Synkkä päivä

Tänään on ollut pimeä ja sateinen päivä.  Valoja on joutunut pitämään päivälläkin päällä, jotta on nähnyt jotain tehdä.
Olen neulonut sukkia, sitä kun voi tehdä samalla, kun pitää noita eläimiä silmällä.
Nettikin toimiin näin huonolla säällä huonommin, mutta kohta paranee.  Saatiin nimittäin eilen valokuitu jo ulkoseinään ja tänään pitäisi sitten onnistua kytkentä sisäpuolellekin.  Mekin päästään taas katsomaan telkkarista muitakin kuin neljää satunnaisesti näkyvää kanavaa sekä saadaan ladattua netistäkin jotain.  Nyt siirsin näitä kolmea kuvaa lähes kaksi tuntia.  Siinä ennätti neuloa sukan valmiiksi, keittää kahvit ja juodakin ne.
Toivottavasti nämä pitkät kahvitauot jäävät kohta historiaan.







Pikkukissa on kotiutunut hyvin.  Kiipeilee ja leikkii paljon ja kaipaa seuraa lähelleen, siksi hakeutuu yleensä sinne missä koiratkin tai Kissa on.  Kissa taas ei aina jaksa yliaktiivista Pikkukissaa, nyt kuitenkin sietää sitä ja syövätkin sulassa sovussa.  Pikkukissa vaan haluaisi koko ajan leikkiä Kissan kanssa, Kissa taas etsii piilopaikkoja, missä saisi olla rauhassa.  Yksi sellainen on löytynyt keittiön tiskipöydältä, sinne Pikkukissa ei ole vielä tietään löytänyt.
Koira taas antaa Pikkukissan olla rauhassa, jos Pikkukissa antaa Koiran lelujen olla rauhassa.  Yhteiselo siis sujuu, paitsi jos Pikkukissa muun tekemisen puutteessa keksii leikkiä Koiran hännällä.  Koiraherra taas on edelleen stressaantunut Pikkukissan läsnäolosta.  Kun Pikkukissa nukkuu, Koiraherrakin uskaltaa nukkua, muuten vahtii sen jokaista liikettä ja haukkuu ja jos voi, niin paimentaa eli näykkii Pikkukissaa ja yrittää saada sen pysymään paikoillaan.  Olemme siis 24/7 valmiudessa vahtimassa Koiraherraa ja Pikkukissaa, nukumme edelleen kahdella puolen aitaa ja päivisinkin tilannetta pitää seurata koko ajan. Aitakin tuntuu välillä täysin turhalta, koska Pikkukissa kiipeää sen yli, Kissa taas puskee sen läpi ja koirille se vaan aiheuttaa haukkumista ja puolelta toiselle vaihtumista.
Lauantaina Koiraherra pääsee Miniän siskon luo, jossa se saa olla ainoana lemmikkinä ja rauhoittua.
Säälittää Koiraherran puolesta, se on joutunut viime vuoden aikana tottumaan ensin pieneen ihmislapseen, joka on alkanut liikkua itse ja aiheuttaa huolta Koiraherralle, nyt se sijaishoidossa on joutunut totuttautumaan Pikkukissaan, joka on sille suuri mysteeri vikkeline liikkeineen, kiipeämisineen ja maukumisineen.  Kesäkin meni Koiraherralla edestakaisin matkustellessa ja seuratessa häävalmisteluja.  Nyt rauhallinen elo lienee tervetullutta.  Olen yrittänyt käydä päivittäin koirien kanssa paljon ulkona, jossa ne saavat juosta vapaana ja omaan tahtiinsa.  Nytkin, vaikka on oikea "koiran ilma"