Toinen kerta toden sanoo

Neuloin aiemmin Drops'in Baby alpaca Silk sekä Baby Merino langoista kaulurin itselleni.

Langat ovat ihanan pehmeitä eivätkä kutita, silti lämpimiä.

Mutta tekemästäni kalurista tuli liian löysä eikä se lämmittänyt.

Ensimmäisen, nyt jo puretun version löydät täältä.

Nyt neuloin vähemmillä silmukoilla pitemmän huivin.

Ompelin sitten päät yhteen.

Nyt tästä tuli sitten kietaisuhuivi.

Hyvin mahtuu kaksi kertaa kaulan ympäri.

Kannatti purkaa ja neuloa uusiksi.

Purettavaksi menee

Tein aiemmin jo pikku Prinsessalle joustinneuleisen kaulurin 

Drops'in Baby alpaca Silk langasta.

Tämän langan ei pitäisi kutittaa herkempääkään ihoa. 

Varastoissani oli myös yksi kerä Baby Merino lankaa Adlibrikseltä,

joten eiköhän noista saisi vielä kaulurin itsellenikin.

Neuloin suorakaiteen muotoisen kappaleen helmineuletta ja

ompelin sen osittain kiinni.

Alareunaan jätin halkion, jotta kauluri asettuisi paremmin.

Siitä tuli kivanvärinen, pehmeä, lämmin, eikä kutita.

Muutaman kerran sitä pidettyäni, huomasin sen kuitenkin olevan liian löysä,

joten purettavaksi menee.

Aamulenkillä suunnittelin jo uuden neulomista.

 

 

Ympyräinen

  Kissasta ja Pikkukissasta taitaa tulla kavereita sittenkin.

Tästä petrooli-lila kimallelangasta piti tulla ensin tuubihuivi, innostuin kuitenkin ostamaan sitä lisää, kun oli niin halpaa, vain 1,50 e/vyyhti.  Neuloin siitä sitten villapuseroa, etu- ja takakappaleen, mutta sitten totesin, että on liian paksu neule minulle, jolla aina on liian kuuma.  Niinpä sitten aloin virkkaamaan ympyrää, kaikki kaksikymmentä vyyhteä.  Siitä tuli köllöttelypeitto ja se otettiinkin heti käyttöön oma-aloitteisesti.  Halkaisija ympyrällä on 107 cm.  Sopiva 120 senttisen sängyn päälle.

Hopeasäiettä

Viime viikon sairaalareissun (Tytön mukana siis) aikana neuloin Hopeasäikeen kimaltavasta huivilangasta pitkän kaulaliinan.
400 m eli 100 g tuli taas kulutettua.  Pieni nöttönen jäi lankaa, raidaksi johonkin.
Tuon langan olin ostanut jo pari vuotta sitten Tampereen käsityömessuilta, on vaan jäänyt pyörimään.  Nyt sekin on käytetty.
Minulla on vanha untuvatoppatakki, joka on mukava päällä ja lämmin, väriltään tummanruskea.  Siihen tämä huivi sopii, ehkä joku värikkäämpikin sopisi.  Tuo toppatakki pitäisi jotenkin tuunata, jotta se vähän uudistuisi.  Luopua en siitä aio, perusmallinen ja hyväkuntoinen kun on. 

Kämmekkäät

Sinivihreästä vironvillasta neulomani Salkkarit huivin seuraksi tein  pitkävartiset kämmekkäät pienistä langanloppukeristä.  Yllättävän riittoisaa tää lanka on, vieläkin jäi muutama pikku kerä.  Niistä voisi tehdä vaikkapa säärystimet.
Väritystä en näissä  alkanut passaamaan samanlaisiksi, tein sitä mitä tuli.  Osahan on punakirjavaa villaliiviä varten pätkitystä langasta jääneitä pätkiä. Itse tykkään tästä sävystä eniten.

Villaliivi vironvillasta

Nyt se on sitten vihdoinkin valmis.
Olen neulonut tätä muutamalla junamatkalla ja välillä on alkanut jo tympiä ja olen vaihtanut neulomisen lukemiseen.
Tein helmapuolen pyöröpuikoilla ja lanka on yhdistetty kahdesta eri vyyhdistä, joita oli jäänyt jäljelle huiveja tehdessäni.
Tämäkin menee joululahjaksi.
Vaikka kuvasta ei voikaan päätellä, niin koko on miehen L-kokoa.

Purkamista ja valmista

Pikkukissa on kasvanut jo jonkin verran, vaikka edelleenkin nukahtelee nopeasti leikkien välillä.  Villi ja rohkea Pikkukissa on, paljon vilkkaampi kuin Kissa pentuaikoinaan.  Pikkukissa on myös melko vaativa kissa.  Yölläkin sänkyyn tullessa maukuu käskevästi, jotta sitä pitää silittää ja nukuttaa.  Hyppii ja kiipeää korkeallekin, jopa keittiön yläkaappien päälle tiputtaen tavaroita.
Koira on ottanut tehtäväkseen huolehtia Pikkukissasta ja ilmoittaa milloin se on luvattomilla teillä.   Välillä tuntuu, että Koira on jopa väsynyt lapsenvahtitehtävässään ja lähteekin siten mielellään ulos lenkille.
Pikkukissa rakastaa kovia ääniä.  Parhaita leluja ovat helisevät ja ratisevat lelut.  Niiden perässä juoksee ja hyppii.  Kissa on yrittänyt kouluttaa pienempäänsä, mutta etsii välillä rauhallisen piilopaikan nukkumiseen.

Itse olen huomannut, että Pikkukissan valveilla ollessa ei kannata lankoja keriä tai askarrella.  Neulominenkin on tullut hankalammaksi, kun Pikkukissa pätkii lankaa.

Tänään purin viime viikon aikaansaannokseni.   Neuloin viime viikon kylpyläreissun vapaa-ajat villaliiviä ja sainkin sen kainaloihin saakka valmiiksi.  Mittasin sitä kuitenkin tänään tarkemmin ja se oli auttamattomasti liian leveä.  Harmitti purkaa, mutta vielä enemmän olisi harmittanut vääränkokoinen työ valmiina.

Onneksi valmistakin on tullut.  Vävy sai tummanvioletin tuubihuivin.
Huivi on mitoiltaan samanlainen kuin aiemmin Tytölle neulomani.  Tämä on "kutittamatonta" villaa ja helmineuletta.  Lanka Titityystä
Gilliatt 100 g/250 m, väri Figue.  Huiviin kului vähän yli kerä.  Silmukoita oli 35 ja puikot nro 6.
Lopusta kerästä saisi vaikkapa pipon.

 

Salkkarit -huivi

Viime reissun pikku Prinsessan luo tein pitkän kaavan mukaan ja siinä matkatessa tuli neulottuakin paljon.  Perillä keskityn Prinsessan kanssa oloon enkä neulomiseen.

Löysin tämän "hartialämmittimen" ohjeen muutaman blogin kautta.  Ohjeen on tehnyt  Susanna Hellberg, Lanka- ja käsityöliike Anjalin ja ohje löytyy mm. Tekstiiliteollisuuden ilmaiset ohjeet-sivulta.  Muutoksia tein ainoastaan sitomisnauhoihin, jotka tein mallista poiketen kapeammat ja helmineuleena.

Salkkarit nimi tulee siitä, että Anjalinin asiakas oli nähnyt vastaavanlaisen salkkareissa.

Nämä minun tekemäni versiot ovat vironvillaa ja sinisävyinen on ohjeen koon mukainen.

Punasävyisen tein poistaen vironvillavyyhdistä vihreät ja violetit, kun tämä punasävyinen on menossa punaisesta pitävälle anopille joululahjaksi.  Tein siitä myös hieman isomman ajatellen anopin hartioita.

Hartiahuivi, "hartialämmitin", istuu todella hyvin hartioille, pysyy paikoillaan vaikkapa neuloessa tai läppärillä ollessa.  Malli on nopea oppia ja helppokin, joskin patenttineuleen mieleen palauttaminen vaati vähän aikaa.

Todennäköisesti teen vielä kolmannenkin huivin, ehkäpä äidilleni joululahjaksi.
Niitä vironvillalankoja löytyy vielä.
Aivan unelmankevyen ja ilmavan lämpimän tästä saisi käyttämällä jotain mohairlankaa tms. Kannattaa kokeilla.

Syyshuivi

 
Äiti, tekisitkö valmiiksi, pyysi Tyttö ja toi purkautuneen kaulaliinan alun ja pari-kolme kerää Novitan Rose mohairlankaa.  Purin lyhyen alun ja aloitin kaulaliinan neulomisen suuremmilla puikoilla, nro 8.
Silmukoita oli muistaakseni 40 ja siitä tuli noin 27 cm leveää.  Pituutta kaulaliinalle tein 135 cm ja ompelin sitten päät yhteen.  Tuubihuivista tuli ihanan pehmyt ja sopivan kokoinen Tytölle,  Värikin on enemmän oranssiin päin kuin kuvissa se näyttää vaaleanpunaiselta.  Sopiva huivi syksyyn.

Vironvillasta ensimmäinen huivini

   
Tänä kesänä ostin ensimmäiset vironvillavyyhdit.  En ole pitsineuleiden tekijä enemmänkin pitsin virkkaaja.  Yhdistin kahta netistä löytämääni mallia ja otin työn alle pienimmän vyyhdin.
Värit ovat aivan minun mieleisiäni.
Ohjeiden mukaan huivin saa pehmeämään liottamalla sitä vähintään puoli tuntia huuhteluainevedessä.  Sen jälkeen huivi olisi pitänyt pingottaa, mutta laitoin sen vain kuivamaan narulle, koska halusin aaltoilevan reunan.
Mielestäni aivan ihana ensimmäinen vironvillahuivini.  Sopiva talven pakkasiin Koiran kanssa ulkoillessa ja miksei kaupunkireissuillekin.
Nähtäväksi jää kutittaako huivi herkkää ihoani.  Neuloessa lanka ei ärsyttänyt, mutta kun iho vähän hikoaa ja huivi on kaulassa, niin silloin sen pehmeys testataan.

                                         
Eilen tein näitä imetyskaulakoruja ja yksi oli jäänyt vielä viimeistelemättä käsityöpussin pohjalle.  Tässä nyt sitten se viimeinenkin kuvattuna.

         

Kotona tilannepäivityksin

Kotona jälleen.  Eilen reilun neljän tunnin junamatkan virkkasin vironvillasta huivia.  Ohje on sovellettu Arkimamman Simpukkahuivista ja Kososkan Simpukkamummo huivista yhdistellen.  Melkein sainkin huivin valmiiksi matkan aikana, mutta sitten huomasin virheen ja jouduin purkamaan kolme pitkää, pitkää kerrosta.  Huivi pitää vielä liottaa huuhteluaineessa ja sitten pingottaa muotoonsa.  Tämä oli ensimmäinen kokeiluni vironvillasta ja valitsin pienimmän vyyhdin mitä minulla oli, jotta saisin mahdollisimman nopeasti valmista.  Eilen kävin päivällä vielä ostamassa uudet sukkapuikot, kun ajattelin saavani huivin nopeammin valmiiksi eikä mukana ollut kuin virkkuukoukku.  Lankoja kyllä riitti repullinen.


Täällä syksy on jo huomattavasti pidemmällä, koivut ihan keltaisena ja viime viikonlopun myrskytuuli oli karsitanut jo runsaasti lehtiä.

Otin eilen Kuopuksen mukaani pariksi päiväksi tänne seuraksemme. Hänellä kun loppui jo opiskelut ja kesäajan työt ja sivariin meno on vasta ensi kesänä.

Kiva välillä hemmotella pikku Prinsessan sijasta tuollaista isompaa prinssiä.  Äidin ruuat ainakin tuntuvat maistuvan.


Aamulla oli ihan pakko päivittää Lankalaihis tilanne.  Viikonlopun ostot painoivat mielessä, vaikka valmistakin on tässä kuussa tullut.  Onneksi tämä kuukausi näyttäisi olevan vielä plussan puolella kulutuksen suhteen.  Nyt vielä ennättää neuloakin lisää.
Muistakaahan käydä osallistumassa I love me -messulippujen arvontaan!

Pellavasta huivi

Pari vuotta sitten Tampereen käsityömessuilta ostin muutaman vyyhden pellavalankaa.  Ajattelin silloin, että teen niistä huiveja tai puseron.  Valkoisesta teinkin "hippiliivin", joka päätyi Tytölle.  Siniharmaa odottaa kerittynä edelleenkin, mutta tästä sinisävyisestä päätin sitten tehdä huivin.  Osittain parantaakseni lankalaihislukemia, onhan tässä vyyhdessä 750 m lankaa.
Kissojen sotkiessa vyyhden lopun, jouduin katkaisemaan langan selvitystä varten, vaikka äitini aikoinaan opetti, ettei lankaa saa katkaista eikä kerää pujotella lankavyyhtiä keriessä.  Jos kerran pujottelee, niin joutuu pujottelemaan loppuun saakka.  Yritän muistaa äitini neuvon.

Sitten vaan neuloin, ensin kolme silmukkaa ja joka kerroksen alussa lisäsin yhden silmukan.  Nelosen puikoilla aina oikeaa, jolloin huivista tuli ilmava verkkomainen.  Huivia voi pitää hartiahuivina tai kaulassa, muotoutuu molempiin.
Kolme päivää neuloin muun tekemisen ohessa.
Neuloessa pöllysi irtopölyä, joten ajattelin kastella huivin ennen käyttöön ottoa.
Taas yksi vyyhti kulutettu ja rästityö tehty.

 

Kiitos ja Onnea

Kiitos kaikille ihanille kommenteille!
Toivottavasti viihdytte edelleen kanssani.


Monitoimipaketin ja tuoksupussien arvonta on nyt suoritettu.
Osallistujia oli 16 ja
arpoja yhteensä 28.

Mies toimi onnettarena Koiran toimiessa ylimpänä valvojana.
             









Pääpalkinnon eli monitoimipaketin
voitti Hiipi.  Onnea!

Ilmoitathan osoitteesi;
mummolta@gmail.com

Lohdutuspalkinnot eli laventeli-
tuoksupussit voittivat
Hukkakukka ja Kirsi.  Onnea!

Ilmoitattehan osoitteenne:

mummolta@gmail.com

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille ja vielä kerran ISO KIITOS!