Vuonna 2016

Niin se vaan tämäkin vuosi on kohta loppu.

Päällimäisenä ajatuksena on ollut omien tavoitteiden noudattaminen.

Aivan kaikessa en ole onnistunut, yrittänyt kuitenkin.

Painoani sain hyvinkin laskettua ja samoin verensokeriarvot paranivat.

Itsestäni huolehtimista, hemmottelua, arvostamista, sitä en ole oppinut.

Tavoitteenani oli myöskin säästäminen ja sain aloitettua säännöllisen säästämisen, pienellä summalla, mutta kuitenkin.  Olen myös oppinut käyttämään ensin jo varastossa olevia tarvikkeita, enkä hanki heti uutta vaan ostamisen ilosta tai "kun halvalla saa".

Lankavarastot sain kulutettua lähes loppuun, kangasvarastoissa on vielä tekemistä.

Askartelutarvikkeitakin olen jemmannut ihan liikaa, mutta eiköhän nekin vähitellen vähene.

Ensi vuosi alkaa ikävien muutosten myötä meille kakkostyypin diabeetikoille.

Lääkekorvaukset pienenevät ja alkuvuodesta menee rahaa runsaasti, onneksi se sitten lääkekaton täyttyessä helpottaa.  Välillä olen jopa miettinyt, että pitäisikö minun hyväksyä insuliinin käytön aloittaminen, jotta saisin lääkkeet erityiskorvattavina.  Olen vastustanut insuliiniin siirtymistä, koska se on sitten se viimeinen mahdollisuus.  Nykyiset uudet lääkkeeni ovat auttaneet alentamaan arvoja, mutta ovat todella kalliita.  Olen pohtinut, että onkohan tässä uudistuksessa ajateltu ihan loppuun asti tuota muutosta.  Kuinka moni jättää jatkossa arvokkaammat lääkkeet ostamatta, koska ei alkuvuodesta ole varaa niitä maksaa.  Seurauksena tästä voi olla monet pahemmat lisätaudit, diabeetikolla pahimmassa tapauksessa näön menetys ja raajojen amputointi, muista puhumattakaan.

Kunpa tuota lääkekaton kerryttämistä voisi jotenkin jakaa eri kuukausille.

Ensi vuodelle olen ilmoittautunut Vuosi Väriterapiaa haasteeseen. 

Ehkä sitä kautta saan jotain uutta mielenkiintoa käsityöharrastukseen.

Edelleenkin yritän käyttää entisiä tarvikkeita niin pitkälle kuin mahdollista ja rajoittaa kaiken muunkin tavaran hankkimista.

Ensi vuosi tuo myös ihania asioita elämääni.  Toinen lapsenlapseni, pikku Prinssi,

syntyy alkuvuodesta.  

Itselleni ja kaikille lukijoilleni toivon ensi vuodellekin terveyttä, iloa ja läheisten läsnäoloa.

Tavoitteiden toteutuminen marraskuussa 2016

Sukkia on valmistunut viime aikoina tiheään tahtiin.  Tätä menoa olen vuoden loppuun mennessä kuluttanut kaikki sukkalangat, jos ei vaan uusia tule ostettua.  Nämä jämälankasukat tein itselleni, koko 38, Novitan 7 veljestä kampanjalankoja.

Mitähän sitä kertoisi muista tavoitteista? Tavoite 1 eli elintapojeni parantamiseen pitäisi panostaa jatkossakin vähän paremmin.  Tavoite -12 kg tuli täyteen, toivottavasti ei joulukuussa tule takapakkia.

Paastoverensokerikin oli aamulla 6,6 eli ihan ok minun aikaisempiin arvoihin verrattaessa.

Silti, marraskuussa on syöty joulutorttuja, joulusuklaita ja herkuteltu vähän liikaa muutenkin. Olen sitten huonolla omalla tunnolla karsinut toisena päivänä syömisiä. Se ei ole hyvä tapa se.  Pitäisi tarkemmin pitää kunnollinen ruokailurytmi, jotta nälkäisenä ei tulisi sitten ahdettua sitä mitä jääkaapista löytyy nopeesti.  

Korjattavaa siis löytyy edelleenkin.

Säästötavoite eli tavoite 2 on pikkuhiljaa iskostunut mieleeni.  50 euroa menee kuukausittain "maltilliseen" rahastoon säästöön ja olen onnistunut karsimaan turhia ostoksia.

Tässäkin kuussa olen monta askartelua tehnyt vain niistä tarvikkeista mitä kotoa löytyy enkä ole ostanut uusia.   Toisaalta tässä kuussa olen jo ostellut joululahjoja, joten rahaakin on mennyt. Silti plussalla pysytty.

Ylläolevat sukat, kokoa 46, lankana kerän loppuja 7 veljestä kampanjalankoja.

Nämäkin vihreäsävyiset ovat kokoa 46, langat 7 veljestä, ostettu jo kesällä tarjouksesta.  

Nyt sain aikaiseksi jotain tehdäkin niistä.

Siinäpä se marraskuun lankalaihis tulos eli nettokulutus 450 g/900m.  Ostoina on punainen ja harmaa lanka tonttumyssyihin ja tonttutöppösiin., nekin kulutettu nyt. Ensi vuonna otankin uuden haasteen eli Vuosi väriterapiaa, Sirpukan solmuissa -blogin Miran ideoimana. 

Joulukuu menee varmaan joulutohinoissa eli lankalaihis ja tavoitteet kuitataan nyt loppuun tältä vuodelta. Paljon jäi vielä opettelemista, mutta paljon olen aikaiseksikin saanut.  

Tavoite 1 toteutuminen lokakuu 2016

Tavoite 1 suhteen lokakuu ei mennyt hääppöisesti.  Paino tippui, tippui siis juuri ja juuri, 100 g.  Verensokerikin oli korkeampi 6,9, mutta se saattaa johtua myös flunssasta.  Lauantai-iltana alkoi käsityömessuilta palatessa tuntua, että nyt flunssa iskee.  Aivastutti ja kurkku oli kipeä.  Eilinen menikin sitten pääsääntöisesti lepäillessä pienessä kuumeessa.  Tänä aamuna olo edelleen kurja.  

Mitään suurempia ei jaksa puuhata ja mieli vetää punkan pohjalle.

Mutta tuohon painon pudotukseen.  Tiedän syyn.  Vaikka näin syksyllä onkin tullut syötyä kiitettävästi marjoja, kasviksia ja hedelmiä, niin olen myös palannut viikonloppuiseen karkkisyöpöttelyyn (karkkipäivään - karkkiviikonloppuun). Tänä aamuna tuossa katselin lintujen iloittelua uudella energiapötköllä ja mietin miten kalliiksi tulekaan niitä ruokkia koko talvi, kun syövät kaksi tuollaista kolmen euron pötköä viikossa.  Kolme euroahan on suurinpiirtein karkkipussin hinta. Siitä se ajatus sitten lähti.  Eli jos jätän karkit ostamatta, niin linnut saavat energiansa ja pärjäävät talven yli ja ovat sitten keväällä syömässä pois itikoita pihapiiristämme.  Eikös se olisi aika hyvä syy jättää karkit ostamatta ja ostaa niillä rahoilla linnuille ruokaa.  Itsellekin tulisi siitä hyvä olo myös fyysisesti.  Verensokerikin kiittäisi.  Joulun aikaan aion kyllä syödä suklaata, maltillisesti, mutta noi muut karkit voisi  jättää pois myös viikonlopuilta.  

Yritän ainakin.

Herkuttelua nokkosletuilla

Tilasin reilut pari viikkoa sitten yrttejä Yrttipajalta.  Ideoita pikkulahjoihin juttu löytyy täältä.

Nyt oli vuorossa Nokkosjauheen kokeilu. Luin Yrttipajan sivuilta, että se sisältää paljon C-vitamiinia, rautaa ja muita vitamiineja ja kivennäisaineita.  Superfoodia siis. Sopii hyvin minun tavoite 1 periaatteisiin.

 Perusohjeena käytin vanhaa hyvää Penninvenyttjän Keittokirjan ohukaisohjetta.  Marttojen ohje, kun ei sisällä mitään turhia aineita, ei sokeriakaan.  Tein kokeilutaikinan lisäämällä 0,5 dl nokkosjauhetta.

Jauhe on todellakin jauhetta, nokkosta saa myös rouheena, mutta ehkä se sopisi paremmin vaikkapa sämpylöihin.   Tuosta pikkupussista riittää kyllä moneen taikinaan. Niin, nokkosjauhe on aivan oma tilaamani ja maksamani tuote.

Puolesta desilitrasta tuli jo kivasti vihreää taikinaa.

Entäs sitten letut?  Nokkosletut maistuivat juuri siltä miltä letut yleensäkin maistuvat, hyviltä.

Viikonlopun tapahtumia

Viikonloppuun mahtui monenlaista menoa.  Viikonlopun aikana luontokin tuntui vaihtavan aurinkoisen syyskuun kylmäksi lokakuuksi.  Täällä satoi jo ensimmäiset rakeetkin maahan.

Perjantai-iltana täällä oli paikallinen syystapahtuma Hämärän kaupan ilta, jolloin pääkadun varsi on täynnä erilaisia kojuja ja tapahtumia.  Tilaisuus toimii myös erilaisille järjestöille ja koululuokille varainhankintailtana.

Sää sattui perjantai-iltana olemaan todella kylmä ja sadekuurojakin ropisi.  Ihmisiä riitti silti kadun varsille ihmettelemään ja juttelemaan.  Meidän ostokset koostuivat lähinnä lähikoulun leirikoulun hyväksi ostetuista leivonnaisista ja paikallisen viljelijän porkkanasäkistä.

Tarjolla oli myös kenttätykistä tarjoiltua ruishuttua.  Puuro oli tehnyt hyvin kauppansa ja vaikka ilta oli vasta alussa, niin sain ison kattilan pohjalta viimeisen annoksen.  Mutta oli se kyllä hyvää!

Lauantaina suuntasimmekin sitten tuonne suurempaan kaupunkiin, Mies autoa katsastamaan ja minä terveysmessuille.  Tapasimme Vävyn vanhemmat messujen läheisellä parkkipaikalla.  Miehet lähtivät omille asioilleen ja me messuille heti niiden auettua.  Kiertelimme aikamme erilaisissa pisteissä ja osallistuimme sitten Stressin hallinta luontaisin keinoin -luennolle.

Luento käsitteli pitkäkestoisen stressin syitä, oireita, vaikutuksia ja tietenkin sen hoitokeinoja luontaisin keinoin.  Luennoitsija oli tutkinut paljon asiaa ja kertoikin koko puolitoistatuntisen antaumuksella.  Koska luento liittyi luontaistuotteisiin vilahteli siellä tietenkin loppupuolella myös erilaisia luontaistuotepakkauksia.

Mieleen jäi hautumaan paljon asioita, onneksi otin myös paljon kuvia, jotta niitä voi nyt kotona lukea vielä uudelleenkin.  Tulihan sieltä tietenkin jotain ostettuakin ja maisteltua todella monenlaista.  Nauroimmekin, että kyllä meillä on nyt liukkaasti liikkuvat nivelet ja aivot terävinä, kun niin monia aiheeseen liittyviä tuotteita maisteltiin.  Itse ostin kookosöljyä, oli hyvä tarjous ja pidän kookoksen mausta.  Ostin myös kalaöljykapseleita, koska en syö ollenkaan kalaa ja olen jo pitkään miettinyt, että se puute pitäisi korjata, purkissa on puolen vuoden annos.  Vatsaa täyttämään ostin pellava-psyllium-marjaravintokuiturouhetta, jossa on 51 % kuitua.  Tätä voin laittaa marjojen tai viilin sekaan tuomaan täyttävämpää oloa.  Magnesium-sitraattijuomajauhepussit tuli kaupan päällisenä.  Tarjoukset messuilla olivat hyvät, ostokseni jäivät alle 50 euron.

Messuilla oli todella paljon mielenkiintoisia tuotteita ja asiaa, mutta jossain vaiheessa tuli tietoähky.  Ei enää jaksanut keskittyä.  Miehetkin soittivat ja ilmoittivat auton menneen katsastuksesta läpi ja  kiertäneensä jo kaikki varaosaliikkeet.  Niinpä sitten lähdimmekin yhdessä syömään ennen kotimatkaa.  Oli taas kiva, kun tuli lähdettyä, vaikka rahaa kuluikin, niin sai siitä taas niin paljon mielen virkeyttäkin.

Tavoite 1 toteutuminen syyskuussa

Muistutukseksi vielä, mitä vuoden alussa suunnittelin;

Vuoden 2016 aikana tavoitteeni on parantaa elintapojani, opetella syömään oikein ja oikeaan aikaan, jättää turhat makeat pois, lisätä kasviksia ja hedelmiä ruokavaliooni ja keventää muutenkin sitä ja näin ollen myös alentaa verensokeriani.  Oletettavasti myös painoni putoaa.

Painon pudotus tavoitteeni onkin maltilllinen, koska se ei ole itsetarkoitus vaan terveellisemmän elintavan opettelu.  Toivon kuitenkin, että painoni putoaa kilon kuukaudessa ruokailutottumuksia parantamalla.

Kuinka sitten on käynyt?  Painoa on pudonnut syyskuun loppuun mennessä jo 10,6 kg eli tavoitte näiltä osin on saavutettu, verensokerikin on pudonnut, mittaus 30.9. oli 5,8 eli loistava minulle.

Silti en ole tyytyväinen tavoitteeni täyttämiseen.

Oikeaan aikaan syömisestä luistan nykyisin harvemmin, koska olen huomannut miten paljon se vaikuttaa olooni.  Jos lipsun esim. kunnollisesta lounaasta, niin iltapäivällä en saa oikein mitään aikaiseksi ja napostelen pitkin päivää.  Pyrin siis syömään oikeaan aikaan aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen  ja iltapalan.  Aina se ei tietenkään onnistu, en jaksa tehdä pelkästään itselleni lounasta, jos valmista ei jääkaapista löydy. 

Turhia makeita syön edelleen mielestäni liikaa.  Onhan ne vähentyneet, ostan itse enää todella harvoin karkkeja, suklaata en oikeastaan ollenkaan.  Silti olen ikuinen herkkuperse, välillä vaan pitää saada jotain makeaa.  Nykyisin kuitenkin yritän muistaa kokonaisuuden eli en syö herkkuja muiden lisäksi vaan esim. välipalan sijaan.

Kasviksia ja hedelmiä olen tarkoituksellisesti lisännyt ja aina kun mahdollista, syön kasvisruokaa.

Jotain ehkä olen tehnyt kuitenkin oikein, koska paino putoaa edelleen ja verensokeri alkaa olla ns. normaalilukemissa ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen.  Tietenkin osasyynä on oikeanlaisten lääkkeitten löytyminen diabetekseni hoitoon, vaikka ei ne lääkkeet yksin saisi tuota aikaiseksi.

Olen myös ottanut aktiivisempaa otetta muutenkin omassa hoidossani.  Huolehdin itsestäni paremmin, pidän huolta riittävästå levosta, omasta jaksamisestani.  Olen myös panostanut esim. jalkojeni hoitoon paremmin ja säännöllisemmin.  Liikuntaa pitäisi vielä lisätä, olen aina ollut huono liikkumaan, onneksi syyskuussa oli kauniita ilmoja ja hyötyliikuntaa tuli reilummin.

Kaikessa varmaan tärkeintä onkin se säännöllisyys, pienet poikkeamat eivät tee tuhoa, kun suurimmaksi osaksi pyrkii tavoitteeseen.  Siten esim. itsensä piristykseksi syödyt köyhät ritarit tai yhtenä aamuna unohtunut jalkojen rasvaus ei vielä kaada koko rakennetta.  

Itselle pitää olla armollinen.

Tavoite 1 elokuu 2016

Aamulla herkuttelin puolukkapuurolla ja vaniljakastikkeella.  Ei kovin hyvä ja terveellinen aamupala ainakaan diabeetikolle, mutta ei nyt aivan pahakaan.  Herkutteluksi aika maltillinen.

Puolukoita on nyt paljon ja paikoitellen isojakin.  Niitä on kiva napsia tuolla Koirankin kanssa liikuskellessa metsässä.  Itse tehtyyn puolukkapuuroon voi myös sokerin määrää pienentää.  Vaniljakastike nyt sattui olemaan jääkaapissa ja vanhaksi menossa, joten pitihän sekin käyttää pois.

Painon pudotus on silti onnistunut hyvin, vaikka herkuttelutilanteita on kuukauden aikana riittänyt. Ehkä olen sitten harrastanut enemmän hyötyliikuntaa kuin aiemmin.  Sen taas on mahdolllistanut pirteämpi ja aikaansaavampi olo.  Kyllä niitä kaloreita siivotessakin kuluu.  Paino on pudonnut mukavasti tässä kuussa 1,1 kg ja verensokerikin laskenut, tänä aamuna mittatulos oli 6,7.  Ei paljoa heinäkuusta laskenut, mutta siihen vaikuttaa niin moni muukin tekijä kuin paino.  Esim. eilen söimme iltapalaa melko myöhään, joten se näkyi tämän aamun tuloksissa.  Alkuviikosta pääsin jo 6,3 lukemaan, johon en ole pariin-kolmeen vuoteen ainakaan päässyt.  Nyt syksyn tullen pääsee taas normaaliin arkirytmiin,  jolloin syömistäkin voi paremmin säädellä.  Syksyllä myös tuoreet marjat ja vihannekset saavat kuin itsestään syömään terveellisemmin.  Niitä on paljon enemmän tarjolla edulliseen hintaankin, jos ei ole omia kasvattamia tai poimimia.

Jalkavoiteiden testausta

Minun on tosi vaikeaa saada jalkani pysymään hyvässä kunnossa.  Etenkin kantapäät kovettuvat ja halkeilevat helposti.  Pääsin diabeteshoitajani kautta käymään jalkojen hoitajalla 4.7. jonka jälkeen otin yhteyttä Diabeteskauppaan ja kyselin sopivia hoitotuotteita jaloilleni.  Sain heiltä kolme erilaista voidetta kokeiltavakseni.  Diabeteskauppa, nimestään huolimatta, on jokaisen omasta terveydestään huolehtivan käytettävissä. Tässä kerron vain omista kokemuksistani.  Tarkempia tuotetietoja näistä sekä muista voiteista löydätte kaupan sivuilta.   Kokeilin kutakin tuotetta viikon, jonka aikana näkyi jo jonkinlaista tehoa, paremman vaikutuksen saa tietenkin jatkuvassa, pitempi aikaisessa käytössä.

Koska jalkani olivat juuri hoidetut aloitin mielestäni kevyemmällä voiteella eli Diabeetikon jalkavoiteella.  Diabeetikon jalkavoide tuntui kevyeltä emulsiomaiselta voiteelta, jossa oli mielestäni ihana, hieman trooppisten hedelmien tuoksu.  Käytin voidetta viikon aamuin illoin.  Se hyvä puoli tällaisessa testauksessa on, että voiteita tulee käytettyä säännöllisesti ja seurattua niiden tehoa.  Muuten yleensä alkuinnostuksen jälkeen, voiteiden säännölllinen käyttö unohtuu ja jalat ovat taas kohta karmean oloiset.

Nyt viikon käytön jälkeen kantapään iho ei ollut pehmentynyt, muttei pahentunutkaan.  Tätä voidetta tulen käyttämään jatkossa ns. ylläpitovoiteena eli kun jalat ovat kunnossa, niin tällä ne kyllä pysyvätkin.  

Seuraavaksi otin käyttöön "partavaahdon" eli purkista paineella tulevan vaahtovoiteen.  Tässä voiteessa on mukana ureaa 10 %,  tuote on hajusteeton ja ilman väriaineita. Urea sitoo kosteutta, mutta käsittääkseni ei sovi jatkuvaan käyttöön, koska ohentaa ihoa. Vaahtovoidetta voi huoletta käyttää myös varpaiden välissä, koska se ei muodosta kalvoa ihon pinnalle.

Olen joskus aiemmin saanut tätä tuotetta lahjaksi, joten vaahdon käyttö oli tuttua ja helppoa.  Voiteen määrän sääteleminen on kuitenkin mielestäni hankalampaa kuin ns. normaalissa tuubissa olevan. 

Mielestäni edistystä haavautuneen alueen paranemiseen oli tapahtunut.  Kuitenkin kantapäät ovat edelleenkin kovat, siitä en päässyt eroon.  Muualta pehmenemistä oli havaittavissa.
Seuraavaksi otinkin käyttöön järeämmät aseet eli  Super kantapäävoiteen

Tämä erikoisvoide on juuri karheille, kuiville ja halkeileville kantapäille sekä kovettumille, käytetään kuuriluontoisesti.  Selvästi tujakampi voide, jonka levitin iltaisin jalkoihin ja vedin puuvillaiset sukat jalkaan.  Voide tuntui "paksummalta" ja tahmeammalta, tulkitsin sen myös siten tehokkaammaksi.

Omasta mielestäni ns. parempikuntoinen kantapääni pehmeni jo viikon käytön jälkeen, tuo auttamattomasti surkeampi tapaus vaatinee vielä jatkoaikaa.

Mikä sitten oli testaukseni lopputulos?
Kantapääni ovat ongelmatapaus ja siihen tarvitaan voiteiden ja säännöllisen hoidon lisäksi myös niitä muita jalkahoitajien neuvoja eli sukat jalkaan, vaikka kuinka tekisi mieli kävellä paljain jaloin tai kuten pikku Prinsessa sanoo "ilman varpaita" ja pakko myöntää, että niiden painetta kantapäissä vaimentavien sisäkenkien hankita pitää ottaa käsittelyyn ja käyttö opetteluun.
Näiden kolmen voiteen käyttöä tulen jatkamaan.  Ensin pitempi kuuri Super voidetta, sitten ylläpitoon
Diabeetikon jalkavoidetta, jonka lisäksi välillä vaahtovoidetta.
Niin, tärkeintä tietenkin hoidon säännöllisyys ja se, että voitelemisen lisäksi muu hoito kannattaa jättää ammattilaiselle.

Tavoite 1 toteutuminen heinäkuu 2016

Heinäkuu on mennyt lomaillessa, siis muiden lomaillessa mummokin pitää lomaa eläkkeellä olosta.  Lomakuussa ei syömisiä tule niin tarkasti mietittyä, herkkuja tulee enemmän, mutta toisaalta liikuttuakin tulee enemmän.  Säännöllinen ruokailu- ja unirytmi ei toteudu.  Silti tämän kuukauden tulos oli hyvään suuntaan.  Painon pudotusta oli vain 0,4 kg, mutta oli kuitenkin edes jotain.  Sokerien suhteen menikin sitten paremmin eli paastoverensokeri oli tänä aamuna mitattaessa vain 6,8.  En muista milloin se olisi ollut noin alhaalla.  Taitaa siitä olla jo useampi vuosi.

Tämä viimeisin tablettilääkkeen lisäys taitaa tehota.  Elokuussa, jos vielä saisi palautettua parempaa ruokailurytmiä ja terveellisempiä ruokavaihtoehtoja, niin voisin jopa päästä lähelle tavoitetasoa.

Olen tuon muutoksen kyllä huomannutkin arjessa.  Olo on virkeämpi ja jaksan tehdä paremmin asioita.  Innostuneempikin olen.  Eli nyt on myönteinen kierre päällä.  Innostuneisuus, jaksaminen ja virkeys saavat taas aikaan enemmän liikettä ja edelleenkin pitäisi arvot laskea.  Näin positiivisissa tunnelmissa ensi kuuta kohti.

Tavoite 1 kesäkuu 2016

Olen kukkaseppeleen ansainnut.  

Kesäkuun painon pudotus oli 1,6 kg ja puolen vuoden tavoite täyttyi.  Tavoitteenanihan oli pudottaa maltillisesti yksi kg/kk eli yhteensä kuusi kiloa puolessa vuodessa.  Painoa tippui kuitenkin 8,1 kg.

  Jos loppuvuosikin jatkuu samaan malliin, niin olen todella tyytyväinen.

Paastoverensokerin lähtötilanne oli 14,3 ja nyt 7,9.

Uusi lääke ja annoskoon lisäys ei vielä tässä kuussa näyttäydy, mutta jatkossa senkin pitäisi jo vaikuttaa eli tuon paastoarvon tulisi painua sinne kutosen tasoon.  Toivottavasti.  

Hyvään suuntaan siinäkin ollaan menossa.

Hyviä ja vähemmän hyviä uutisia

Kävin aamulla diabeteshoitajalla puolivuotistarkastuksessa.  Ensimmäiseksi, kun hän näki minut, toteis,että sie oot laihtunu.  Kiva kuulla se jonkin vieraamman sanomana.  Punnituksen jälkeen todettiin, että -8 kg viime marraskuusta ja viime vuoden keväästä -11 kg.  Hienoja lukuja.  Monet arvot esim. kolestroli oli parantunut, vaikka alhainen se aina on ollut. Verenpainettakin seurataan nyt niin, että voisiko lääkitystä vähentää. Samoin kolestrolilääkkeestä lähti kysely lääkärille, josko sen voisi "miedontaa".  Diabeetikoille määrätään yleensä diabeteslääkkeitten lisäksi kolestroli - ja verenpainelääkkeet ihan kuin kaiken varalta eli ehkäisemään lisäsairauksien puhkeamista.  Näin sen olen ymmärtänyt, koska en ole koskaan kärsinyt korkeasta verenpaineestakaan.  Pitkäaikainen verensokerikin oli laskenut,  nyt 7,7.  Vieläkin se on liian korkea, paastoarvojen ollen jatkuvasti yli 8. Lääkäri tutkii seuraavaksi tietojani ja päättää nostetaanko liraglutidi-pistoslääkkeeni annoskokoa (1.3.16 alkaen Kela on nostanut korvattavuuden rajaa) vai aloitetaanko vielä yksi uusi tablettilääke.

Tämä kaikki siksi, että kun ikää ja sairaushistoriaa on karttunut lisää, niin lisäsairauksien riski on kasvanut entisestään. Itsekin olen siksi aktivoitunut enemmän hoitamaan tätäkin sairauttani ja suhtaudun myönteisesti esitettyihin vaihtoehtoihin.  Onneksi sain vuosi sitten tuon pistoslääkkeen, koska tällä hetkellä en enää täyttäisi korvattavuuden vaatimuksia.  Lääkkeestä on selvästi ollut hyötyä minulle, koska pitkäaikainen verensokerikin on laskenut jo huomattavasti ja paino alentunut. Jalkojen hoitoonkin kiinnitettiin tällä käynnillä huomiota ja sainkin lähetteen jalkahoitajalle.  Tämäkin sitä ennalta ehkäisevää hoitoa, jotta  pahimmilta lisäsairauksilta vältyttäisiin.

Kaiken kaikkiaan siis todella hyviä uutisia ja osa ehkä vähemmän hyviä, mutta jatkoa ajatellen nekin tekevät hyvää.

Salaattia

Olin ostanut joku päivä "retkievääkseni" kreikkalaisen salaatin, jota en sitten tarvinnutkaan syödä silloin.  Tänään päiväruuaksi sitten tuunasin valmissalaatin lisäämällä tomaatteja ja niitä yrttiviljelmäni basilikan lehtiä.  Oli kyllä hyvää.  Jospa se tavoite 1:n tavoitelaihtuminen ja verensokerin alentaminenkin tästä ilahtuisivat.

Tyttö ja Kuopus olivat yökylässä viime yön seudun.  Nyt, kun Kuopuksella on ajokortti ja auto, niin hänkin vierailee meillä useammin.  Saunottiin ja vietettiin yhteistä aikaa.  Kivaa.

Tavoite 1 toukokuu 2016

Toukokuun ajan tuntui, ettei mikään tavoitteistani tule toteutumaan.  Pelkäsin jopa, että tulee takapakkia ja paino nousee.  Onneksi ei kuitenkaan niin käynyt, paino laski vain 0,3 kg kuukaudessa, mutta laski!  Tiedän, että herkuttelut ovat syynä tähän ja yritän taas kerran parantaa tapojani, joskin lienee ensi viikonloppunakin vaikeaa, koska on pikku Prisenssan syntymäpäivät.

Verensokerin aamuarvo oli 8,4 eli onneksi se on kuitenkin pysynyt "alhaalla".  Tietenkin arvon pitäisi olla huomattavasti alhaisempi, mutta minulle tämä on koko ajan alaspäin menoa.  Kävin tänä aamuna laboratoriokokeissa ja ekg:ssä ja ensi viikolla on diabeteshoitajan vastaanotto, joten tuloksetkin saan sitten virallisesti ja ohjeistuksen kera.  Olen nyt vuoden käyttänyt uutta pistettävää lääkettä tablettien lisäksi diabetekseni hoitoon ja onhan se tehonnut.  Hyvä niin.  Nyt kesällä toivottavasti onnistun myös lisäämään kasvisten ja marjojen määrää ja siten painoanikin enemmän putoamaan.  Kokonaistavoitteessa kuitenkin mennään kohti kesäkuun loppua.

Hyvä ruoka, parempi mieli

Kun istuin vakiopaikallani terassin päädyn rappusilla ja join päiväkahvia, oli edessäni tämä järvimaisema sekä tietenkin oma Koirani.  Kissatkin tulivat vuorotellen puskemaan ja silityksiä kerjäämään.

Kahvi maistui muumimukista erityisen hyvältä ja elämäkin alkoi näyttää kirkkaammalta.

Harmittaa kyllä, että kun säästötavoitteeni takkuilee, niin se harmitus aiheuttaa myös lohtusyömistä ja siten myös tavoite 1 epäonnistuu.   Ja Lankalaihis myös uusien lankojen oston myötä.

Eli kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Moni vanhempi ihminen sanoo, että päivääkään en vaihtaisi pois elämästäni.  Minä kyllä vaihtaisin, ainakin muutaman.  Näin vanhenpana ja viisaanpana sitä toivoisi, että olisi ollut rohkeampi tarttumaan uusiin asioihin, ottamaan rennommin ja nauttimaan elämästä. 

Nyt yritän muistuttaa itseäni nauttimaan siitä, mitä nyt on.  Eli onhan minulla aikaa pikku Prinsessalle, en tarvitse stressata töiden takia, asun todellakin upeassa paikassa ja minulla on ihanat lapset puolisoineen ja rakas Mies ja elämän ihanin pikku Prinsessa.

"Mä vihaan maailmaa, miksei jokainen saa mahista"

Vävy oli jo huolestuneena lukenut blogistani shoppailuani ja miettinyt säästötavoitteeni toteutumista tässä kuussa.  Niinpä. 

Tämä kuukausi on mennyt aivan mönkään tavoite 2 pysymisen suhteen.  En ole vielä oppinut, että jos on jotain todella hyvässä tarjouksessa, niin silti sitä ei tarvitse ostaa.

Vaikka nuo muumijoulupallot olivatkin -70 %, niin ehkä ne olisi voinut jättää ostamatta, kun jouluunkin on vielä aikaa. Mutta mieli teki hankkia jotain kivaa.

Samoin Kankaiden Yöstä edulliessti tilaamani ihanat kankaat olisi voinut jättää kauppaan.  Näille kankaille on jo suunnitelmat valmiina, mutta entisiäkin ompeluksia on tekemättä, joten ei näitä olisi mikään kiire ollut hankkia. Vaikka täytyy myöntää, on näitä kiva katsella ja silitellä.  Ne tuottavat mielihyvää kaikesta rahanmenosta huolimatta.

Tässä kuussa on muutenkin ollut ylimääräisiä menoja, hammaslääkärikuluja, ennakkomaksuja kesän reissujen osalta, on ollut äitienpäivää ja synttäreitä.  Sellaistahan se elämä on, aina sattuu ja tapahtuu jotain ja etenkin silloin, kun siihen ei ole varautunut ja vaikka tietäisikin nämä jo etukäteen, niin silti.  Harmittaa vaan, kun kaikki maksaa.  Välillä tekee mieli hankkia jotain uutta, kokeilla jotain uutta, mennä jonnekin.  Ilmaisetkin huvit, kuten kirjastossa käynti, maksaa pitkän matkan takia nekin.

Miten paljon katkeruutta aiheuttaakin se, ettei itsellä ole ollut mahdollista tarjota lapsilleen parempaa.  Että hekin joutuvat itse kamppailemaan samojen ongelmien kanssa. Sitä niin toivoisi, että edes he saisivat nauttia elämästä ilman näitä huolia.

Miten sitten olen selvinnyt tästä kuusta?  Tavoitesäästämiseen tarkoitettu 50 euroa lähtee aina säästöön eläkkeen tultua tilille.  Laskuja on kuun lopussa vielä maksamatta, osan eräpäivän voi siirtää eläkkeen maksupäivään, mutta se sitten tietenkin vaikeuttaa myös ensi kuukautta.  Jotain olen saanut myytyä netissä ja pitää vielä katsoa mitä ylimääräistä löytyisi myyntiin.  Postimaksut vain ovat niin korkeat, että hankaloittaa isompien tavaroiden myyntiä ja täältä korvesta ei kukaan tule ostoksiaan hakemaan. En halua kuitenkaan koskea tuohon tavoitesäästämiseen, yritän jotenkin muuten keplotella "tilipäivään".  Kotonakin olisi jos jonkinlaista laittamisen ja hankintojen tarvetta, ne helpottaisivat elämää ja tekisivät täällä asumisesta mielyttävämpää.  Mutta kun kaikki maksaa.  Lisätuloja en pysty työtä tekemällä saamaan, koska ensinnäkään täälläpäin on työttömyys todella korkeaa, toisaalta en jaksaisi tehdä kuin muutaman tunnin viikossa.  Lototakin olen yrittänyt, mutta tuntuu, että turhaan nekin rahat menee.  Omat käsityötkin ovat niin vaatimattomia, ettei niitä kukaan halua ostaa. Joskus tekisi mieli vaan luovuttaa.  

Aikaahan minulla on, kauniit maisemat. Mutta olisiko liikaa pyydetty, että saisi joskus jo nauttia elämästäänkin kaikkien vastoinkäymisten, sairauksien ohella.  Eihän se raha onnea tuo, mutta kummasti pienikin lisä helpottaisi elämää.