maanantai 23. toukokuuta 2016

"Mä vihaan maailmaa, miksei jokainen saa mahista"



Vävy oli jo huolestuneena lukenut blogistani shoppailuani ja miettinyt säästötavoitteeni toteutumista tässä kuussa.  Niinpä. 
Tämä kuukausi on mennyt aivan mönkään tavoite 2 pysymisen suhteen.  En ole vielä oppinut, että jos on jotain todella hyvässä tarjouksessa, niin silti sitä ei tarvitse ostaa.
Vaikka nuo muumijoulupallot olivatkin -70 %, niin ehkä ne olisi voinut jättää ostamatta, kun jouluunkin on vielä aikaa. Mutta mieli teki hankkia jotain kivaa.


Samoin Kankaiden Yöstä edulliessti tilaamani ihanat kankaat olisi voinut jättää kauppaan.  Näille kankaille on jo suunnitelmat valmiina, mutta entisiäkin ompeluksia on tekemättä, joten ei näitä olisi mikään kiire ollut hankkia. Vaikka täytyy myöntää, on näitä kiva katsella ja silitellä.  Ne tuottavat mielihyvää kaikesta rahanmenosta huolimatta.
Tässä kuussa on muutenkin ollut ylimääräisiä menoja, hammaslääkärikuluja, ennakkomaksuja kesän reissujen osalta, on ollut äitienpäivää ja synttäreitä.  Sellaistahan se elämä on, aina sattuu ja tapahtuu jotain ja etenkin silloin, kun siihen ei ole varautunut ja vaikka tietäisikin nämä jo etukäteen, niin silti.  Harmittaa vaan, kun kaikki maksaa.  Välillä tekee mieli hankkia jotain uutta, kokeilla jotain uutta, mennä jonnekin.  Ilmaisetkin huvit, kuten kirjastossa käynti, maksaa pitkän matkan takia nekin.
Miten paljon katkeruutta aiheuttaakin se, ettei itsellä ole ollut mahdollista tarjota lapsilleen parempaa.  Että hekin joutuvat itse kamppailemaan samojen ongelmien kanssa. Sitä niin toivoisi, että edes he saisivat nauttia elämästä ilman näitä huolia.
Miten sitten olen selvinnyt tästä kuusta?  Tavoitesäästämiseen tarkoitettu 50 euroa lähtee aina säästöön eläkkeen tultua tilille.  Laskuja on kuun lopussa vielä maksamatta, osan eräpäivän voi siirtää eläkkeen maksupäivään, mutta se sitten tietenkin vaikeuttaa myös ensi kuukautta.  Jotain olen saanut myytyä netissä ja pitää vielä katsoa mitä ylimääräistä löytyisi myyntiin.  Postimaksut vain ovat niin korkeat, että hankaloittaa isompien tavaroiden myyntiä ja täältä korvesta ei kukaan tule ostoksiaan hakemaan. En halua kuitenkaan koskea tuohon tavoitesäästämiseen, yritän jotenkin muuten keplotella "tilipäivään".  Kotonakin olisi jos jonkinlaista laittamisen ja hankintojen tarvetta, ne helpottaisivat elämää ja tekisivät täällä asumisesta mielyttävämpää.  Mutta kun kaikki maksaa.  Lisätuloja en pysty työtä tekemällä saamaan, koska ensinnäkään täälläpäin on työttömyys todella korkeaa, toisaalta en jaksaisi tehdä kuin muutaman tunnin viikossa.  Lototakin olen yrittänyt, mutta tuntuu, että turhaan nekin rahat menee.  Omat käsityötkin ovat niin vaatimattomia, ettei niitä kukaan halua ostaa. Joskus tekisi mieli vaan luovuttaa.  
Aikaahan minulla on, kauniit maisemat. Mutta olisiko liikaa pyydetty, että saisi joskus jo nauttia elämästäänkin kaikkien vastoinkäymisten, sairauksien ohella.  Eihän se raha onnea tuo, mutta kummasti pienikin lisä helpottaisi elämää.

4 kommenttia:

  1. Moro, Mummo ja Koira! Täällä Pirkanmaalla elellään samanlaisissa rahankireyden tunnelmissa, tilillä on muutama kymppi ennen eläkkeen tuloa. Minäkin olen tavoitesäästäjänä ollut muutaman vuoden. Siltä tililtä otan lastenlasten (12) merkkipäivä- ja joululahjarahat. Meillä on nyt ollut joka vuosi ja samoin tulevina vuosina rippijuhlia, ylioppilasjuhlia ja valmistujaisia. Nuoret tarvitsevat mopobensarahaa ja kukas muu sitä jakaa kuin mummi ja pappa, pappa etenkin. Nyt on tulossa muutama nuori kesäksi lomanviettoon ja sen tietää, että pankkikortti voihkii ruokakaupassakin. Älä murehdi turhaan, kyllä se tavoitetilikin kasvaa, odottele rauhassa. Ja kudo entiset langat pois.! nimim.kokenut kaiken tietää;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Välillä tuntuu, että on ainoa, jolla on tälläisia huolia. Taitaa rahahuolet olla yleisempää kuin se, että eläkeläiset vain matkustelevat ja käyvät kulttuuririennoissa.

      Poista
  2. Jep sama tilanne täällä työttömyyden takia.Tuli aikoinaan luettua niin huono ammatti ettei töitä sillä saa ja eipä kukaan työnantaja juuri arvosta 10 vuoden kotiäitiyttä vaikka se tuokin monenlaista taitoa mukanaan.Opiskelemaan ei voi lähteä pelkällä opintotuella ja aikuisopintotukeen ei ole oikeutta kun ei ole sitä työkokemusta.Eikä työkokemusta saa kun kukaan ei ota edes ilmaiseen harjoitteluun.Että näin...
    Minuakin pännii kun kaikki maksaa ja kaikki maksut nousee.Terveyden takia pitäisi käydä hoitsulla,mutta kyllä mielellään karsii niitäkin menoja.Ilmaiset nähtävyydet ja kesätekemiset on kortilla, mutta onneksi sentään uiminen järvessä on vielä ilmaista.Kuuden hengen perheellä kun huvipuistoissa ja vesipuistoissa käyminen maksaa törkeän paljon.Kotieläinpihatkin pyytää nykyisin lipuistaan älyttömästi!Plussaa kuitenkin esimerkiksi kaksi yhden hinnalla suomalaisiin leffoihin Veikkaus-kortilla-päivät ja patsaspuisto on huikea,vapaaehtoiseen maksuun perustuva nähtävyys.Minulla onkin aikomus kirjoittaa kesän aikana blogiini ilmaisista kivoista paikoista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotiäitiyshän antaa monenlaista kokemusta mm organisoinnissa ja stressin sietokyvyssä. Itsekin aikoinaan hoitovapaalla ollut. Pojan kanssa juuri viimeksi juteltiin, että miten kallista meidänkin viisihenkisen perheen lomareissut olivat. Matkat maksoi, majoitus maksoi, pääsyliput ja ruokailut kalliita. Yksn jäätelöllä käynti oli arvokas viidelle. Nyt ollaan Helsingissä käydessäni hyödynnetty ilmaisia paikkoja. Linnanmäelle ei ole aluepääsymaksua ja pikku Prinsessalle riittää muutamat ilmaiset laitteet. Haltialan tila, jossa käytiin katsomassa kotieläimiä, oli ilmainen. Hieno idea koota ilmaisia käyntipaikkoja blogiisi!

      Poista