keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Uniriepu, unilelu, unirätti


Kun Kuopus oli pieni, oli hänellä aina rätti ja tutti.  Tai yleensä vielä useampi rätti kainalossa ja poskea vasten.  Rätti oli kulunut sideharso ja mitä nuhruisempi sen parempi.  Yritin aina salaa kerätä niitä pyykkiin ja vaihtaa yksi kerrallaan puhtaaseen.


Tytöllä taas oli monta tuttia.  Yksi suussa pari kummassakin kädessä.  Hän ei uniriepua tarvinnut, tutit olivat turvana. 


Poika taas oli mieltynyt pieneen valkoiseen saimaannorppaan, Samuli Saimaannorppa, joka oli unileluna, turvana ja tukena aika kauankin. Monien halausten myötä se painui kasaan, silti rakas.


Pikku Prinsessalla on oma unipupunsa, aina kainalossa nukkumaan mennessä sekä herätessä.  Muista pupuista ei ole tullut yhtä tärkeitä.


Tulisikohan näistä jollekin oma tärkeä turva unimaahan.  Pinkki kukilla ja turvalonkeroilla, Vihreäsävyinen koiraherra sekä sininen hattupäinen satuolento odottavat omia tarvitsijoitaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti