Eilinen päivä meni matkustaessani Pojan perheen luo. Aamulla lähdin jo Miehen kyydissä kaupunkiin, josta vasta klo 13 lähti linja-auto. Pari tuntia linja-autossa, sitten junassa reilut neljä tuntia ja sitten olinkin jo Pasilan asemalla, jossa pikku Prinsessa otti minut kiljuen vastaan. Jälleennäkeminen oli siis puolin ja toisin mieleinen. Täällä on kesä jo niin pitkällä, että tuntui ihan, että olisi etelään tullut. Mikä vihreys ja kukkivien kukkien määrä!
Aamulla kävimme ensin tekemässä muutamat hiekkakakut. Lempikakkuni Käpykakku sai uuden merkityksen pikku Prinsessan käsissä.
Hiekkalaatikolla leikittyämme lähdimme läheiseen leikkipuistoon. Matkalla ihastelimme valkovuokkoja ja muita kukkia, yritimme saada silitettyä lintuja ja pelkäsimme ruohonleikkurin ääntä. Läheisen rakennustyömaan kohdalla pikku Prinsessa pysähtyi ja kuunteli, musiikkia. Maalarimestari siellä kuunteli musiikkia töitä tehdessään.
Leikkipuiston viereiset tuomet olivat jo täydessä kukassa. Me hypimme kivillä, kiikuimme, kävelimme pitkin puupylväitä, leikimme hiekkalaatikolla, kävimme polkukarusellissa, leikimme piilosta ja kiipeilimme ja laskimme liukumäkeä. Pari runtia vierähti nopeasti aurinkoisessa säässä. Nyt syötyään pikku Prinsessa nukkuu kauneusuniaan ja taitaapa Mummokin kohta ottaa päivätorkut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti