Tallinnasta löytyi taas uutta nähtävää

Pitkän matkustuspäivän jälkeen uni maistui. Aamiainen oli todella runsas.  Vähän liiankin, piti lähteä pienelle aamukävelylle sulattelemaan.  Löysimme ensimmäisen lankakaupan Kaubamajasta.  Tulipa ostettua vironvillaa, uutta tuttavuutta minulle.
Puolilta päivin lähdimme porukalla kaupunkikierrokselle, jonka aikana kävimme mm.  katsomassa hylättyjen patsaiden kasaa "Historiallisen museon" takapihalla.

Näimme ihania Eestin itsenäisyyden ajalta kunnostettuja taloja ja puistoja, sekä uudelleen itsenäistymisen ajan uusia moderneja rakennuksia, mm. entiselle suurelle teollisuusalueelle kunnostetut toimistorakennukset.  Mutta näimme myös neuvostoajan harmaat laatikkomaiset rakennukset, joissa edelleen asuu paljon venäjän kielisiä virolaisia.  Kaupunkikierroksemme aikana viivyimme pari tuntia Tallinnan seudun suurimmassa ostoskeskuksessa, josta myös löytyy lankakauppa!  Ostoskeskus on juuri remontoitu ja laajennettu ja sijaitsee lentokentän vieressä.  Löysimme käytäviä kierreltyämme myös rauhallisen viihtyisän kahvion, jossa oli ihania leivonnaisia ja edullisesti.  Ne myös maistuivat hyviltä.

 

Kaupunkikierroksemme päättyi
hotellillemme ja puolituntia levättyämme lähdimme hotellissa sijaitsevaan KGB:n museoon.  Museo oli pieni, mutta aitoa tekniikkaa sisältävä.  Parasta reilun tunnin kestäneessä kierroksessa oli oppaan mielenkiintoiset kertomukset neuvostoajasta ja Viru-hotellin alkuajoista.  Mukana oli monta, jotka olivat käyneet hotellissa jo silloin.  Tuntui oudolta ajatella, että tästä ajasta ei ole vielä kahtakymmentäviittä vuottakaan.  Muistaakseni vuonna 1991 KGB poistui hotellista rikkoen ja hävittäen suurimman osan tekniikastaan.  Onneksi osa oli säilynyt tai löytynyt, kuten hotellin
remontissa  katosta löytynyt mkrofoni.  
Uskomattomalta tuntuu, että hotelli oli silloin virallisesti 22 kerroksinen, vaikka kaikki pystyivät laskemaan kerroksia olevan 23.  Ylimmässä kerroksessa on leveät parvekkeet joka suuntaan.  Näköalat sieltä olivat huikeat, kuka sitten uskalsi mennä parvekkeen reunalle katsomaan.
Alkujaan hotelllissa, joka pystyi majoittamaan silloin 800 vierasta, oli yli 1000 työntekijää, mm virallinen leivänleikkaaja. 
Jos liikutte Tallinnassa, niin suosittelen käymään museossa.  Kierroksia on useammalla kielellä ja paikat kannattaa varata etukäteen, etenkin englanninkieliset kierrokset näyttivät olevan loppuunmyytyjä.

Museon jälkeen alkoikin jo olla nälkä.  Suuntasimme  vanhaan kaupunkiin ja menimme kivan tuntuiselle sisäpihalle syömään.  Pihvi ja punaviini maistuivat.  




Hotellille palasimme Liviko myymälän ja Virukeskuksen Rimi-myymälän kautta.  Harmi, kun noita ihania leivonnaisia Mies ei suostunut ostamaan mukaan.
Sunnuntai menikin sitten jo pakatessa ja satamaan siirtyessä.  Paluumatka oli yhtä pitkä ja väsyttävä kuin menomatkakin. 
Koira oli hoitajansa kanssa meitä vastassa ja nuoli iloisesti meidät tervetulleiksi.  Hyvin oli heilläkin mennyt, hoitajatytön kaveritkin olivat vierailleet Koiraa ihastelemassa ja perheen poika oli esitellyt sitä jalkapallokentän reunoille kerääntyneille kavereilleen, hoitajatytön pelatessa jalkapalloa.