Sopeutumisvalmennusviikon keväiset maisemat vaihtuivat kotoisiin räntäsateisiin. Kun on viikon ollut tiiviisti samanhenkisten ryhmän kanssa, niin kotiutuminen vaatii taas aikansa. Ryhmässä kaikki ymmärsivät ajatuksesi ja vertaistukea tuli yllin kyllin. Siitä tunnelmasta ja valmiista ruokapöydästä ja aktiviteeteista kotoiseen yksinoloon on matkaa. Sitä matkaa käyn varmaan vieläkin läpi.
Lauantaina palattiin Miehen ja Koiran kanssa takaisin päin Tytön ja Vävyn luo. Pikku Prinsessan vanhempien ystävien häät olivat kotikaupungissa ja toimin kuskina paikasta toiseen siirryttäessä ja illan tullen hain Pikku Prinsessan yökylään.
Ihastelimme porukalla miten alle kaksivuotias osaakin niin paljon. Hämä-hämä-häkin toinen säkeistö eli muura-muura-hainen onnistui kokonaisuudessaan ihanalla pikkutytön äänellä, samoin sormien laskeminen kymmeneen saakka. Kissat olivat Pikku Prinesssasta iihaania. Kissojen mielestä taas Koiran kupin tuoksut olivat houkkuttelevia ja piti vielä varmuuden vuoksi nuolla kuppi puhtaaksi.
Arki palasi tänä aamuna taas elämääni. Koiran kanssa lähdetään kohta postinhakureissulle ja siitä se pikkuhiljaa taas palautuu tuttuihin uomiin, joskin ajatukset muhivat ja jossain vaiheessa ehkä sopeutuminen tähän omaan elämään alkaa sujua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti