Viikonloppuna

Lauantai ja sunnuntai menikin lapsenvahtina.  Miniä oli polttarireissulla ja Poika golffaamassa molemmat päivät.  Pikku Prinsessan kanssa leikittiin, ulkoiltiin ja nukuttiin.   Välillä syötiin ja luettiin kirjaa sekä käytiin leikkipuistossa kiikkumassa.  Naapurin Helmi-tätikin tavattiin pihalla.
Sunnuntaina uskaltauduin eka kertaa Ogeliinkiin, Lankamaailman kun piti olla sunnuntaisin kiinni.
Kuinkas sitten kävikään! Lankamaailma oli auki ja eikun kiireen vilkaa pikku Prinsessaa rattaissa työntäen kauppaan.  Kiireellä tarkistin ajan ja huomasin, että on 25 minuuttia ostosaikaa.  Ei siinä paljoa ennättänyt valikoida ja miettiä, kun tarjouksia ja outlet poistoja oli paljon.  Kimallekerät hopeaa ja kultaa olivat pikku Prinsessan mieleiset, kassa ihmetteli märkää kerää maksaessani.  Pitihän se myös maistella.
Kolme pientä vyyhteä ihanan pehmeää alpakka lankaa ja viisi kylmän pinkin väristä villalankakerää ennätin haalia kasaan. 















Sunnuntaina päiväunilla oli sängyssä tiivis ja lämmin olo.  Sekä pikku Prinsessa että Koiraherra halusivat molemmat olla ihan mummoa liki.  Olihan se ihanaa etenkin kun pikku Prinsessa heräsi ja huomasi mummon vieressänsä.  Jokellus ja mummon herättely ja sitten ihanan valoittava hymy.

Vaikka välillä olen haaveillut pikku Prinsessan täysipäiväisestä hoitamisesta, niin täytyy myöntää, että tällä iällä kaksitoistatuntinen päivä on liian pitkä ja vastuullinen yksin.  Etenkin, kun sitä ei osaa olla yhtä rennosti kuin omien kanssa aikoinaan.  Onhan kyseessä lapsen omien vanhempien määrittelemät tavat ja ohjeet.  Lisäksi täysiaikainen vastuu tuollaisen juuri kävelemään opettelevan ja kaiken käsiinsä saavan ja suuhun pistävän lapsen  kanssa, on valtava.  Oma ruokailu ja lepo jäävät siinä liian vähälle etenkin kun tarvitsisin säännöllisen ruokarytmin oman jaksaminen kannalta.   Edelleenkin lupaan hoitaa pikku Prinsessaa niin, että vanhemmat pääsevät välillä esim elokuviin tai ravintolaillalliselle sekä myös ensi viikonloppuna rokkifestareiden aikaan yökyläily onnistuu, kun Mies on kaverinani.  Tarvitsen kuitenkin päivittäin edes pienen oman hetken, jolloin saan olla ihan rauhassa ja ladata akkujani, jotta  minusta olisi iloa vielä moneksi vuodeksi sekä pikku Prinsessalle että mahdollisesti muille prinsseille ja prinsessoille.

Sain onneksi pikku Prinsessa mentyä nukkumaan, virkattua jonkin aikaa ja siten rauhoittua ja keskittyä johonkin täysin muuhun.  Virkkasin Novitan bambulangasta tiskirätin ilman mitään ohjetta sydänkuvioiseksi.  Tällaisten pientenkin töiden tekeminen saa ajatukset muualle ja mieli lepää.