehdykseksi viestin, jossa kehotettiin hoitamaan loppuun kaikki keskeneräiset asiat ennen vuoden vaihdetta. Viestin lähettäjä kertoi noudattaneensa ohjetta ja syöneen kolme suklaarasiaa tyhjäksi,juoneen  pari punaviinipulloa ja vajaan valkoviinin ja vielä olisi siiderit jäljellä.  Niinpä.  Minä tyydyn minimoimaan jämälankapussini ja tyhjentämään jääkaappia.

Täällä itärajan tuntumassa on ollut pakkaspäivä ja sitkeästä yskästä ja kurkkukivusta kärsivänä olen pysytellyt sisällä Koiran ulkoilutusta lukuunottamatta.  On siis ollut aikaa neuloa ja lämmittää uunia.

Vuosi 2015 paketissa

Tammikuu 
 Aloitin blogin 4.1.  Olen ylpeä siitä, että itse selvitin tekniset asiat ja rohkeus riitti aloittamiseen.
Tammikuussa sähköt reistaili meillä ja vesikin loppui kaivosta. Olin vielä innoissani käymästäni himmelikurssista.
9.1. oli 150 kävijää ja olin riemuissani.
16.1. tuli 1000 käyntiä mittariin.



Helmikuu

1.2. alkoi työkyvyttömyyseläkkeeni.  Olin toisaalta helpottunut, toisaalta katkera.
Pidimme Tytön kanssa kirppistä ja teimme pilkkiretken.
Vili 1998-2015, muistamme sinua aina.

Maaliskuu
Maaliskuussa oli ihanat hankiaiskelit ja saimme pienen Koiraneidin koeajalle luoksemme.
Valitettavasti Kissa ja Koiraneiti eivät tulleet toimeen keskenään ja jouduimme luopumaan Koiraneidistä.  Itkuhan siitä tuli.
Jouduin viettämään myös muutaman
päivän sairaalassa. Tein aarrekartan.

Huhtikuu

Kevät alkoi näyttää jo merkkejään täällä itärajankin tuntumassa.  Vappuna oli vielä lunta maassa.
Koiraherra oli vieraanamme.  Virkkasin koreja ja laukkuja ontelokuteesta.  Verensokerini aamupaastoarvo oli 17 ja taistelin saadakseni uuden lääkkeen.

Toukokuu

Vein Koiraherran Etelä-Suomeen.  Mies teki reissuni aikana viljelylavat.

 

Kesäkuu

Vietimme juhannusta koko perheen 

voimin. 

Maakunnassa oli suuri Wihuri sotaharjoitus. Aloitimme valmistelut vapaa-ajan asunnon muttamiseksi vakituiseksi asunnoksi. Sain uuden pistettävän lääkkeen diabetekseni hoitoon.

Heinäkuu

Tein ihanaa Postisen raparperipiirakkaa ja kävimme Ruohonjuuren Ystävämyynnissä ostoksilla.   Kävimme myös Vaskiviikon konserteissa.

15000 kävijää 14.7.

Elokuu
Vuoden tapahtumarikkain kuukausi.
Kävimme kuukauden alussa Tallinnassa ja minä ostin ensimmäiset vironvillani.  Menimme naimisiin Mieheni kanssa vain todistajien läsnäollessa maistraatissa.  Pojan ja Miniän häät olivat ihanat, etenkin mieleen jäi pikku Prinsessan hämmästys, kun hän tajusi kirkon rappusilla seisovan omat vanhempansa sekä Prinsessan
iloinen ja rento tanssi häävalssin jälkeen.
Pikkukissa tuli elokuun loppupuolella kotiimme.  Sain myös elokuussa ensimmäisen blogihaasteeni.  Kävimme myös Tytön appivanhempien kanssa paikallisessa rock-tapahtumassa.

Syyskuu
Kävimme Minän kanssa Wanhan Sataman käsityömessuilla ja ostin tietenkin lankoja.
Teimme syysretken laavulle, jonka ympärillä oli myrskyn kaatamia puita.

Lokakuu
Lokakuu oli täynnä tapahtumia.  Osallistuin kuntoutuskurssille sekä kävimme kalamarkkinoilla.
Kävin myös muutamilla messuilla
Helsingissä, jonne matkustin useamman kerran pikku Prinsessan seuraksi.  Pikku Prinsessa oli myös Lastenlinnassa ja Lastenklinikalla tutkimuksissa.  Joensuun Taikasormet käsityömessut oli posiviivinen yllätys.

Marraskuu
Lunta tuli ja lunta meni.  Marraskuussa valmistelin joululahjoja ja vietin päivän sairaalassa Tytön seurana.  Yritin lahjoittaa tavaroitani neuvolan ilmoitustaulun kautta, mutta petyin pahasti.  Mietin myös onko oikein ruokkia lintuja.

Joulukuu
Joulukuu oli jouluun valmistautumista.  Saimme vihdoinkin muutettua virallisesti mökillemme-
  Tein paperilangasta valaisimia.  Kävin Chisun konsertissa.  Lahjoitin kaikki varastossani olevat sukat, lapaset, pipot ja kaulaliinat seurakunnan diakoniatyöhön.
Joulun ajan ja välipäivät olen ottanut vähän rennommin kuten Tytön kissakin.

Lankalaihis joulukuu 2015

Tässä kuussa kulutin ohuita lankoja, joten metrimäärät olivat huikasevat, joskin grammamäärät vähäisemmät.  Ostoja en tehnyt yhtään ja muutamilla sukilla, pitkällä kaulaliinalla ja isolla pyöreällä villamatolla kulutus oli 1400 g eli 2750 metriä.
Lisäksi on valmistunut yhdet pörröiset jämälankasukat ja toisetkin raidalliset viimeistelyä vaille valmiit.

Koko vuoden huima tulos oli 14393 grammaa eli 34888 metriä.  Ihan mieletön lankamäärä.
Ostoja oli 7697 grammaa eli 18444 metriä.

Nettokulutus eli varaston pieneneminen on siis 6696 grammaa eli 16444 metriä.

Nyt, kun tulevana vuonna yritän pidättäytyä lankojen ostamiselta, niin varaston pitäisi pienetä entisestään.
Mutta kuvitelkaa miten paljon sitä kuluttaa lankaa vuoden aikana.
Jos joku löytää virheen laskuissani, niin ilmoittaisiko minulle, kiitos.
Itse laskin useampaan kertaan ja ristiin, kun en meinannut uskoa tulosta. 

Lankalaihis 2016

Lankalaihis onnistui tänä vuonna osaltani hyvin.
Sain melkoisesti kulutettua lankavarastojani, mutta ostin myös valtavasti lisää lankoja.
Lankalaihiksen edistymisen seuraaminen oli mielenkiintoista ja haluan jatkaa sitä edelleenkin, joskin oletan ensi vuonna keskittyväni enemmän ompelemaan ja kangasvarastoja kuluttamaan, mutta nelomista ja virkkaustakaan en tule unohtamaan.  Puuvilla- ja bambulankoja minulta löytyy kassillinen ja vähän enemmänkin varastosta.  Niitä olen ostanut mielessäni jokin juttu, joka sitten on unohtunut tehdä.  Enkä enää muista mitä mihinkin tarkoitukseen olen hankkinut mm. se oliviinvihreä iso puuvillalankarulla.  Sain jouluna Miniältä lahjaksi Amigurumiherkut 25 virkattua ohjetta -kirjan.  Vaikka yksittäisiin ohjeisiin menee vähän lankaa, niin eiköhän niihin jonkin verran saa puuvillalankoja kulutettua.  Pikku Prinsessakin ilahtuu varmasti sitten valmiista tuotteista.  Tein ensi vuodelle Lankalaihiksen seuraamista varten oman sivun ja tämäkin löytyy oikean puoleisesta sivupalkista klikkaamalla.  Alla tavoitteeni ensi vuoden Lankalaihiksen suhteen.  Todellakin, itsekuria tarvitaan.


Edelleenkin lankoja riittää varastossani.  Sukkalangat olen lähestulkoon kuluttanut, mutta etenkin puuvillalankoja ja bambulankoja riittää.  Onneksi sain virkatut Amigurumiherkut-kirjan.
Raportoin tänne kuukauden kulutukseni.  Tavoitteena siis edelleenkin pienentää lankavarastoja ja etenkin jättää ne varastoon ostot pois ja ostaa vain siinä tapauksessa, että teen jollekin toiselle jotain pyynnöstä ja tarvitsen siihen lankaa.  Tämä vaatii itsekuria.

Tavoite 2 ensi vuodelle

Olen aina silloin tällöin valitellut, ettei eläke riitä mihinkään.
Kun jää eläkkeelle yllättäen, niin, että on juuri saanut kaksi lasta lähes omilleen ja yksi alaikäinen vielä opiskelee, on asuntolainaa yli kymmenen vuoden takaisen avioeron seurauksena ja kesämökki juuri hankittuna, niin ei sitä vararahastoa ole saanut kerätyksi mitenkään.
Minäkin haaveilin, että sitten kun nuorimmainenkin on päässyt omilleen ja myyn asunnon ja ostan pienemmän, niin minulle jää mukavasti palkasta omaankin käyttöön.  Tässä vaiheessa asuimme nykyisen Mieheni kanssa eri kaupungeissa työpaikkojemme vuoksi.
Haaveilin käyväni teatterissa ja konserteissa, kaupunkilomilla ja shoppailemassa, ulkona syömässä, kahviloissa istumassa ystävien kanssa.
Muutama vuosi ennen kuin tämä olisi ollut mahdolllista, jäin työkyvyttömyyseläkkeelle.  Haaveet muuttuivat.
Jotain jäi kokematta ja toteutumatta, mutta jotain hyvääkin siitä seurasi.  Useiden vuosien matkustamisen jälkeen, työpaikkani menetettyäni, pääsimme Miehen kanssa muuttamaan samaan asuntoon.  Asuntolainaa on edelleen, mutta kohtuullisesti, eläkkeeseen sopeutetusti, mutta muuten tuntuu, että siihen itsensä hemmotteluun ei ole varaa eikä siihen, että voisin auttaa myös taloudellisesti lapsiani.  Toisaalta, minulla on nyt aikaa heille annettavaksi, jota työelämässä ollessani ei olisi.  Nyt voin matkustaa pikku Prinsessan luo tarvittaessa ja mennä Tytön seuraksi sairaalaan.
Aikaa voin heille antaa oman jaksamiseni rajoissa, vaikken taloudellisesti en voi heitä tukea.
Olen mielestäni ollut aina tietoinen menoistani ja karsinut turhat menot, mutta sorrun pieniin ostoksiin, nettitilauksiin, tarjouksiin.  Ostan varastoon, kun saa edullisesti.  Haluan nyt karsia nämä turhat pienet ostokset pois ensi vuoden aikana.  Yritän myös säästää pienen summan joka kuukausi, vähintään sen 50 euroa.  Ehkäpä sitten en niin stressaa siitä, jos jotain joutuu hankkimaan tai korjaamaan.  Tavoitteeni edistyminen  löytyy oikealta sivupalkista klikkaamalla tavoite 2.


Vuoden 2016 aikana vähennän ompelu- ja askarteluvarastoani ja lopetan kankaiden, tarvikkeiden ja etenkin lankojen ostamisen varastoon.  Tavoitteenani on säästää joka kuukausi vähintään 50 euroa vararahastoon.  Eläkkeeni  ei ole korkea ja minulla on asuntolainaa. Rahapula tuntuu etenkin, kun pitäisi hankkia jotain isompaa.  Mielestäni olen karsinut turhat menot, mutta sorrun pieniin ostoksiin.  Alennuslankakorista lähtee mukaani kerä tai kaksi, tarjouspuikkoja ostan varastoon (bambupuikot katkeavat herkästi), ihana kangaspala, siitä voisi tehdä jotain, kivaa paperia, tusseja, naruja ja nyörejä.  Näitä riittää.  Ei niihin varmaan joka kuukausi tuota 50 euroa mene, mutta kaikkeen pieneen yhteensä varmaankin menee.  Niinpä ensimmäin puolivuotistavoitteeni on, että minulla on säästynyt 300 euroa.  Ei iso summa, mutta ehkä tämä saa jättämään turhat hankinnat tekemättä.  Toivon niin.

Tavoite 1 ensi vuodelle

Terveydenhoitajasiskoni muistuttaa minua aina nähdessämme, että vain minä voin tehdä jotain saadakseni verensokerin alenemaan ja että minun pitäisi nyt ajatella itseni lisäksi myös pikku Prinsessaa, jolla on enää vain yksi mummo.
Sainkin sisäreltani lahjaksi Väriä ja voimaa, parhaat ruokavalinnat diabeteksen hoidossa ja ehkäisyssä.  Kirja on uudistettu 2015 ja Duodecim kustantama ja sitä saa mm. Diabetesliitosta.
Joulun aikaan on taas tullut syötyä turhaa makeaa, paljon karkkeja ja suklaata.  Juttelin oman hoitajani kanssa myös tästä makeanhimostani, hän sanoi, että sitä voisi verrata alkoholismiin siinä mielessä, että joillakin yksikin suklaakonvehti saa aikaan ahmimisen ja että, jos kotona on jotain makeeta, niin sitä ei voi vastustaa.  Näin ollen olisi parasta olla kokonaan ilman niitä.
Minä kuulun juuri tähän ryhmään, joka ei pysty lopettamaan suklaan tai karkin syöntiä ennenkuin paketti on tyhjä.
Olen useammankin kerran tehnyt karkkilakon ja pitänyt sitä useita kuukausia.   Mutta sitten olen taas sortunut, ottamalla vain sen yhden.  Ja siitä se taas alkoi.
Voisin listata kymmeniä syitä sille, miksi en saa painoani pudotetuksi, miksi on vaikeata syödä terveelllisesti, miksi on vaan saatava joskus herkkuja (elämä kohtelee välillä kurjasti) ja miksi verensokerin saaminen alas on  niin vaikeaa.
Luulen kuitenkin, että siskoni löytäisi vielä enemmän syitä sille, miksi minun pitäisi katsoa totuutta silmiin ja tehdä elämäntapamuutos.  Ainakin hän tuolla lahjakirjalla sai minut ajattelemaan.  Kiitos isosisko!
Tiedän, että vuoden alussa ja näin jouluherkkujen jälkeen on helppo luvata painonpudotusta jne. mutta että se unohtuu vuoden aikana.
Päätinpä siis raportoida tästä elintapamuutoksestani täällä blogissani, niin ehkäpä se saa minut pitämään tavoitteestani kiinni.   Tässäpä tulee asettamani tavoite ja sen edistymistä voit seurata klikkaamalla oikeassa sivupalkissa olevaa vuoden 2016 tavoite 1 -sivua.

Vuoden 2016 aikana tavoitteeni on parantaa elintapojani, opetella syömään oikein ja oikeaan aikaan, jättää turhat makeat pois, lisätä kasviksia ja hedelmiä ruokavaliooni ja keventää muutenkin sitä ja näin ollen myös alentaa verensokeriani.  Oletettavasti myös painoni putoaa.
Painon pudotus tavoitteeni onkin maltilllinen, koska se ei ole itsetarkoitus vaan terveellisemmän elintavan opettelu.  Toivon kuitenkin, että painoni putoaa kilon kuukaudessa ruokailutottumuksia parantamalla.  Näin ollen 30.6.2016 painoni pitäisi olla - 6 kg.  Tästä on hyvä lähteä.

Joulun satoa

Joulukortit kokosin tänä vuonna terassin oven ympärille.  Kortteja tulee varmasti vielä huomenna, kun postimme kiertää vielä entisen osoitteen kautta.  Tyttö teki Taikasormet messuilta ostamiemme puukiekkojen päälle liitutaulutarrasta päällisen ja siihen hyvän joulun toivotukset.  Pitää ensi vuonna tehdä itsekin tuollaisia viemisiä.  Joulun aikaan sain aikaiseksi yhdet jämälankasukat.  Langat on jotain pörröistä, hieman kimalletta sisältävää, en siis tiedä miten kestävät kulutusta.  Kivan tuntuiset ne ainakin jalassa ovat ja kestävät ainakin yösukkina.
Tänäkin vuonna sain taas ihania joululahjoja.  Nanson olo-/yöasumekko on Tassut-kuosinen ja sopii siis hyvin minulle.  Parisängyn pussilakana oli toiveena anopilta ja se on Finlaysonin Kihlat.
Iittalan mukit ja Kastehelmilyhty sekä koirakuvioinen tiskirätti ovat juuri "minun tyylisiä".  Arpapaketeista tuli muutama pieni voitto ja Mies oli ostanut minulle lahjakortin paikalliseen kirjakauppaan.  Sillä saakin useamman kirjan tai askartelu- ja paperitarvikkeita.
Kiuaspannu on yhteinen lahjamme.  Herkuttelemme joskus saunareissulla kiuasmakkaralla ja nyt ei tartte käsiä polttaa makkaroita käännellessä.  Nämä kaikki lahjat lepäävät suurimmasta joulupaketista paljastuneesta Luhdan kiiltäväpintaisella päiväpeitolla.  Nyt ei kissojen ja koirien karvat tartu peittoon.  Värikin on juuri oikeanlainen.
Sain myös Satokausikalenterin, Amigurumiherkut ja Väriä ja voimaa, parhaat ruokavalinnat diabeteksen hoidossa ja ehkäisyssä sekä aikuisen diabeteksen hyvän hoidon avaimet lehtisen.  Näistäkin on iloa koko vuodeksi.  Virkattavat Amigurumiherkut ilahduttaa jatkossa varmasti myös pikku Prinsessaa.  Satokausikalenterista ja diabetes ruokavalinnat kirjasta olen tässä lepäillessäni kehitellyt ensi vuodeksi uutta tavoitetta. 
Sitä ennen pitää keksiä miten käyttää lahjaksi saamamme kuusi suklaarasiaa, kaksi suklaalevyä ja kaksi viidensadan gramman karkkipussia!

Joulu tuli ja meni

Joulun pyhät takana ja sitkeä yskä vaivana. Joulu sujui kuten odotinkin, ensin tuli pikku Prinsessa perheineen ja sitten Tyttö ja Vävy Kuopus mukanaan.  Joulupukkikin kävi ja pikku Prinsessa touhusi ihastuttavana pikkutonttuna, jakoi lahjoja ja välillä haki niitä takaisin.
Mukavaahan sitä touhua on seurata, joskin täytyy myöntää, että vielä mukavampaa olisi, jos olisi vähintään kaksi kertaa suuremmat tilat.  Kun tähän runsaaseen kuuteenkymmeneen neliöön majoittuu kahdeksan ihmistä, kaksi koiraa ja kaksi kissaa sekä joulukuusi ja koristeet, niin onhan se luovimista.
Mutta toisaalta, jouluaattoiltana tuvan pitkän pöydän ääressä mahduttiin hyvin istumaan, juttelemaan ja pelaamaan.
Kun joulupäivän iltana oli viimeisetkin jouluvieraat lähteneet, olin väsynyt ja yskin kovasti.  Tapanin päivän sitten lepäilinkin ja Mies kävi yksin omaa äitiään tervehtimässä.  Varminta oli, etten mennyt vanhoja ihmisiä tartuttamaan.  Mies on muutenkin ollut suurena apuna joulun jälkiä siivotessa, mm. tiskasi aaton ja joulupäivän tiskit Tapaninpäivänä, jotta minä sain levättyä.

Jouluaaton aattona haettiin kuusi lähimetsästä.  Pikku Prinsessa oli aivan haltioissaan saadessaan oman taskulampun käteensä.
Kuusen koristelu sujui hyvin ja kuusi kesti illan kasassa.  Pimeyden tullen Pikkukissa innostui kiskomaan kuusesta palloja ja lopulta kaatamaan sen.  Aattona Mies porasi ruuvin kattoon ja kiinnitti siiman kuusen latvasta siihen, johan pysyi pystyssä, vaikka aamuisin on puolet koristeista hävinnyt.  Silti sinnikkäästi kuusi seisoo edelleen paikoillaan.

Hyvää Joulua

Mukavaa, rauhallista, lämpöistä

 joulun aikaa teille jokaiselle

toivottavat

Mummo ja Koira

sekä

Kissa ja Pikkukissa

Ympyräinen

  Kissasta ja Pikkukissasta taitaa tulla kavereita sittenkin.

Tästä petrooli-lila kimallelangasta piti tulla ensin tuubihuivi, innostuin kuitenkin ostamaan sitä lisää, kun oli niin halpaa, vain 1,50 e/vyyhti.  Neuloin siitä sitten villapuseroa, etu- ja takakappaleen, mutta sitten totesin, että on liian paksu neule minulle, jolla aina on liian kuuma.  Niinpä sitten aloin virkkaamaan ympyrää, kaikki kaksikymmentä vyyhteä.  Siitä tuli köllöttelypeitto ja se otettiinkin heti käyttöön oma-aloitteisesti.  Halkaisija ympyrällä on 107 cm.  Sopiva 120 senttisen sängyn päälle.

Pikkukissa toipilaana

Pikkukissa kävi tänään kastraatiossa ja oli kotiin tultaessa vielä tokkurainen.  Koira oli hädissään, että  mikä Pikkukissaa vaivaa, haisteli ja nuoli ja sitten vartioi unta.  Koira on koko päivän ollut Pikkukissan lähellä, kävi vain aivan pikaisesti iltapäiväpisseillä ulkona ja nopeasti juoksi takaisin sisään ja tarkastamaan miten Pikkukissa voi. Pikkukissa on vieläkin hieman uninen, mutta on jo syönytkin.  Huomenna varmaankin on taas ennallaan.
Kävin samalla kaupunkireissulla hakemassa tilatut piirakat ja uudet silmälasit, jotka vihdoinkin tulivat.  Nyt näkee taas pienempääkin tekstiä lukea. Huomenna vielä pitää kaupassa poiketa salaattitarvikkeet hakemassa ja sitten mummo siirtyykin joulun aikaan odottamaan pikku Prinsessan saapumista.

Kiirettä, muistettavaa

Ajatukset jo ensi viikossa, riittääkö ruokahankinnat jo, olenko muistanut niitä, joita halusin tai piti muistaa.  Siivosin ja tein muistilistoja, hoidin asioita kaupungilla. Kävin välillä uudistetussa kirjastossamme rauhoittumassa.  Luin lehtiä uudessa lukusalissa nojatuolissa istuen, lainasin kirjoja. Kävin hoitamassa ystäväni anopille kukkatilauksen ja hankkimassa kinkun.
Niin paljon, kun odotankin joulua ja läheisten läsnäoloa, nautin myös pyhien jälkeisestä arjesta, jolloin olemme vain me kaksi ja koirat ja kissat.  Koiraherra jäänee luoksemme ainakin vuodenvaihteen yli, koska on arka koville rakettiäänille, joita meillä ei kuulu mistään.  Pikkukissalla on maanantaina eläinlääkäriaika kastraatiota varten.  Pikkukissa on jo nyt osoittanut aikuistumisen merkkejä ja kun vanhempikin Kissa on operaation käynyt läpi, niin tasavertaisuuden vuoksi Pikkukissakin käy.
Poikakissoilla operaatio on pieni ja helppo, sanoi eläinlääkäri.  Toivotaan, että kaikki menee hyvin.
  

 

Joulusiivous

Tänään aloitin joulusiivouksen.
Aina, kun siivoan vähän "paremmin", niin aloitan siitä, että järjestelen yhden päivän hyllyjä, kaappeja, jopa lankavarastojani.
Sitten tiskaan ja käyn keittiön kaapit läpi.  Sen jälkeen vasta varsinainen siivous eli imurointi, pölyjen ja lattioiden pyyhkiminen.
Nykyisin on ihan ok siivota, kun sitä ei tarvitse tehdä töiden jälkeen väsyneenä.  Silloin vielä, kun kävin töissä, asuin kaupungissa 150 neliön talossa kolmessa kerroksessa ja siivous oli aina pakkopullaa. Nyt asuinneliöitä ei  ole puoltakaan tuosta ja saan kuitenkin käytettyä siivoukseen kaksi päivää.  Ehkäpä olen alkanut nauttia tästä.
Martat sanoivat ennen, että älä siivoa kaappeja jouluksi, jos et aio viettää siellä joulua.  Hyvä neuvo, tulee se joulu vähemmälläkin siivoamisella ja laittamisella.  Eilen tein lihapullia jo ensimmäisen erän, meillä se on muodostunut jo perinteeksi.  Kävin myös tilaamassa  joulupiirakat paikallisesta leipomosta.  En ole alkuaan karjalainen enkä omaa karjalaisia juuria, joten itse en ole oppinut piirakoita tekemään, mutta syömään kyllä.  Nyt siis tärkeimmät jo tekeillä, kinkku paistetaan sitten lähempänä joulua.  Pikku Prinsessakin ennättää kinkunpaistoon vanhempineen.  Tyttö, Vävy ja Kuopus tulevat myöskin aattona.  Meitä on kahdeksan ihmistä, kaksi koiraa ja kaksi kissaa joulunvietossa.  Ja mummo nauttii saadessaan läheiset ympärilleen.