Pakkaspäivää

Lumiset kelit ja pikkupakkaset täällä itärajalla jatkuvat. 

 Koiralla on ollut työtä vahtia sekä ulkona että sisällä.

Mitään ihmeellistä tekemistä ei tarvitse pikku Prinsessalle keksiä.  Tänäänkin postinhakumatkalla tekemiseksi riitti kaksi pajun oksaa.  Ne sitten "istutettiin" pihan reunalle lumipenkkaan.

Illalla pikku Prinsessa halusi oman tietokoneen.  Onneksi Vaarilta löytyi vanha läppäri, jonka voi huoletta antaa kokeiltavaksi.  Ei se pitkään jaksanut kiinnostaa, mutta kokeilla piti.

Pikku Prinsessa on ihmetellyt mummon sormuksia, kun niissä ei ole timantteja, äidillä kun on ;)

Nyt sitten piti etsiä hänellekin sormus ja tietenkin toinenkin.  Selvästi vaimoainesta!

Mummon piirustustaitoja koeteltiin, kun piti piirtää yhteinen kuva.  Kyllä siitä juuri erottaa pikku Prinsessan, mummon, Vaarin, kissat ja Koiran.  Ja ne kaikki piti laittaa vielä telkkariin.  Liidulla piirtäminen ei olekaan niin helppoa, kun sitä ei ole pitkään aikaan harjoitellut.

Kun Poika ilmoitti, että pikku Prinsessan päiväkoti on suljettuna kaksi viikkoa joulun jälkeen, niin mietin kyllä, että mitenhän jaksan.  Mutta koska tiedän myös, miten vaikeaa Prinsessalla on ollut sopeutua päiväkotiin ja nyt sitten olisi pitänyt sopeutua aivan uuteen paikkaan, niin tunsin jopa velvollisuutta ottaa tehtävän vastaan.  Koska kyllä tämä välillä aivan työstä käy.

 Vaikka pikku Prinsessa on ihana ja kiltti lapsi, niin silti hän on pieni lapsi, joka tarvitsee hoivaa ja huolehtimista.  Energiaakin riittää, koko ajan pitää olla jotain touhua.  Mummolassa on myös kissat ja Koira, jotka kiinnostavat, mutteivat jaksa aina alati halailevaa tyttöstä ja hermostuvat.

  En ole myöskään koskaan tykännyt ruuanlaitosta ja nyt pitäisi keksiä päivittäin kaksi terveellistä, ravitsevaa ja maistuvaa ateriaa välipaloineen.  Ruuanvalmistuksenkin aikana pitäisi olla silmät selässä tai sitten laittaa siksi aikaa muumit pyörimään.  Yritän kuitenkin noudattaa vanhempien toivomusta, ettei telkkaria katsottaisi paljoa.  

Päiväunille saaminen vaatii myös oveluutta.  Kotona Prinsessa nukahtaa aikansa touhuttuaan omaan sänkyynsä, täällä taas hän ei millään malttaisi pysytellä sängyssä.  Niinpä sitten mummo vahtii sängyssä, että sieltä ei karata ja yrittää saada pikkuisen pysyttelemään edes hetken paikoillaan, jotta nukahtaisi.  Päiväunet ovat kuitenkin tarpeelliset meille molemmille.  Pikkuiselle, jotta jaksaa, mummolle, että saa hetken omaa aikaa.

  Vaikka ikäni puolesta en vielä ole vanha mummo, niin sairaudet verottavat jaksamistani ja ympärivuorokautinen vastuu pikku Prinsessasta vaatii veronsa.  Yöunet pitää nukkua yhtä pitkät pikkuisen kanssa, jotta jaksan.  Päiväuniaika pitää taas käyttää saadakseni hetken omaa aikaa, silti tuntuu välillä, että käyn äärirajoilla.  Joulun ajan touhutkin veivät jo voimia. 

Jatkossa pitää miettiä, ettei nämä mummola lomailut sijoitu pitkien pyhien jälkeiseen aikana vaan ovat aivan oma juttunsa, silloin jaksaisin paremmin etukäteen voimia kerättyäni.

Mielelläni minä vietän aikaani pikku Prinsessan kanssa, jos vaan jaksan.

Haluan, että hänelle jää mielyttävät kokemukset mummolassa lomailusta ja lämpöiset, yhteiset muistot.

Ei sellaisia, että mummo on väsynyt ja hermostunut.

Pitkät matkat vaikeuttavat lisäksi näitä yhteisiä lomia.  Lyhyiden tapaamisten järjestäminen on vaikeaa yli seitsemän tunnin ajomatkan takia.  Tämä on jotenkin niin ristiriitaista, kun toisaalta haluan ja toivon paljon yhteistä aikaa pikku Prinsessan kanssa, mutta toisaalta väsyn niin helposti.

Ensi viikolla pikku Prinsessan palattua kotiinsa ja levättyäni muutaman päivän, tiedän taas muistelevani haikeana näitäkin hetkiä.