Omilla juurilla

Kuinka mielenkiintoista onkaan tutkia omia sukujuuriaan.  Jo pelkästään netistä löytää paljon tietoa, kun vain tietää millä sanoilla etsiä.  Isoisäni isä, jonka kutsumanimi oli Aaretti, on virallisesti hautakivessä Aret ja nyt löysin tiedon, että on syntymänimeltään Arndt.  Miksiköhän tuo nimi jopa hautakivessä on Aret?  Sukunimeni on niin harvinainen, että tällä hetkellä sitä käyttää 62 henkilöä.  Tuo samainen isoisäni isä vaihtoi sen ainoana kuudesta sisaruksestaan lähtiessään kotipaikalta tänne itäiseen Suomeen.  Sukunimi juontuu juuri tuosta kotipaikasta.  Eipä se entinenkään sukunimi kovin yleinen ole vieläkään, 56 henkilöä on nykyisin sen niminen.  Isäni isän puoleinen suku on melko hyvin kartoitettu, samoin äitini äidin, mutta isän äidin ja etenkin äitini isän suvusta ei ole paljoakaan tietoa.  Isän äidin eli mummoni sukua tiedän jonkin verran ilman sukututkimustakaan, on isoenoja ja pikkuserkkuja, mutta äitini isän suvusta en tiedä edes pappani vanhempia.  Ihmettelin tätä siskolleni, me kun ollaan aina opittu käymään sukulaisten haudoilla ja kumpikaan meistä ei muista, että olisimme käyneet pappani vanhempien haudalla.  Pitää kysellä äidiltä, josko hän vielä muistaisi jotain sukulaisistaan kertoa.  Joitakin isotätejä ja isosedän nimen tiedän, mutten muuta.

Mielenkiintoisia löytöjä tein jo nettitiedoillakin.  Sukuani on taistellut kansalaissodassa sekä punaisten että valkoisten puolella.  Yksi sukulaisistani on kuollut nälkään Tammisaaren vankileirillä 7.8.1918.  Sodassa JP4 taistellut sotamies taas kaatui Äyräpäässä 12.7.1944. 

Kunhan pääsen kirjastossa käymään, niin etsin sukututkimukseen liittyviä kirjoja, joista varmasti löytyy ohjeita tietojen etsintään.  Tälläinen tutkimusmatka vie mennessään.