Kaikki ei aina mene niin kuin suunnittelee. Anopin luona kävimme lauantaina suunnitellusti, samalla reissulla soitin isosiskolleni ja kuulin äidin ja isän voinnista ja ongelmista selviytyä kotona. Monenlaista puuhaa jää tekemättä ostetusta kotiavusta huolimatta ja isä alkaa väsyä jo äidin hoitamiseen, kun itselläänkin on jo sitä ikää melkoisesti. Kotona kuitenkin haluaisivat asua ja toisaalta äidille tuttu ympäristö on parasta. Minä tietenkin sitten mietin näitä asioita yön pitkinä tunteina ja vaikka olen mielestäni voinut jo hyvin viime aikoina, ei kestävyyttä kuitenkaan ole. Toisaalta olen aina murehtinut liikaa, kuten nytkin. Nukuin max kolme tuntia yöllä, aamuyön tunnit tuntuivat pitkiltä, paha olo sisälläni muuttui jopa fyysisesti pahaksi oloksi. Etenkin äidin oloa mietin liikaa, johtunee siitä, että olen aina ollut äitini kaltainen ja luulen ymmärtäväni häntä paremmin. Sääli, huoli ja oma jaksamattomuus asioiden suhteen vaivaa minua ja saa olon tuntumaan entistä huonommalta. Aamulla jouduin soittamaan isälleni, ettemme voikaan tulla. En pystynyt lähtemään niin pitkälle matkalle siinä kunnossa.
Oma äitienpäivän vietto muodostui Miehen tekemästä ruuasta (ei yleensä tee ruokaa) ja kahvittelusta Tytön ja Vävyn luona, jonne myös Kuopus saapui. Äitienpäivälahjojakin sain kaikilta lapsilta sekä keltaisen ruusun Mieheltä, lempiväriseni.
Tyttö oli myös ahkeroinut ja leiponut suussa sulavan minttusuklaarahkatuorejuustokakun. Maku oli ihana suklainen ja minttu raikasti sitä. Olin etenkin yllättynyt ohuesta hyvin kasassa pysyvästä reunasta/pohjasta, joka kuitenkaan ei ollut kovaa vaan ihanan pehmeää ja kaakaoista. Kuopus totesi maun muistuttavan domino-keksejä.
Kiitos teille ihanat lapseni puolisoineen sekä pikku Prinsessalle myös kiitos skype-puhelusta ja lahjasta. Miehelle iso kiitos jaksamisesta ja ruususta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti