
Olipa tänä aamuna ihana herätä omasta sängystä ukkokullan vierestä.

olla ihan lähellä minua. Koirani tietenkin siksi, kun olin monta päivää poissa ja Koiraherra taas siksi, että kerrankin se pääsee lähelle eikä pikku Prinsessa.
Eilen illalla tein väsymyksestä tokkuraisena noita viikonlopulta rästiin jääneitä blogipäivityksiä enkä huomannut, että 15000 käyntimäärää blogissani oli täyttynyt. Ihanaa, että muutkin kuin lapseni ja ystäväni lukevat tätä.
Mieskin oli ollut ahkerana poissaollessani. Oli saanut vihdoinkin sahattua ja pilkottua kuivat polttopuut peräkärristä sekä aloitettua ranturin teon isommalle veneelle. Pari hommaa, jotka ovat jo kauan odottaneet tekemistä. Totesinkin, että taidan jatkossakin olla pitempään poissa, niin hommat tulevat paremmin tehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti